Arvottiin eilen illalla olohuoneen lattialla nukkuja ja vuoro osui ensimmäisenä heräävälle Pasille. Polkka nukkui taas koko yön kiltisti ja suurimman osan yöstä omalla pedillään. Ehkä meillä on siis toivoa päästä vielä ihmisten kesken samaan sänkyyn, heh. Pentu söi aamuruokansa hirveällä tohinalla ja hoiti molemmat asiat hienosti ulos. Loppuaamun se tyytyi kirkumaan suoraa huutoa koiraportin takana olleille mäykyille.
Ulvominen kävi hermoille niin pahasti, että päätin kokeilla yhteiseloa heti aamutuimaan. Polkka rauhoittui heti päästyään samalle puolelle mäykkyjen kanssa. Aamu sujui rauhallisesti, pentu ei kiusannut mäykkyjä, eivätkä nämä kokeneet tarvetta murista sille.
Eilen kyläilemään ilmestynyt ystävämme Jani (tuli omien sanojensa mukaan maaseudun rauhaan, mutta kyllä täältä on näinä päivinä rauha kaukana...) lupautui jäämään koirien kanssa päiväksi. Polkka oli yksin pari tuntia keskellä päivää ja oli pitänyt melkoista mekkalaa, kakannut aitaukseensa ja tallustellut tuotoksissaan. Tuloksena melko absurdia taidetta. Onni on omakotitalo, jos naapurista kuuluisi samanlainen kirkuminen ja ulvonta kuin meiltä tänään ollessani suihkussa, soittaisin varmasti poliisit.
Ilta sujui rauhallisesti ja koirat näyttävät tulevan juttuun oikein hyvin. Maissi murahtaa vain jos pentu ahdistaa sen nurkkaan ja käy härnäämään. Ja silloinhan saakin murahtaa. Toisaalta Polkka on tähän saakka ollut tosi fiksusti, eikä juuri kerjää verta nenästään.
Illalla Polkka sai elämänsä ensimmäisen (?) possunkorvan ja voi sitä riemua! Annoin sen tosin syödä vain vajaan puolikkaan korvasta, koska en edes halua miettiä millaista olisi mahatautisen penskan kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti