Näytetään tekstit, joissa on tunniste lenkillä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lenkillä. Näytä kaikki tekstit

1.5.2015

Miten rapaiseksi voi lenkkipolku mennä?



Mitä tapahtuu metsäreitille, kun sataa kaatamalla ja metsäkoneet ajelee siinä hetken aikaa? Kas tällä tavalla. Voi jeesuksen kristuksen rapa, en ole hetkeen nähnyt tällaista! Maissi läpsytti menemään ihan sujuvasti, mutta Polkkaa ällötti. Vaikka kotimatkalla afrikkalainen meinasi nuortua vappupäivän kunniaksi ja vetää mutahepulilaukat. Tuli sitten järkiinsä ja sipsutti metsän puolella.

On vähän huumorintaju koetuksella rapa-aiheen kanssa muutenkin. Meidän pihaan kaivetaan sekä uusia likakaivoja, että laajennusosan perustuksia ja nyt tiedetään sekin, että pienen multakerroksen alla on aivan helvetinmoinen savi. Tarttuu hyvin koirien tassuihin ja kulkeutuu sisälle.

Kaikesta manaamisesta huolimatta tänään oli hieno kevätpäivä ja löydettiin mutaosuuden jälkeen kuivaakin väylää kulkea. Valko- ja sinivuokkoja kaikkialla ja koivutkin hiirenkorvalla. Ihana, ihana kevät! Mudasta huolimatta.



8.2.2015

Viikonloppuisia

Polkan ja råtan mielestä ilmassa on kevään tuntua!
Aivan kuin viikonloppu olisi antanut pienen enteen tulossa olevasta keväästä. Lauantaina suunniteltiin talven ensimmäistä jäälenkkiä. Tavattiin pilkkimies, joka kertoi lahdella olevan melkein puoli metriä kunnollista jäätä, eikä virtapaikkoja. Olin ihan innoissani, koska jäällä on ihan mainiota juoksuttaa koiria.

Mutta kuinkas sitten kävikään - jää varmaan kestää, mutta siellä on niin paljon vettä että käveleminen on aivan mahdotonta. Koirat nostelivat jalkojaan dramaattisina ja tuijottelivat minua. Mentiin sitten ihastelemaan Aulangon huvimajoja. Vähän kyllä surettaa jäiden tilanne. Viime talvena päästiin jäälle yhden ainoan kerran, tänä vuonna ei varmaan kertaakaan.





Jos lauantain lenkkikeli oli harmaa ja vesi- ja räntäsateinen, paistoi sunnuntaina aurinko. Mutta iloa hyvästä lenkkikelistä hälvensi ihan järkyttävä tuuli. Variksetkin lensivät taivaalla ihan miten sattui! Tehtiin kuitenkin reipas metsälenkki, siellähän ei tuuli niin haittaa. Polkka juoksi hangessa ihan tyytyväisenä. Aurinko saa kummasti virtaa kaamosmasennuksesta kärsivään afrikkalaiseen.


14.10.2014

Erilaista lenkkeilyä


Meidän arkinen lenkkeilyrutiini on muutoksessa. Vinskin ollessa pikkuvauva, lenkitin koirat aina päiväuniaikaan vaunujen kanssa. Keväällä siirryttiin rattaisiin, eikä niissä nukkumisesta tullut enää mitään. Siirryimme lenkkeilemään päikkäreiden jälkeen, rattaiden kanssa tietenkin. No nyt sitten homma on taas kerran muutoksessa, kun rakas lapseni haluaakin kävellä itse!

Puolitoistavuotiaan ihmistaimen fysiikkaa ja päänliikkeitä paremmin tuntevat tietävät, ettei tuollaisen natiaisen kävelyvauhti huimaa päätä. Sen lisäksi huomio kiinnittyy kaikkiin ihaniin kiviin, keppeihin ja heinänkorsiin. Tai koiranpaskoihin. Ollaan matkustettu sänkipellolle rattailla ja jaloiteltu siellä. Että voi muuten yksi sänkipeltokin olla mielenkiintoinen paikka.



