Sweet sixteen - Papu täytti vuosia!

Papu täytti eilen vuosia, aivan käsittämättömät 16 vuotta! Merkkipäivää juhlistettiin Cesar-kakulla. Rehellisyyden nimissä kerrottakoon, että muu juhlaväki joutui tyytymään puuroon ja loheen (sentään M&M:n pröystäilyloheen, eikä Kennelrehun halpikseen). Ehkä se lämmitti vahingoniloisen mummelin mieltä vielä enemmän.

En tiedä olenko realisti vai pessimisti, mutta mummon viimeisiä synttäreitä on vietetty jo monta kertaa. Olen kuulemma sanonut nuohoojallekin kahtena peräkkäisenä vuonna, että "vanhaa koiraa ei varmaan ole enää ensi kerralla kun tulet". Ja tällä kertaa en edes sanonut, kun muistin kyseisen keskustelun edelliseltä kerralta.

Papu on ikäisekseen pirteässä kunnossa, mutta eihän vanhuus ole tietenkään tullut yksin. Koiralla on ihan selkeitä dementian oireita, eikä se jaksa enää pidättää työpäivän mittaa (onneksi tällä hetkellä ei tarvitsekaan). Ei se enää lenkkeile, käpsyttelee vaan omassa pihassa tai lähimmillä tienvieruksilla. Tämän vuoden puolella koiran takapää on heikentynyt selvästi ja se on vähän sellainen lopun alun merkki.

Tässä vaiheessa elämää täytyy olla iloinen jokaisesta yhteisestä päivästä. Koskaan kun ei voi tietää...

Papu 15 vuotta!

Papu täytti sunnuntaina 15 vuotta. Melkoinen ikä pikkukoirallekin! Jäin miettimään merkkipäivän kunniaksi yhteistä taivalta tuon pienen koiran kanssa. Ostin sen vähän hetken mielijohteesta 19-vuotiaana juuri kotoa muuttaneena. Sillä perinteisellä tavalla, millä ei kai koskaan pitäisi koiraa hankkia. Menin katsomaan Maggieta, joka oli juuri saanut pennut. Ihan vain tervehtimään. Yllättäen yksi pennuista oli omaa kotia vailla. Siitä se ajatus sitten lähti, eikä ole tarvinnut katua. Ei minulla edes ollut pentuun vaadittavia rahoja, mutta sain maksaa sen erissä (miten paheksuttavaa sekin!). Olen ikuisesti kiitollinen Seppo-kasvattajalle tästä maailman parhaasta maastonakista.

Laskin, että olemme asuneet Papun kanssa yhteensä seitsemässä osoitteessa. Viettäneet opiskelijaelämää ja tehneet töitä yhdessä. Kiertäneet mejä-kokeita FIN JVA:n arvoisesti, mutta ennen kaikkea viettäneet hauskoja hetkiä milloin metsässä retkeillen tai ystäviä kotiin kutsuen. Oikeastaan kaikki meillä käyneet ovat pitäneet Papusta. Se on aina koiralaumasta kaikkien suosikki.

Järkikin sanoo, ettei meillä voi olla enää kovin pitkää yhteistä taivalta edessä. Olen iloinen jokaisesta yhteisestä päivästä, mitä meillä on vielä jäljellä.

Koirasynttärit, pöytä koreaksi!

Papun synttärit olivat hyvä syy laittaa pystyyn vohvelikahvit ja kutsua ystävät kylään. Vohvelirauta kaivettiin kaapista pölyttymästä ja vohveleiden kaverina tarjoiltiin erilaisia hilloja, jätskiä, kermavaahtoa, vaahtokarkkeja, kinuskikastiketta, vaahterasiirappia... Virallinen vohveliennätys taisi olla kuusi vohvelia per syöjä.

Päivänsankari sai lahjaksi uuden muhkean koirapedin ja kasan herkkuja. Vierasmäärä ja vohvelitarjoilu eivät hämänneet sinnikästä nakkikoiraa - se piti päivärutiineista kiinni ja kinusi illalla entistä painokkaammin joka iltaista dentastixiään.

