Aamu käynnistyi melkoisella yllätyksellä: Maissi alkoi painia Polkan kanssa aamulenkin jälkeen! Ihan sellaista oikeaa leikkimistä, juoksivat rallia ympäri keittiötä ja painivat. Olin pudottaa silmät päästäni! Pasi kyllä sanoi eilen töistä tullessani, että koirat yrittivät vähän leikkiä mutta en oikein uskonut. Myöhemmin aamulla Papu hyppäsi nojatuolissa nukkuvan Polkan viereen. Mummokoira hämmästyi selvästi tuolissa nukkujasta, mutta hetken mietittyään päätti käydä viereen. En olisi todellakaan uskonut, että mäykyt sopeutuvat uuteen tulokkaaseen näin nopeasti.
Menin taas töihin vasta iltapäivällä, eli pystyin käyttämään hyödyksi aurinkoisen syysaamun. Menin Polkan kanssa pellolle ja annoin sen kävellä perässäni. Tällä kertaa oikaisimme takaisin pihaan pienen metsikön kautta. Luin joskus jonkun koiragurun teorian siitä, että pentu oppii pysymään tuolla tavoin lähellä ihmistä. Eli se laitetaan ihan pienenä metsässä maahan ja lähdetään kävelemään hiljalleen eteenpäin. Pikkupennulle on luontaista seurata ihmistä ja näin koira oppii pysyttelemään matkassa mukana. Tiedä teorian todenperäisyyttä, mutta ainakin molemmille mäykyille olen tehnyt noin ja niitä voi hyvin juoksuttaa irrallaan.
4 kommenttia:
Ihania kuvia ja mukavaa tarinaa:)t.Mariia
Kyllä nyt on Mörkö kokenut Mäykyiltä vääryyttä. Sehän yritti lähestyä kumpaakin mummoa ihan polkkamaisesti silloin maitotölkin kokoisena ja vastaukseksi tuli vain sapelihammasta. Pitää lauantaina keskustella vakavasti maastonakkien kanssa kiusaamisesta ja sen uhrille aiheuttamasta mielipahasta...
-J
Homma taitaa nyt vaan olla niin, ettei Mörkö-paran naama miellytä... Mua vähän epäilyttää että osansa on rohinalla ja näkyvissä olevilla hampailla, jotka mäykyt taitaa ottaa pahimman sortin kettuiluna.
Se voi olla. Lisäksi Mörkön suht aktiivinen piereskely pentuna saattoi aiheuttaa mäykyille epämiellyttävyysefektin.
-J
Lähetä kommentti