Helleruokaa

"Naistenlehtiä siteeratakseni, helteellä maistuu hedelmät", sanoo Polkka.

Ihan tosi hyvää.

Sinne meni koko slaissi.

Syötiin yhtenä päivänä töissä vesimelonia. Polkka pyöri tapansa mukaan kiinnostuneena ympärillä ja annoin sen maistaa. En olisi uskonut, että apina syö melonia. Ja vielä melkoisella innokkuudella!

No tää on kyllä parempaa, mutta ikävä kyllä saan vain vähän nuolaista.

Sataako Tuomarinkartanossa aina?

Olimme lauantaina näyttelyssä Tuomarinkartanossa Helsingissä. Kuukauden kestäneen helleputken jälkeen sää oli tuulinen, sateinen ja saakelin kylmä. Kuten viimeksikin. Herätys kuudelta ja aamulenkin jälkeen kohti Helsinkiä seuraamaan sinisten nauhojen jakamista. Tuomaritäti on melkoisen tiukka arvosteluissaan. Olin niin varma, että Polkka saa ensimmäisen H:n, mutta EH-putki jatkui edelleen.

Arvostelussa oli pituudeltaan vastinetta koko rahalle, mutta muutamilta kohdilta se oli vähän hassu:

Erittäin hyväntyyppinen 1v. juniorinarttu. Hyvin kesken kehityksen vielä ja selvästi alamittainen. Kokoonsa nähden sopiva, mutta rodulle hieman liian hento luusto. Hyvät mittasuhteet rungossa ja päässä. Rodunomainen ilme. Hyvin kannetut mutta ohuet korvat. Korrekti hampaisto. Hieman etuasentoiset eturaajat ja pystyhkö olkavarsi. Täytettä kaipaava eturinta. Vielä matalahko rintakehä. Toivoisin pidemmät takimmaiset kylkiluut ja tiiviimmän lanneosan. Oikea-asentoinen lantio ja sopivat takakulmaukset. Korrekti ridge. Karvapeitteessä vielä pentumaista villavuutta. Väristä ei voi muuta vielä sanoa. Hyvä takapotku, hieman lyhyt etuaskel. Erinomainen luonne.

Vähän siis laitetaan toppausta etuosaan ja venytellään kylkiluita. Jees.

Kolme sukupolvea eli mummo, mutsi ja Polkka.

Polkka meni suoraan näyttelystä Päiville ja me ihmiset illaksi festaroimaan. Sunnuntaina kotiin palasi hohkakivellä harjattu ja useita tunteja rallia vetänyt Polkka. Imaisi kupillisen ruokaa ja paineli nukkumaan. Ja torkkui muuten vielä maanantainakin. Kiitos vaan Päiville ja Johannalle, joka toi Ego-veljenkin mukaan riehumaan.

Kuvat: Päivi Sormunen

Mansikka

Ai mitä te niinku syötte? Antakaa maistaa!

Joku tällainen outo punainen.

Toimii, syön pois.

Ja tänään Polkka sitten varastelikin Pimun luona käydessämme mansikoita kasvimaalta oikein vanhan tekijän elkein. Että kannattiko taas mennä opettamaan moinen huvi?

Kahden euron sunnuntaihuvia

Kolmikko silloin, kun kaikilla meni vielä hyvin.

Kävin sunnuntaina kauppareissun yhteydessä automarketin parkkipaikalta löytyneellä kirpputorilla. Kirppikset ovat loistavia paikkoja hankkia koiranleluja. Kun pehmolelu kestää ihan vain hetken, on aika sama mistä sen hankkii. Tietenkin ns. ihmisnallejen silmien ja täytteiden kanssa saa olla vähän tarkkana, mutta muuten repimisen ilo on sama kuin eläinkaupan leluissakin. Kahdella eurolla sai Polkalle vihreän pallo-olion, Papulle valkoisen nallen ja Maissille pantterin. Hyvät kaupat siis!

Polkka ihastui omaan leluunsa, eikä raaskinut suolistaa sitä. Ehkä kestosuosikit råtat saivat nyt vakavan kilpailijan?

Pallo-oliolla menee edelleen hyvin, kavereilla ei niinkään.

Ihana Pimu

Ehkä sadasosasekunti paikallaan!