Koirien vohvelit täytettiin kanalla ja purkkiruoalla.

Myös vohvelin ihmisversio maistuisi päivänsankarille...

... mutta koiramausteet vievät kuitenkin voiton.

Polkka kolme vuotta!

Minulleko? Ihan oikeasti?

Huomasin tänään aamulla kalenteria selatessa ja tämän viikon kohdalle liimailtuja post it -lappuja siirrellessä, että tänäänhän on Polkan synttäripäivä! Kuinka olin saattanut unohtaa Punaisen paholaisen kolmannen syntymäpäivän? Päivänsankari itse rönötti tyytyväisenä sohvallaan toipumassa aamulenkistä ja sulattelemassa koirannappula-annosta. Päätin siirtää muistamisen iltaan.

Päivänsankarin kakku valmistui perinteisistä raaka-aineista: maksalaatikko, Cesar, pekoninakkeja ja koirankeksejä. Voiko hännällinen juhlaväki enempää toivoa? Kynttilä oli eräiden toisten juhlien jäämistöstä napattu, sitä en sentään ostanut koirasynttäreitä varten. Yleisen turvallisuuden säilyttämiseksi jätimme kynttilän sytyttämättä.

No jos vähän haistan?

Polkka oli tohkeissaan kakusta (se menee ihan sekaisin Cesarin hajusta, ehkä se on ollut entisessä elämässä westie tai joku muu pikku fifi?), eikä meinannut millään uskoa saavansa kiivetä nojatuoliin ruokapöydän eteen. Luvan kanssa se maistoi kakkua ihan varovasti ja tuijotti minua epäuskoisen näköisenä. Lopuksi kakku jaettiin kolmeen osaan ja arvoisat juhlavieraat eli mäyrämummot pääsivät nauttimaan tarjoiluista.

Ja lopuksi maistan!

3-vuotias Polkka on aika mainio kaveri. Sisällä se elelee lähinnä omalla sohvallaan, mutta ulkona riittää energiaa entiseen malliin. Polkka oli ihanan kiltti ja tottelee tosi hyvin, mitä sille sanoo. Yksinolo on sujunut ilman yllätyksiä jo reilun vuoden ajan. Koira tosin viettää edelleen päivät omassa huoneessa portin takana, oppihan se kerran avaamaan ulko-ovien lukot. Muutaman ensimmäisen vuoden työ siis kannatti, nyt käsissä on hieno koira! Toivottavasti meillä on edessä vielä pitkä kisaura ja sen jälkeen iloiset eläkepäivät.

Maissi kymmenen vuotta!

Maissia hakemassa elokuussa 2002.

Maanmainio makkarakoira Maissi täytti tänään pyöreitä - nimittäin 10 vuotta! Merkkipäivän kunniaksi innostuin skannaamaan muutamia kuvia Maissin alkutaipaleelta. Kun kerran kaivoin albumit esille ja opettelin käyttämään tulostimen skanneria (ei ollut edes vaikeaa), tekisi mieli skannata enemmänkin kuvia mäykkyjen pentuajoilta ja jo edesmenneistä koiraystävistä.

Maissi oli suloinen, mutta rehellisesti sanottuna aika rasittava pentu. Loputtoman villi, aloitekykyinen eikä meinannut millään oppia sisäsiistiksi. Ehkä kerrostalon viidennessä kerroksessa asuminen ei varsinaisesti auttanut asiaa, mutta Maissilla ei ollut mitään tarvetta tehdä asioita ulos. Sisällä lämpimässä oli niin paljon mukavampi pissata... Kyllähän se sitten lopulta oppi, mutta ikää taisi olla melkein vuoden verran.

Kynsiä leikatessa Maissi huusi kuin hyeena ja ehti tuhota pentuaikana tietokoneen ja skannerin johdot, kaapin nupit, lukemattoman määrän yöpaitoja, päiväpeittoja ja muita tekstiilejä. Varmaan muutakin, mutta olen onnellisesti jo unohtanut.

Tänään Maissi on mitä mukavin ja hyväkäytöksisin mäyräkoira. Ei mikään koirapuistokoira, mutta tulee kyllä yleensä toimeen isommassakin lenkkiseurueessa. Tänä kesänä olen ajatellut ensimmäistä kertaa, että Makellakin alkaa jo olla ikää. Aamulla se nukkuisi mieluummin kuin tekisi kunnon lenkin ja kuumat kelit saavat sen aika väsyneeksi.

Aivan ensimmäisiä päiviä uudessa kodissa.

Ihan sama ilme jo pentuna!

Maissi ja valtavan suurelta näyttävä Papu.

Papu 4,5v. ja Maissi 2,5 kk.

Synttärityttö Papu

Vanha kunnon Paappan täytti tänään 14 vuotta. Kunnioitettava ikä pienelle(kin) koiralle! Ja miten kauan Papu onkaan kulkenut mukanani - olin 19-vuotias ja juuri muuttanut pois kotoa ostaessani pennun. Ei minun ollut tarkoitus ottaa pentua, eikä ainakaan mäykkypentua. Aina asiat eivät vaan mene suunnitelmien mukaan ja hyvä niin.

Mummokoira voi muuten oikein hyvin, mutta kuulonsa se on menettänyt viimeisen vuoden aikana. Ensin ajattelin, että koira ei vaan halua kuulla, mutta kyllä sillä on ihan selkeästi kuulossa vikaa. Se nimittäin saattaa odottaa ihmisiä väärällä ovella ja hätkähtää pahemman kerran nähdessään meidät keittiössä. Mieleltään mummeli on pirteä ja iloinen ja fyysisestikin ihan hyvässä kunnossa - niin halutessaan se tekee vielä tunnin mittaisen lenkin. Irrallaan, tietenkin. Narussa mummeli ei ole enää motivoitunut lenkkeilemään. Huono kuulo ja irtipito ovat tietenkin vähän riskialtis yhdistelmä, mutta kyllä tässä pärjäillään.

Synttäripotretti on Janne Kaakisen käsialaa. Janne, olet niin taitava koirakuvaaja!

Polkka 2 vuotta!

Päivänsankarin hyvä ryhti.

Polkka täytti tänään kaksi vuotta. Miten aika voikin mennä niin nopeaan, onko siitä jo pian kaksi vuotta kun Poksu muutti meille? Nykyisin meillä käyvät ystävät toteavat "on se kyllä rauhoittunut tosi paljon" ja totta se onkin. Enää ei mennä seinä-katto-lattiaa, vaan sisällä otetaan tosi rauhallisesti.

Ennen varustauduin meille saapuviin (ei-koirallisiin) vieraisiin tekemällä kahden tunnin metsälenkin, että Polkka olisi kunnolla. Nykyisin se on tarpeetonta, Poksu käy tsekkaamassa vieraat ja menee omalle sohvalleen. Paitsi tietenkin silloin, kun vieraat ovat erityisen ihania. Silloin yritetään kiivetä syliin halailemaan.

Kakkuresepti:

1 pkt Best-in Kotoisa kanapata
koirankeksejä
Froliceja ja muita herkkuja

Välillä tuntuu siltä, että Polkka on rauhoittunut vähän liikaakin. Agility-treeneissä on aivan turha kuvitella, että koira suostuisi hiomaan rataa moneen kertaan. Yksi hyvä suoritus ja sen jälkeen Poksu on mielestään valmis. Yleensä voidaan vielä neuvotella toisesta radasta, mutta sen jälkeen apina täytyy laittaa autoon keräämään motivaatiota. Sama tottiksen kanssa, omistajan täytyy muistaa lopettaa harjoitus onnistumiseen. "Menin jo kerran maahan, miksi toistaisin samaa asiaa monta kertaa?", kysyy Poksu. Tämän koiran kanssa todellakin tarvitaan mielikuvitusta.