Oltiin tänään Suvin kanssa lenkittämässä koiralaumaa metsäautotiellä. Suvin pakattua omansa autoon, otin Maissin ulos jaloittelemaan ja irrotin jälkikasvuni rattaista. Pienen hoipertelun ja kaatuilun jälkeen kulku puunjuurien ja keppien seassa alkoi sujua. Ja mikä riemu siitä tulikaan, kun Vinski keksi alkaa poimia keppejä maasta ja heitellä niitä Polkalle! Polkka noukki kohteliaasti kaikki kepit, mutta näytti vähän kysyvältä vaatimattoman heittomatkan kanssa... Lapsi nauraa rätkätti onnellisena joka kerta, kun koira poimi hänen viskaamansa kepin.

Että ehkä niistä alkaa jopa olla iloa toisilleen, lapsesta ja koirista nimittäin.

P.S. Polkan blogi täytti muutama päivä sitten viisi vuotta! Kaikki lähti aikanaan liikkeelle tästä. Nyt puoli vuosikymmentä ja 610 päivitystä myöhemmin Polkan elämä ei ole yhtä tapahtumarikasta kuin aivan alussa, mikä näkyy myös päivitystahdissa. Mutta toivottavasti jaksatte pysyä mukana siitä huolimatta!

28.8.2014

Sänkipeltojen aika!



Jihuu, sänkipellot ovat taas täällä! En odota loppukesää, mutta kun loppusuoralla oleva kesä on tosiasia, saapuvat sänkipellot ilahduttamaan meitä. Köpsöttelyn sijaan täällä on vedetty viime aikoina melkoisia sänkkäriralleja. Polkan lisäksi myös Maissi 12v. on ollut ihan irti. Ensin juostaan ikääntynyt mäykkyruho läkähdyksiin ja sitten aletaan kaivella myyriä heinäkasoista. Joo-o, on se joskus saanut saalistakin!




Polkka ei voi käsittää heinäkasoissa kaivelua, tietenkään. Vaikka kerran se sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan - otti kopin Maissin hengettömäksi ravistamasta myyrästä ja nielaisi sen. Tämä kaikki tapahtui ehkä sekunnin sadasosassa. Tai ainakaan en ehtinyt sanoa yhtään mitään, ennen kuin koko upea liikesarja oli suoritettu loppuun. Mutta mikäs siinä, oikeastaan. Luomua parhaimmillaan!

Tänään sain muuten vihdoinkin aikaiseksi käydä Kennelrehun autolla. Koirat ovat syöneet nappulaa melkein koko kesän ja siitäpä vasta on ollutkin huono omatunto. Tajuan kyllä, miten älytöntä huono omatunto kyseisestä asiasta on. Nyt on taas jauhelihaa, kalkkunaa ja lohta kuppeihin.

4.2.2014

Jäällä


Käytiin sunnuntaina talven ensimmäisellä jäälenkillä. Lunta on niin vähän, että mitään kelkkauria ei tarvita kun kaikkialla voi kävellä. Eikä niitä kelkkauria kyllä olekaan, koska lunta on niin vähän, etteivät reitit taida olla käytössä. Mutta sehän ei varsinaisesti haittaa, sillä täällä kelkkailijoilla ei ole tapana kummemmin väistellä tai hiljentää muita jäällä liikkujia kohdatessaan...

Toisin oli silloin kun minä olin nuori (tämä sanotaan narisevalla äänellä), silloin kotikotona asuessa kelkkasedät pysähtyivät oikein jutulle ja ihastelemaan koiria. Mutta eihän nykyisin kukaan enää ennätä sellaisia!

Vähän oli sellainen harmakka helmikuun päivä, mutta koirat juoksivat innoissaan. Olin melkein koko viikon flunssassa ja lenkkisaldo jäi huonoksi. Onneksi sunnuntai sentään korjasi vähän tilannetta.



