Onko koira kotona?

Hämeenlinnan historiallisessa museossa avautui tällä viikolla Onko koira kotona? -niminen valokuvanäyttely vanhoista koiravalokuvista. Kulttuurikoirat Papu ja Ruuti osallistuivat luonnollisesti näyttelyn avajaisiin. Tutkapari kuunteli tarkkaavaisesti Kennelliiton puheenjohtajan tervehdyksen, kaverikoirien esittelyn ja katsasti koiratanssiesityksen. Tanssiesityksen aikana Ruuti tuli vähän levottomaksi ja olisi halunnut mukaan hyvään meininkiin! Muuten puolivuotias penturoikale edusti todella salonkikelpoisesti. Papu oli tilaisuudessa kuin kotonaan ja keräsi paljon huomiota ja ihailua korkeasta iästään.

Toimiston tutkapari edustustehtävissä.

Papua saa silittää.

Aiheeseen sopivat tarjoilut.

Kotiin lähtijöitä ilahdutettiin vielä herkkupussilla!

Näyttelyn valokuvat olivat mielenkiintoisia ja syksyyn asti esillä oleva näyttely on mainio pysähdyspaikka vaikka kesälomareissulle! Museo sijaitsee vieläpä Hämeen linnan kupeessa ja sen ympäristöstä löytyy hyvä puisto jaloitteluun. Näyttelyyn on juhlavuoden kunniaksi vapaa pääsy koko vuoden ja kuulemma hyväkäytöksisen koiran saa ottaa mukaan tutustumaan näyttelyyn. Miten ihailtavaa koiramyönteisyyttä, pisteet tästä Historialliselle museolle!

Kenttäkisoissa

Asiantunteva heppakisayleisö.

Käytiin tänään ihmettelemässä kenttäratsastuksen maasto-osuutta Suontaan kartanossa. Eilinen Wanaja festival vähän hidasti aamuista liikkeelle pääsemistä, ei sitä enää vaan valvota yötä ja herätä aikaisin aamulla! Ennätettiin kuitenkin paikalle parahiksi jännittävimmän osuuden alkuun. Polkka ja Maissi pääsivät mukaan ja Maissi oli miltei luottamuksen arvoinen - yhdet mummorähinät piti vetää Cecilian Stickanin kanssa. Luulisi tuohon 9 vuoden ikään mennessä oppineen käyttäytymään julkisella paikalla...

Make ja Poke kyllästyvät seuraamaan hevosia ja remuavat keskenään.

Hienon näköistä menoa!

Mistä tietää Polkan toipuneen valeraskaudesta? Keppostelu jatkuu taas. Menin eilen keräämään pihasta marjoja tarkoituksena keittää vadelma-viinimarjahilloa. Takaisin tullessa Polkka oli pudottanut hillosokeripussin lattialle ja tutki sitä kiinnostuneen näköisenä. Täydellinen ajoitus pelasti hillonkeiton, pussissa on vain yksi hampaanreikä.

Kesäretki heppakisoihin

Jännitystä kisakatsomossa.

Tehtiin tänään kesäretki Ypäjälle Finnderbyyn Ann-Marin, Mikan ja Sannan kanssa. Niin ja Papun. Mummokoira oli aivan tohkeissaan kaikesta huomiosta ja ihmisten seurassa vietetystä ajasta. Sitä ei olisi vähempää voinut kiinnostaa kentän laidalla parveilevat lukuisat räksyttävät russelit.

Myöhästyttiin kenttäratsastusluokasta niin, että nähtiin vain muutama viimeinen suoritus. Muutaman tunnin odottelun jälkeen starttasi derbyluokka, siis esteratsastusta vähän erikoisemmilla esteillä varustettuna. Rata oli hurjan vaikea, vain yksi ratsastaja selviytyi siitä nollatuloksella. Muuten radalla nähtiin paljon kietoja ja pudotuksia. Aika hurjan näköistä menoa!

Heppakisoihin kuuluu asianmukaiset eväät.

Kävin sopivasti perjantaina katsomassa agilityn SM-kisojen lämmittelykisoja ja mietin tänään esteratsastusta seuratessa, että onhan lajeissa paljon yhteistä. Tosin ratsastuksessa saa kuulemma ratapiirroksen jo aamusta, kun agilitykisoissa rataan saa tutustua vain viisi minuuttia ja sen jälkeen ensimmäiset aloittavat suorituksensa. Se minua eniten mahdollisessa agilityssä kisaamisessa jännittääkin, nimittäin miten voin siinä jännityksessä ja vauhdissa (Poksu ei sentään luojan kiitos ole mikään bordercollie) muistaa juosta radan oikeassa järjestyksessä?

Kisaturistina on tosi kivaa kun ei tarvitse jännittää omaa vuoroa. Toisaalta perjantaina oli ihan tervettä nähdä, että huiputkin tekee virheitä. Liika kriittisyys harvoin kannattaa, tuskin tässä koiraharrastuksessakaan?

Pakollinen hevoskuva.