Rento päivänsankari.

Maissi täytti yhdeksän!

Hillitsen itseni veteraanin tyyneydellä!

Maissi täytti perjantaina 9 vuotta. Koirasta ei ikipäivänä uskoisi sen ikää ja yleensä lukeman saakin toistaa kysyjälle. Sen verran jouduttiin tekemään myönnytystä iälle, että Make siirtyi Acanan senior-versioon. Adult alkoi nimittäin kertyä vyötärölle. Uusi ruoka on sopinut koko posselle tosi hyvin, Polkan annos on pudonnut 4,5 dl Nutroa 2,5 dl Acanaan. Ehkä sitä nostetaan valeraskauden ja helteiden jälkeen, mutta muutos on kuitenkin aika merkittävä.

Niin ihanaa, ettei pysty katsomaan.

Päivänsankaria juhlittiin grillikekkereiden merkeissä (ei kerrota Makelle, että osasyynä iltamiin saattoi olla kesäperjantai) kotipossen lisäksi Juhon, Antin ja Niinan kanssa. Ihmiset grillasivat rapuvartaita ja ribsejä, koirat saivat maksalaatikosta, lohipullista ja kalkkunaleikkeleistä kootun kakun. Maistui niin hyvin, että päivänsankari meinasi vetää oman osuutensa väärään kurkkuun. Täydellä höyryllä siis kohti seuraavaa etappia, täyttä kymppiä.

Jo riittää poseeraus, korkkaan kakun!

Papu täytti 13!

Synttärisankari.

Vietettiin viikonloppuna mummokoiran 13-vuotissynttäreitä. Näillä vuosilukemilla jokainen synttäri on juhlan arvoinen ja toivottavasti synttäreitä olisi vielä jäljellä...

Päivänsankarille oli tarkoitus ostaa Lemmikkileipureiden uutuus, koirien oma täytekakku. Mutta kuinkas sitten kävikään Citymarketin koiraosastolla? Koirankakut olivat loppu ja hyllystä löytyi pelkkiä kissankakkuja. Papulle ei kerrottu kakun oikeaa laitaa ja hyvin näytti maistuvan. Kuten myös juhlavieraille Maissille ja Polkalle. Mutta hei, 7 euroa maksanut kakku oli ihan mikroskooppisen pieni! Jos se oikea koirankakku on samaa kokoa (hinta ainakin on sama), niin kehittäkää nyt äkkiä joku vähän isompi versio siitä. Ei kai kakku ole mikään fifien etuoikeus - Polkka ainakin haluaa synttärikakkua 2-vuotisjuhlillaan eikä tule kuin vihaiseksi ruokalusikallisen kokoisesta tarjoilusta!

Kakku näyttää pieneltä jopa Papun rinnalla.

Synttäripiknik Mustialassa

Ihan tosi jees tällainen piknikmeno.

Käytiin tänään Mustialassa Polkan sisarusten 1-vuotissynttäripiknikillä. Samassa paikassa järjestettiin myös epävirallinen näyttely Open show, mutta Polkka oli bannattu doping-syistä. Jos minulta kysytään, on ihan älytöntä rätkäistä kuukausi kilpailukieltoa tapaturman aiheuttaman koiran rauhoittamisen vuoksi, mutta niin se vaan menee. Loppujen lopuksi Polkan Musca-mutsi oli rodun paras ja vielä BIS 2, eli olisi ollut tosi kivaa päästä kisaan mukaan omankin koiran kanssa.

Polkka ja Ludde-veli.

Ludde, Ego, Sanni, Polkka ja Musca.

Paikalla oli Polkan kaksi veljeä ja yksi sisko. Olisipa ollut kivaa nähdä loputkin sisarukset! Mitään kovin riehakasta synttärimenoa ei näyttelypaikalla pystynyt kehittämään, mutta piknikin jälkeen käytiin uimassa niin ikään paikalla olleen Jumo-enon kanssa. Polkan mielestä uiminen oli ihan superihanaa, mutta Jumoa vähän häiritsi vettä roiskuttava sukulaispenska. Herrakoira tyytyikin lähinnä ihailemaan vettä laiturilta käsin.

