Pitkästä aikaa treeniä

Rallytoko on hauskaa!

Käytiin lauantaina treenaamassa Feanor´s A-pentujen, Ego-veljen ja Ninan koirien kanssa Tuusulassa Avoimen luokan ihanan lämpimässä hallissa. Hyvä halli muuten, mutta en käsitä miten siellä voisi tehdä agilityä. Pieni kuin mikä ja lattiassa liukas messumatto. Me tehtiin rallytokoa ja siihen tila oli oikein hyvä. Ja sekin oli hyvä, että treenattiin pitkästä aikaa jotakin. Polkka on ollut noin kahden viikon joululomalla (kerran tosin käytiin vetäisemässä omatoiminen agi-treeni, mutta noin niin kuin muuten) ja lähinnä vain juossut metsässä ja nukkunut takan edessä.

Rallytokoon meitä huomattavasti enemmän perehtynyt Päivi oli suunnitellut radan, joka osoittautui juuri sopivan haastavaksi. Polkan kaltainen "oikeastaan agility-koira" lähtee kivasti näpistä kun radalta löytyy hyppy ja putki, jotka pitäisi suorittaa vapaana seuraten tokomaisten liikkeiden yhteydessä. Eniten haasteita meille tuotti kuitenkin houkutus, jossa koiran piti kiertää kahdeksikko kartioiden välistä pujotellen ja kartioiden molemmilla puolilla oli herkkurasiat. Ei tarvitse olla ennustajaeukko todetakseen, että Pokemoni ryysäsi penkomaan rasioita (mutta niissäpä oli kannet päällä, haha). Pienen palautekeskustelun jälkeen radan suorittaminen saatiin jatkumaan normaalisti.

Maahan, kierrä koiran ympäri.

Oli tosi hauska seurata pentujen treeniä. Ne olivat kaikki nuoriksi koiriksi taitavia ja keskittyivät hyvin tekemään töitä. En myöskään voinut olla ajattelematta, että rallytoko on aivan omiaan rhodesiankoirille. Rhodet nyt vaan kaipaavat harrastamiseen enemmän vauhtia kuin pilkun tarkkaa viilaamista. Kyllä rallystäkin ne omat haasteet löytyvät, ei muuta kuin kokeilmaan kaikki sitä epäilevät. Tosin meidän tapauksessa suurin haaste lienee ohjaaja, jolla on vaikeuksia lukea ja tulkita kylttejä ja esimerkiksi suorittaa niitä oikealta puolelta. Minusta rallyn säännöt eivät ole loogiset, ei sinne päinkään!

Koira eteen, vasemmalta sivulle istu.

Polkka oli tosi iloinen päästessään hommiin pitkästä aikaa ja saatiin oman suorituksen jälkeen tuomio kisavalmiudesta. Niinpä, kai tästä voisi kisaamaankin suoriutua. Polkka-paran ohjaaja on vaan käymässä vatsansa kanssa niin kankeaksi, ettei kohta taivu enää edes rallyradan rakentamiseen. Kyllä, olen erittäin raskaana ja näkyy se treenikuvissakin. Tästä pentu-uutisesta johtuen meidän agilitykin on ollut syksyn ajan lähes tauolla. Olisi epäreilua viedä koira kisoihin, kun itse hyytyy maalisuoran alkuun puuskuttamaan. Kyllä me vielä ehditään kisaamaan, hoidetaan vaan pentuhommat ensin alta pois!

Kiitos treeniseurasta Päiville ja muille asian osaisille. Mainiot treenit ja ihan parhaita nyt-lähtee-näpistä -hetkiä afrikkalaisten kanssa.

Pujottelu.

Tunneli ja sen jälkeen koira omalle paikalleen vasemmalle sivulle.

Kuvat: Terhi Lehto ja Johanna Duarte.

Houkutus

Eih, en kestä houkutuksia!