15.11.2013

Torstailenkillä

Hei mitenkäs olis sen lumen ja pakkasen kanssa?
Pakkasin torstaina iltapäivällä vauvan ja koirat autoon ja hurautin metsäautotien päähän. Matkarattaat kasaan ja koirat juoksemaan. Vauva seurasi tunnin verran maisemia ja jutteli tyytyväisenä. Ihan kätevää, ellei lasketa rattaiden lykkimisen tuskaa kuraisella metsäautotiellä. Alkaa nimittäin olla aika rapaista ja märkää! Lunta ja pakkasta odotellessa...

Tällä kertaa pääväylän rapaisuudesta oli kuitenkin iloa - poikettiin ensimmäiselle puomitetulle haarautuvalle tielle ja löydettiin uutta hauskaa kävelymaastoa. Ja ennen kaikkea kuivempaa sellaista! Ollaan me joskus talvella talsittu tuollakin pätkällä, mutta se oli jotenkin päässyt unohtumaan. Koirat ilahtuivat uudesta maastosta ja sinkoilivat tyytyväisinä sinne ja tänne.

Polkan onneksi lenkkiretti kulki kuitenkin hyvän matkaa sitä pääväylää, jota kurkkusalaattimiehet (lue: armeijanuoret) marssivat. Valtio tarjoaa ilmeisesti liukkaasti liikkuvaa ruokaa, sillä väylän varresta löytyy Polkan mielestä täydellisiä lottovoittoja eli ruskeita kasoja vessapaperilla kuorrutettuna. Tänäänkin elukka onnistui lipeämään likaisen harrastuksensa pariin. Nykyisin se sentään tulee kutsumalla pois, mutta ihan pakko on kuitenkin käydä maistamassa. Olen jo oikeastaan luovuttanut tämän paskaharrastuksen kanssa. Se lopettaa paskansyönnin siinä vaiheessa, kun kasvaa horsmaa meidän alanurmikolla...




Samaan aikaan kotona.

5.10.2013

Oikein hyvä lenkkiviikko

Toisinaan kaikki kuvat näyttävät tältä...
Meillä on ollut oikein mainio viikko. Koirat käyvät välillä sääliksi tässä nykyelämässä. Jokapäiväiset metsälenkit ovat vaihtuneet remmilenkkeihin vaunujen vieressä. Käydään aamupäivällä noin tunnin remmilenkki ja illalla Pasin tultua töistä yritetään päästä ulkoilemaan ilman vauvaa. Eihän se aina onnistu. On työmatkoja, remonttia ja muita kiireitä. Eivät koirat onneksi mene pitkin seiniä. Maissi reilu 11 vuotta on jo selvästi vanha koira ja Polkkakin rauhoittunut aika paljon. Papu ei ole tässä talossa asuessa enää kunnon lenkkejä edes tehnyt, ihan jotain pieniä kierroksia vain.

Mutta tähän viikkoon. Se oli aktiviteetilta juuri sellainen, kuin haluaisinkin. Tiistaina treenattiin agilityä, keskiviikkona lenkkeiltiin Nean rhodejen kanssa, torstaina Suvin lauman kanssa ja perjantaina ajettiin tapaamaan Ceciliaa ja Leoa. Tänään tehtiin vain pieni lenkki omalla porukalla ja huomenna treenataan taas agilityä. Polkan kunto on edelleen vähän huono, se on selvästi väsyksissä tästä kaikesta.

Kavereiden kanssa juokseminen metsässä tai pelloilla on ihan ehdottomasti parasta aktiviteettia Polkalle. Ei sitä kauheasti remmilenkit innosta ja omalla porukalla metsässä se tyytyy vain hölkkäämään eteenpäin.