Apuaaa, Jumo-eno hyökkää!

Polkan blogi sai päivän aikana kiitosta aivan tuntemattomilta ihmisiltä. Kiitos vain kiitoksista, onhan se kiva kirjoittaa, kun tietää että joku näitä juttuja lukeekin :)

Polkan ensimmäinen syntymäpäivä

Lopettakaa typerä valokuvaaminen ja antakaa kakku tänne!

Polkka täytti maanantaina vuoden. Synttäriä varjosti tikun aiheuttama vamma silmässä ja siksipä suuremmat kekkerit jouduttiin perumaan. Askarreltiin kuitenkin maksalaatikkokakku ja jaettiin se omalla porukalla. Tai no me ihmiset oltiin reiluja, eikä haluttu omia siivuja.

Virallinen synttärikuva.

Nyt saakeli se syömälupa niinku olis jo!

Käytiin tänään Vethausissa kontrollissa silmäspelialistilla ja silmä on parantunut hyvää vauhtia. Polkka sai vielä muutamaksi päiväksi kortisonitipat vähentämään silmän ärsytystä. Ja hurraa, toisten tippojen tiputusväli on enää neljä kertaa päivässä eli saadaan nukkua koko yö putkeen. Arvostusta vaan kaikille lapsiperheille, meistä ei oikein ollut yöherääjiksi. Hyvä ettei koira saanut soijakastiketta silmiinsä, niin pihalla olin klo 03 yöllä tippoja laittaessa.

Maissi täytti kahdeksan vuotta!

Kakku valmistui maksalaatikosta, lihapullista ja koirankarkeista. Kynttilöitä ei sytytetty turvallisuussyistä.

Bändin keskimmäisellä jäsenellä Maissilla eli tuttujen kesken Makella oli tänään synttärit. Sankari lähti töihin mukaan, eihän nyt merkkipäivänä odotella kotona muun bändin kanssa. Hövelinä mäyränä Make tarjosi työkavereille daimkakkua ja osti toisen vielä illaksi kotiinkin.

Sankarille itselleen ei daimkakku maistunut, vaan juhlatarjoilut valmistettiin maksalaatikosta, lihapullista ja koirankarkeista. Koko bändi pääsi jaolle, vaikka juhlakalu olisi ehkä hieman epäkohteliaasti halunnut syödä kaiken itse.

Synttärisankari itse.

Niinku mitä, kakku on valmis ja me vieraat ollaan portin väärällä puolella, huutaa Polkkis.

Päivänsankari ja arvoisat juhlavieraat. Muita ystäviä aavistuksen tulisieluisella Makella ei sitten olekaan.

Papu täytti kaksitoista!

Papu täytti tänään kunnioitettavat 12 vuotta! Paljon on tullut koettua vanhan ja viisaan koiran kanssa. Papu on maailman kiltein, helpoin ja ystävällisin koira. Ja suuri persoona.


Päivänsankari lähti tietenkin mukaan töihin. Eihän sitä nyt merkkipäivänä istuta kotona odottamassa ihmisiä kotiin. Ann-Mari antoi lahjaksi ihanan lihatikun ja lisää herkkuja odotti kotona. Iltaruoaksi Papu sai suurinta fifiherkkua eli Cesarin kun muu lauma joutui tyytymään uunipuuroon ja jauhelihaan. Herkkuja sen sijaan tarjottiin tasapuolisesti kaikille.


Papu sai lahjaksi myös uuden kaulapannan. Designdog toteutti pannan mittatilaustyönä. Vanha rouva ansaitsee pinkkiä ja timantteja. Panta on aivan Papun näköinen! Kaksi viikkoa pantatilauksen jälkeen juuri toiveiden mukainen panta kolahti postilaatikkoon. Siinäpä vasta asiakaspalvelua!