Treenattiin maanantaina rally-tokoa kahden viikon tauon jälkeen. Ja sen kyllä huomasi. Ensinnäkin Pokemon oli aivan hurjan riehakas, hyppi vaan minua vasten ja repi hihnaansa. Tämä ihan hyvä, pääasia että elukalla on virtaa treenata. Kaiken maailman käännökset, peruuttamiset ja askeleet sivulle olivatkin aika mielenkiintoisia puolivuotiasta häseltävää pentua muistuttavan elukan kanssa. Kokeiltiin uutena asiana avoimessa luokassa vastaan tulevaa hyppyä. Tokohyppyteline, josta tokohypyn hyvin hallitseva agilityhirmumme Polkka ryysäsi ohi. Ohi! Minulle kerrottiin, että koira täytyy ensin opettaa hyppäämään ja sen jälkeen siltä voi vasta vaatia kyseisen asian osaamista. No niinpä.

Toisena uutena tehtävänä oli "houkutus". Siinä kävellään kahdeksikko kartioden välistä niin, että molemmille puolille jää nimen mukaisesti houkutus. Tällä kertaa houkutus oli pehmomajava ja rasia metwurstia. Pokemon sekosi jo kymmenen metrin päässä makkararasiasta ja alkoi kiskoa joka suuntaan paikallistaakseen herkut. Ensimmäistä kertaa rasiaa ohittaessa koira yritti ryöstää imuroimaan herkkuja. Sanoin sille aika painokkaasti "ei" ja tehostin sanomaa tömäyttämällä jalalla lattiaan. Ei ryöstänyt toista kertaa, ei edes vapaana ollessaan ja silloin kun houkutus oli osana pidempää rataa. Pälyili vaan minua vähän epäluuloisena aivan selkeästi ihmetellen, mitä hittoa makkararasia teki keskellä hallin lattiaa. Houkutuksesta suoriuduttuaan koira sai tietenkin ruhtinaallisen palkan sieltä mistä kuuluikin, eli minulta.

Toisaalta Polkka pystyy hillitsemään itseään nykyisin yllättävän hyvin. Ruoka on ollut sille aina heikko kohta ja varastamatta oleminen kauhean vaikeaa. Koiran ollessa nuorempi tuntui, että varastamisesta seuraava rangaistus on sille ihan sama, varastettu ruoka on aina rangaistusta tärkeämpää. Nykyisin se on paljon maltillisempi. Syytän tosin vain ikää ja sen tuomaa laiskuutta, omalla koulutustaidolleni en paljonkaan laskea vaikutusta.

Viikonloppuisia

Lauantaina tehtiin pihatöitä koko porukan voimin.

Aloitettiin viikonloppu Suvin ja koirien kanssa reippaalla agi-treenillä Riman hallissa. Perjantaina satoi ja tuuli, olipa onni treenata katon alla. Polkka teki ratapätkää ja suoriutui osuudestaan oikein hyvin. Ei mitään koomailua ja jumittamista kuten viime kisoissa. Tässä yksi ratapätkä. Radan jälkeen tehtiin vielä kepeille hakemista ja irtoamista. Suvi palkkasi koiran rasiasta keppien päässä. Meni varmaan kuusi toistoa, ennen kuin Polkka suostui uskomaan, ettei saa palkkaa juostessaan suoraan Suvin luokse tai pujottelemalla yhden kepin ja karkaamalla sitten houkuttelevan palkkarasian luo. Tosin luovutettuaan oikomisen kanssa se teki uskomattoman tarkkaa ja nopeaa työtä. Minä pystyin jättämään koiran kepeille ja menemään seuraavalle esteelle odottamaan.

Keppitreenin jälkeen tehtiin hauskaa vauhtipätkää. Suoralla radalla oli hyppy, putki, rengas ja hyppy. Minä päästin koiran irti suoran toisessa päässä ja Suvi palkkasi toisessa. Siinäpä oli muuten apinalla vauhtia! Eikä oikonut yhtään, vaan suoritti kiltisti jokaisen esteen ilman mitään käskyäkään.