Leo ja Polkka.
 En tiedä onko Polkka rauhoittunut, vai oliko se vain väsynyt perjantaihin tultaessa, mutta peltolaukat Leon kanssa jäivät vähän vaatimattomiksi. Joskus koirat mennä reuhasivat koko tunnin lenkin ajan. Nyt Polkka keskittyi lähinnä metsästämään hevosenkakkaa. Ei auttanut mikään huutaminen, siellä se paineli aitauksissa skannaamassa kakka-apajia. Lopulta tarhaan tunkeminen aiheutti mojovan sähköiskun kuonoon. Siitä apina järkyttyi aivan silmin nähden, tosin jatkoi muutaman hetken päästä kakkakasojen tonkimista...

Tämän viikon yhteenvetona todettakoon, että olemme kovin onnekkaita kun meillä on näin paljon mukavia lenkkikavereita!

6.9.2013

Mitä syyspäiviä!

Pienet laukat piristää.
Tällä viikolla on ollut ihania syyspäiviä. Oikeastaan ei edes uskoisi olevan syyskuu, ellei katsoisi kalenteriin. Onneksi olen voinut hylätä kalenterin miltei kokonaan viime kuukausina. En todellakaan tiedä, monesko päivä on menossa. Välillä pitää miettiä viikonpäivääkin. Mutta väliäkös tuolla.

 Läheiset pellot on puitu ja koirat päässeet juoksemaan sänkkärilenkkejä. Eivät ne tosin kauheasti juokse, jolkottelevat syöden pupunpapanoita ja heinänkorsia. Polkka ajoi tänään takaa jostain pellon reunaan ilmestynyttä kissaa. Ei onneksi saanut kiinni. Aiemmin tällä viikolla oli aika lähellä, ettei saanut oravaa kiinni - hihnassa ollessaan! Itsetuhoinen orava päätti ylittää tien aivan meidän edestä. Ihme ja kumma minulla on kaikki sormet edelleen tallella, vaikka Polkan hihna oli kädessä monella mutkalla.

Ei uskoisi, että koira on synnyttänyt kahdeksan viikkoa sitten!
Polkka on kulkenut koko viikon mukana, en ole uskaltanut jättää sitä yksin. Eilen kaupunkiin lähtiessä koira makasi raatona terassilla ottamassa aurinkoa, eikä tehnyt elettäkään lähteäkseen mukaan. Jouduin oikein varta vasten käskemään sen autoon. Voiko tämä edes olla eroahdistusta, eikö koiran pitäisi silloin hermostua lähtemisestä ja tunkea väkisin mukaan? Ei hemmetti näistä eläimistä ota selvää. Voisiko joku kehittää laitteen, jolla pääsisi pienen punaisen koiran pään sisälle?

Pakollinen tiimikuva.
Sänkipelto on muuten siitä hyvä lenkkipaikka, että vaunut voi jättää parkkiin ja kävellä koirien kanssa rinksan. Ainakin jos vauvalla on yhtä hyvät unenlahjat kuin Vinskillä ja herääminen on hyvin epätodennäköistä.

6.5.2013

Vappupäivän lenkki

halutaan juosta, eikä poseerata.

...hyvä on sitten!
Vappupäivänä oli ihanan aurinkoista, mutta tuulista. Muutenkin tuntuu, että koko kevään on tuullut jotenkin normaalia enemmän. Kevään kunniaksi pestiin koirien talvitakit kesäteloille ja jätettiin esille vain sadetakit. Pyykkikone on muuten kivan karvainen, kun siinä pyörittää koneellisen Polkan takkeja ja toisen koirapeittoja.

Käytiin ensimmäistä kertaa tänä keväänä takametsän pelloilla. Suurin osa pelloista kynnettiin jo syksyllä, eli ne eivät ole missään ihanteellisessa lenkkikuosissa. Maissi näytti aika mielenkiintoiselta kahlattuaan ojissa ja juostuaan mullalla olevalla pellolla. Taisi se vielä viimeistellä eleganssin kaivamalla myyriä pellon reunasta. Vaan mitäpä tuosta, sotkusta selviää siivoamalla ja likaisesta koirasta pesemällä.