Polkka sai tänään uuden ystävän, nimittäin saksanseisojapentu Pimun. Noin 12-viikkoinen Pimu on ihanan reipas pentu! Juoksi ja leikki pahinta riehumisosaamistaan esittelevän Polkan kanssa ihan tuosta vain. Painoeroa koirilla oli varmaan reilut kaksikymmentä kiloa. Kunhan Pimu tuosta vähän kasvaa, kaksikolla on varmasti hurjan hauskaa yhdessä!

Tarkkasilmäinen huomaa kuvista Polkan poskissa kamalat hyttysenpuremat. En edes muista, koska hyttysiä olisi viimeksi ollut näin kauheasti. Lyhytkarvaista Polkkaa on helppo kupata ja puremat kutiavat. Tuloksena poskiin ilmestyy rikki rapsutettuja paukamia. En tiedä, pitäisikö ostaa jotakin koiralle tarkoitettua hyttysmyrkkyä, vai antaa vain olla?

Uimisen riemua

Loiskis, sinne meni!

Ollaan korvattu viime päivinä lenkit uimareissuilla. Koko jengi autoon ja Pasin vanhempien rantaan juoksemaan ja uimaan. Siellä ei ole kukaan hygieniaurpokaan valittamassa koirien saastuttavan uimaveden. Näitäkin on joskus nähty, eikä edes missään yleisellä uimarannalla.

Ehei, en hyppää laiturilta!

Polkasta on kehittynyt viime viikkoina oiva uimari. Tekniikka ja kestävyys parantuvat kovalla vauhdilla. Ihan vielä Polkka ei yllä Maissin 30-45 minuutin uimarinksaan, vaan kuin uiminen alkaa kyllästyttää, se juoksee villinä lampea ympäri. Niin tai näin, uimareissun jälkeen kotona makaa raatoja lattialla.

Aloin jopa miettiä vepeä harrastukseksi Polkalle. Agility vähän tökkii, kun meno penturyhmässäkin on kuoleman vakavaa eikä toistaiseksi näköpiirissä ole pääsyä sisäpiiriin. Kun töissä saa päteä aivan tarpeeksi, toivoisi harrastuksen sujuvan rennoissa merkeissä. Tottisryhmät ovat kaikki olleet tosi kivoja, en tiedä mikä tuossa agilityssä on vikana.

Helteet saisivat jatkua minun puolestani loputtomiin, kunhan ei tarvitsisi istua +35 asteisessa toimistossa. Eikä lukema edes ole liioiteltu, hankittiin lämpömittari työpöydälle. Eilen ja tänään livahdettiin Polkan kanssa uimaan kesken työpäivän läheiseen laivarantaan. Kummasti jaksoi taas kirjoittaa pienen viilennyksen jälkeen.

Uitettu mäyrä.

Hullun kallis finni

Vähän tuli rapula tosta nukutusaineesta.

Maissilta poistettiin tänään selästä pieni kova patti. Olin katsellut pattia jo hetken aikaa ja vaikka trimmaaja vakuuttelikin sen olevan rasvapatti, halusin asialle kuitenkin varmuuden eläinlääkäriltä. Viime viikolla käytiin näyttämässä pattia ja verikokeissa ja tänään patti sitten leikattiin pois.

Diagnoosi oli tukkeutunut talirauhanen eli suomeksi sanottuna finni. Ihan mahtavaa, ettei kyse ollut mistään vakavasta! En tosin voi olla ajattelematta sitä, että finnin poisto tuli maksamaan arviointikäynteineen kaikkineen noin 360 €. Ei olisi varaa hoidattaa samalla summalla omia näppyjä!

Pieni potilas oli tosi reipas koko päivän. Käyttäytyi heräämössä esimerkillisesti, kotona torkkui pari tuntia minkä jälkeen ilmestyi ruokajonoon ja ilmoittautui lenkille lähtijäksi. Ihan rauhassa kuitenkin otettiin loppuilta. Ikävintä potilaan kannalta on se, ettei se pääse nyt pariin viikkoon uimaan. Toivottavasti uintikelejä jatkuu vielä heinäkuun lopullakin.

Polkka sukuloimassa

Muiden lelut on ihania!

Me ihmiset olimme (jälleen kerran) viikonloppuna häissä ja koirat siitä syystä hoidossa. Mäykyt menivät työkaverilleni Panulle ja Polkka tuttuun paikkaan Päiville. Voi sitä riemua jo parkkipaikalla, missä vaihdoimme Polkan autosta toiseen! Usein sitä antaa koiran hoitoon vähän haikeana, mutta tässä tapauksessa ei tarvitse montaa kertaa miettiä haluaako koira mennä hoitoon. Haluaa. Tänään haimme kotiin iloisen, mutta väsyneen Polkkiksen. Riemu oikein loisti apinan naamalta, kun se riehui pihalla Musca-mutsin, Fanny-mummon, Jumo-enon ja Neela-afrikkaserkun kanssa.