Kun saatiin kaikki viisi koiraa treenattua, mentiin vielä lenkille. Afrikkalaiset eivät tosin arvostaneet moista reippailua, vettä satoi ihan vaakasuorassa. Jopa mun goretex-housut korkkasivat persauksesta. Ehkä ne on tulleet viiden vuoden päivittäisellä käytöllä tiensä päähän?

Syksyjengi takaoven uudella terassilla.

Lauantaina Päivi noukki meidät kyytiin ja suunnattiin Tuulokseen ryhmänäyttelyyn. En ollut aiemmin ollut koiranäyttelyssä parkkihallissa ja voi jeesus sitä mekkalaa! Meidän viereisissä kehissä oli kaiken maailman pystykorvia ja pieniä terrierejä ja meteli sen mukainen. Kukaan rhode ei tainnut päästää pihaustakaan, paitsi ehkä Polkka kurittaessaan aavistuksen innokasta velipuoltaan Princeä. Polkka sai hyvän arvostelun, mutta hävisi lopulta kahdelle nuoremmalle nartulle. Sijoitus siis VAL ERI 1, SA, PN3. Tuomarina Tuula Savolainen.

Arvostelu meni näin: 3v. Tyyppi erinomainen. Hyvä pää, joskin kuono voisi olla pidempi. Hyvä ilme. Hyvät mittasuhteet. Hyvä kaula, ylälinja. Hyvä ridge. Tilava runko. Edestä hieman leveä. Kokoon sopiva raajaluusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Etuliikkeet leveähköt. Sivuliikkeessä hyvä askelpituus.

Kotiin palattua tehtiin vielä reipas iltalenkki ja pari tuntia pihatöitä. Polkkakin joutui olemaan ulkona, eikä päässyt makaamaan koirasohvalle sitkeästä oven edessä päivystämisestä huolimatta. Lopulta se luovutti ruinaamisen ja riehui piharallia Maissin kanssa.

Sunnuntaina lenkkeiltiin ja käytiin treeniksellä tekemässä vähän rallytokoa. Rakensin radan ja yritin ensin Maissin kanssa. Ei vaan hermo kestänyt sitä sähellystä. Polkan kanssa toimi oikein mainiosti, se oli paljon reippaampi kuin viime maanantain ohjatuissa treeneissä. Oltiin vaihdettu nakit lihapulliin ja elukka oli nälkäinen, siinä varmaankin syy. Tehtiin neljäntoista kyltin rataa ja yritin opettaa koiraa siirtymään käskystä eteen istumaan. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Lopuksi Maissi pääsi juoksemaan kahden putken ja puomin muodostamaa agi-rataa ja oli ihan innoissaan. Polkan kanssa treenattiin omatoimista putkeen ja kepeille hakemista. Tosi hyvin meni sekin, apina oli oikein reippaana ja yhteistyöhaluisena.

Rallytokotreenit alkoivat

Treeneihin? Mä kävin just aika mukavasti tähän fifipedille...

 Aloitettiin maanantaina meidän seuran rallytokoryhmässä. Ryhmä on suunnattu lajia aiemmin treenanneille ja tajusin heti lähteneeni vähän soitellen sotaan. Me ollaan käyty lajin alkeiskurssi kaksi vuotta sitten ja mun muistikuva liikkeistä oli selvästi ylioptimistinen, mutta eiköhän tämä tästä lähde sujumaan, kun saadaan vähän lisää treeniä.

Tehtiin ensin muutamia käännöksiä ja sen jälkeen 14 rastin rataa. Radalla oli erilaisia käännöksiä, maahanmenoa, istumista paikallaan, pujotteluita, liikkeestä istumista ja sen sellaista. Polkka todellakin osaa kaikki perusasiat, mutta käännökset tuottivat hankaluuksia. Esimerkiksi 360 astetta vasempaan tarkoittaa sitä, että koiran pitäisi pyöriä paikallaan täysi ympyrä vasempaan suuntaan. Vaatii melkoista taitoa käyttää takaosaa ja se on monelle koiralle haasteellista.