Ihana lätäkkö.

Polkkakin innostui kahlaamaan.

Polkka ryhdikkäänä.
Arvatkaapa muuten, mikä on alimman kuvan ryhdikkään koiran salaisuus? Pyöröpaaleihin käytettävät muovisuikaleet, jotka heiluivat tuulessa. Polkka kyttäsi niitä ensin kovin ryhdikkäänä ja meni sen jälkeen varovasti katsomaan. Koiran ilme oli näkemisen arvoinen, kun vihollinen paljastuikin nipuksi muovisuikaleita.

18.3.2013

Mikä kevätpäivä!

Hyvää lääniä juosta!
Sunnuntaina oli taas mitä mainioin ulkoilukeli. Saatiin harvinaista lenkkiseuraa, Pasi raaski jättää ikuisen remppatyömaansa täällä kotona ja lähteä lenkille mukaan. Sitä raukkaa saattaa vähän jännittää jäällä liikkumiseni, tällä massalla en ikinä pääsisi avannosta ylös, jos sinne pulahtaisin. Itse olen varsin luottavainen jään kestävyyteen tuolla meidän reitillämme ja ovathan yöt edelleen tosi kylmiä, viime yönäkin elohopea kävi -24 asteessa.

Päivällä keli oli nollassa ja aurinko lämmitti jo ihan oikeasti. Mikäs siinä oli kävellessä. Tällä kertaa ei onneksi edes nähty sitä kettua, joka vähän juoksutti koiria perjantaina. Jään poikki reteästi juossut kettu ei huomannut meitä eikä me sitä, ennen kuin oli liian myöhäistä. Onneksi se sai eksytettyä innokkaat perskärpäset kaislikkoon.

Ei hitto, meikämäykky on jäätiköllä.

Kevätkoirat.
Polkka onnistui löytämään jäälle aiemmin tällä viikolla hukkaamansa narulelun ja siitäkös riemu syntyi. Ehkä osansa asiaan oli myös ihanalla riepotuskaverilla, joka jaksoi kiskoa ja heitellä lelua ihan niin kauan kuin Polkka halusi. Minä en jaksa, hyvä kun saan jalkojeni juureen pudotetun lelun poimittua maasta...



Lentävä afrikkalainen.
Ja sitten tuli hepuli...

2.3.2013

Kevätsää lämmittää!

Ihana baana juosta!
Tällä viikolla päästiin jo lämpimien kevätpäivien makuun. Aurinko paistoi tosin vain niinä päivinä, kun lenkkeilimme omalla porukalla. Tiistaina Sannan ja Suvin laumojen kanssa ulkoillessa oli pilvistä ja tuulista ja torstaina Leon ja Cecilian kanssa lenkkeillessä satoi vettä. Polkka-prinsessa askelsi nyreänä oranssissa kevättakissaan, joku dorka omistaja oli jättänyt sadetakin kotiin. Kyllä se siitä sitten tokeni ja sai vähän riehuttua Leon kanssa. Takaisin pihaan tultaessa Polkka jonotti päättäväisesti talliin, prinsessa halusi sateelta turvaan. Kummasti noin hienolle naiselle kuitenkin näyttää maistuvan hevosenkakka...

Keskiviikkona oli aivan ihana kevätpäivä ja tehtiin reipas kävelylenkki jäällä pitkin kelkkauria. Seurana oli vain muutamia hiihtäjiä ja pilkkimiehiä, vaikka oli hiihtolomaviikko ja kaikki! Kamerakin ulkoili pitkästä aikaa, vaikka rehellisyyden nimissä todettakoon että nykyisin on vähän hankala könytä ylös kuvatessaan koiran tasolla. Onneksi Polkka on sen verran iso, että siitä saa kätevästi tukea vetäessään itseään ylös.