Kiitos vaan Päiville koiran hoidosta ja hauskoista valokuvista!

Polkka ja Neela.

Polkka ja vierailulla käynyt Ego-veli.

Musca-mutsin kanssa uimassa.

Maissi täytti kahdeksan vuotta!

Kakku valmistui maksalaatikosta, lihapullista ja koirankarkeista. Kynttilöitä ei sytytetty turvallisuussyistä.

Bändin keskimmäisellä jäsenellä Maissilla eli tuttujen kesken Makella oli tänään synttärit. Sankari lähti töihin mukaan, eihän nyt merkkipäivänä odotella kotona muun bändin kanssa. Hövelinä mäyränä Make tarjosi työkavereille daimkakkua ja osti toisen vielä illaksi kotiinkin.

Sankarille itselleen ei daimkakku maistunut, vaan juhlatarjoilut valmistettiin maksalaatikosta, lihapullista ja koirankarkeista. Koko bändi pääsi jaolle, vaikka juhlakalu olisi ehkä hieman epäkohteliaasti halunnut syödä kaiken itse.

Synttärisankari itse.

Niinku mitä, kakku on valmis ja me vieraat ollaan portin väärällä puolella, huutaa Polkkis.

Päivänsankari ja arvoisat juhlavieraat. Muita ystäviä aavistuksen tulisieluisella Makella ei sitten olekaan.

Voihan alpakka!

No niin, taas näitä mutsin järjestämiä eläintapaamisia.

Käytiin sunnuntaina Ämyrock-vieraiden kanssa kahvilla Metsäkylän kahvila Leivintuvassa. Nyt muuton jälkeen Hämeenlinnan seudun sympaattisin kahvila sijaitsee noin kilometrin päässä meiltä. Ja tietenkin mikä parasta, ulkopöytiin saa istua koiran kanssa!

Listalta löytyy pannukakkuja, pannukahvia ja haudutettua teetä sekä Laitilan limonadeja. Ellei välitä superhitaasta ja vähän tönköstä palvelusta ja lämpimistä limsoista, on sunnuntaielämys taattu. Meillä ei ollut mihinkään kiire ja aurinkokin paistoi ihanasti. Aikansa touhotettuaan Polkka asettui makaamaan pöydän alle.

Kahvilan ollessa avoinna, saa kartanon maille mennä ihmettelemään melkoista alpakkalaumaa. Ja mehän menimme. Polkka tuijotti eläimiä hivenen epäluuloisena, mutta kiinnostuneena. Ainakin alpakat herättivät siinä enemmän kiinnostusta kuin aiemmin tänä kesänä tavatut hevoset. Alpakat olivat ihan yhtä kiinnostuneita meistä kuin me niistä ja tulivat tuijottamaan aivan aidan viereen.

Kuvat: Sami Kivimäki

Huh hellettä!

Onpa ollut kuumia päiviä! Oltiin viime viikon lopulla kesälomareissulla oikein Jyväskylän Säynätsalossa saakka. Maissi meni kesälomailevalle Antille lainaan, joten mukana olivat tällä kertaa Papu ja Polkka. Lenkkeiltiin Polkan kanssa kerrankin kaksistaan ja käytiin joka päivä uimassakin, saaressa kun oltiin. Uimahomma kehittyy koko ajan, eikä Polkka pidä enää vettä mitenkään pahana asiana.

Ollaan lenkkeilty lähinnä iltaisin, kun on aavistuksen viileämpää. Polkka on aika väsyksissä helteellä ja lähinnä makoilee (ihanan!) rentona. Illalla ilman vähän viilettyä jaksaa tykittää entiseen malliin. Uusilta kulmilta löytyy ihania metsäpolkuja, joita yritetään ottaa parhaillaan haltuun. Omistajan huonon suuntavaiston ansiosta lähinnä kulkemalla pisteestä a pisteeseen b ja takaisin. Mutta kyllä me vielä joku rinksakin opitaan kävelemään!

Uusi kamera on ollut hankittuna jo parisen viikkoa. Kaiken maailman muuttokiireet ovat kuitenkin estäneet sen kummemman testailun. Mutta kyllä tässä vielä ehtii! Tänään "pääsin" jo loman jälkeen töihin lepäämään.