Kyltit ja kartiot hämäsivät alkuun koiraa - se yritti loikkia niiden yli. Ei Polkka, nyt ei oltu agility-treeneissä, vaikka treenipaikka olikin sama kuin meidän omatoimisen agi-treenin. Toisella radalla homma alkoi jo sujua paremmin, vaikka Poksu vaikuttikin vähän tylsistyneeltä. Ehkä se piti hommaa jonakin hassuna alkuverryttelynä odotti pääsevänsä juoksemaan agilityä? Oman haasteen rallytokoon asettaa se, että alokasluokassa koira on hihnassa. Remmi on todellakin vain tiellä treenatessa, mutta jos kisaamaan mielii, on siihenkin totuttava.

Tässä on selkeästi alettava kertaamaan liikkeitä, että kehtaa mennä paikalle myös ensi viikolla. Muistin heti alussa, miksi tykästyin lajiin jo silloin kaksi vuotta sitten kun sitä pikaisesti kokeiltiin - rallytoko on mainio kontaktitreeni. Kaikki noin kaksikymmentä liikettä tehdään putkeen ja koiran on kuljettava koko ajan mukana iloisesti ja hyvässä kontaktissa. Sille saa puhua ja sitä saa kehua aivan vapaasti, mutta samalla täytyy keskittyä lukemaan kylttejä ja suorittamaan liikkeitä. Vaikka on agility haastavampaa, siinä täytyy sentään juosta, ohjata vapaana pinkovaa koiraa liikkeillä ja huutamalla ja yrittää tässä kaikessa hötäkässä vielä muistaa ratakin.

Rally-tokoa ja vähän tavallistakin

Vauhti pukee mua, sanoo Polkka.

Me ollaan innostuttu rally-tokosta. Aloitettiin kuuden kerran peruskurssi koirakoulu Silkkitassussa ja takana on nyt kaksi treenikertaa. Tänään päästiin jo tekemään kahta erilaista rataa - ja se oli hauskaa se!

Lajin ideana on tehdä tottelevaisuutta iloisesti ja ei-niin-pilkuntarkasti. Suoritus koostuu radasta vähän agilityn tapaan. Ja siitä se hauskuus tuleekin, liikkeet ovat vauhdikkaita käännöksiä, pujotteluita, istumisia ja maahanmenoja ja radalla saa ja pitääkin jutella koiralle. Hauskaa! Lisää tietoa ja tulostettavat liikekyltit löytyvät tästä. Ja video mölliluokan kisaradasta tästä ja avoimen luokan radasta tästä.

Meillä suurimpia haasteita on tällä hetkellä saada koira siirtymään sivulta eteen istumaan ja tehdä kaikki erilaiset käännökset niin, ettei Polkka kosketa minua. Siitä nimittäin lähtee pisteitä pois. Kuten myös hihnan kiristymisestä. Yksi haaste on älytä puhua koiralle. Polkka katsoo minua ihan kummissaan, kun höpötän sille radan aikana.

Tiistaina käytiin tämän tottisjakson viimeisissä treeneissä. Tehtiin kaikki alokasluokan liikkeet, tosin osittain helpotettuina ja makupalan kanssa, mutta kuitenkin. Polkka teki koko ajan tosi hyvin ja oikein keskittyi. Hienoa, koska kaksi edellistä kertaa menikin pelleilyn merkeissä. Ehkä tästä vielä jotain tuloksiakin saadaan aikaan, sitten joskus.

Mahtavaa molemmissa treeni-illoissa oli myös se, kun kotiin tullessa Polkka painalsi vesikupin kautta omaan sänkyyn nukkumaan. Eikä noussut ylös koko iltana. Ihanaa saada apinasta kunnolla virta pois.