Kesätukka

Maissi sai tänään kesätukan, vihdoinkin! Olen odottanut sopivan lämmintä kevätpäivää tehdä kyseinen homma ulkona terassilla ja tänään se sitten oli. Jos karkkarin ajelee sisätiloissa, löytyy karvatuppo jostakin nurkasta vielä parin viikon päästäkin.

Oikeasti tällainen koira kuuluu tietenkin trimmata nyppimällä eikä koneella ja saksilla, mutta seniori-ikäisen Maissin karva ei vaan enää irtoa nyppimällä. Mitä sitä koiraa kiusaamaan, kun homman voi hoitaa helpommallakin? Turkki on pysynyt yllättävän tummana ja hyvälaatuisena muutaman vuoden konehommista huolimatta.

Maissi kökötti pöydällä tyytyväisenä sen tunnin, mitä toimitukseen meni. Nyppimistä se aikanaan inhosi, mutta koneella ajelu on sen mielestä ihan jees. Kun homma oli valmis, juoksi mummeli pienet pihanympäryshepulit. Kevyt olo, selkeästi!

Mummot

Maissi 11 vuotta ja Papu 15,5 vuotta.

Kaunis elokuun ilta ja pihatöitä terassilla seuraavat mäyrämummot. Vanhat koirat ovat vaan niin ihania, kauniita ja viisaita. Toivottavasti mummot ovat ilonamme vielä pitkän pätkän matkaa!

Maissi kymmenen vuotta!

Maissia hakemassa elokuussa 2002.

Maanmainio makkarakoira Maissi täytti tänään pyöreitä - nimittäin 10 vuotta! Merkkipäivän kunniaksi innostuin skannaamaan muutamia kuvia Maissin alkutaipaleelta. Kun kerran kaivoin albumit esille ja opettelin käyttämään tulostimen skanneria (ei ollut edes vaikeaa), tekisi mieli skannata enemmänkin kuvia mäykkyjen pentuajoilta ja jo edesmenneistä koiraystävistä.

Maissi oli suloinen, mutta rehellisesti sanottuna aika rasittava pentu. Loputtoman villi, aloitekykyinen eikä meinannut millään oppia sisäsiistiksi. Ehkä kerrostalon viidennessä kerroksessa asuminen ei varsinaisesti auttanut asiaa, mutta Maissilla ei ollut mitään tarvetta tehdä asioita ulos. Sisällä lämpimässä oli niin paljon mukavampi pissata... Kyllähän se sitten lopulta oppi, mutta ikää taisi olla melkein vuoden verran.

Kynsiä leikatessa Maissi huusi kuin hyeena ja ehti tuhota pentuaikana tietokoneen ja skannerin johdot, kaapin nupit, lukemattoman määrän yöpaitoja, päiväpeittoja ja muita tekstiilejä. Varmaan muutakin, mutta olen onnellisesti jo unohtanut.

Tänään Maissi on mitä mukavin ja hyväkäytöksisin mäyräkoira. Ei mikään koirapuistokoira, mutta tulee kyllä yleensä toimeen isommassakin lenkkiseurueessa. Tänä kesänä olen ajatellut ensimmäistä kertaa, että Makellakin alkaa jo olla ikää. Aamulla se nukkuisi mieluummin kuin tekisi kunnon lenkin ja kuumat kelit saavat sen aika väsyneeksi.

Aivan ensimmäisiä päiviä uudessa kodissa.

Ihan sama ilme jo pentuna!

Maissi ja valtavan suurelta näyttävä Papu.

Papu 4,5v. ja Maissi 2,5 kk.

Maissi

Maissi (Oppes Myosotis) 9 vuotta.

Näyttää ihan lelukoiralta!

Make oli meidän reissun aikana ensin Papun kanssa Vaasan saaristossa mökkeilemässä Ann-Marin ja Mikan hoidossa ja siirtyi noin reissun puolivälissä viettämään citykoiran elämää Tampereelle Jannen ja Marjon hoteisiin. Make oli pärjännyt mainiosti ja käyttäytynyt kuten arvonsa tuntevan mäyriäisen kuuluukin. Kellontarkka Maissi oli löytänyt heti oman lokeronsa kyläpaikan rytmistä ja vaatinut lenkit ja ruoat tiettyyn aikaan. Sellainen se on, aavistuksen neuroottinen.

Tässä koirien hoitopaikassa on se etu, että koirat kotiutuvat studiokuvien kanssa. Ihan mielettömän hienot kuvat Maissista, kiitos Janne! Kuvat aukeavat vähän isommiksi kun niitä klikkaa.

Mikä peto!

Kuvat: Janne Kaakinen

Maissi täytti yhdeksän!

Hillitsen itseni veteraanin tyyneydellä!

Maissi täytti perjantaina 9 vuotta. Koirasta ei ikipäivänä uskoisi sen ikää ja yleensä lukeman saakin toistaa kysyjälle. Sen verran jouduttiin tekemään myönnytystä iälle, että Make siirtyi Acanan senior-versioon. Adult alkoi nimittäin kertyä vyötärölle. Uusi ruoka on sopinut koko posselle tosi hyvin, Polkan annos on pudonnut 4,5 dl Nutroa 2,5 dl Acanaan. Ehkä sitä nostetaan valeraskauden ja helteiden jälkeen, mutta muutos on kuitenkin aika merkittävä.

Niin ihanaa, ettei pysty katsomaan.

Päivänsankaria juhlittiin grillikekkereiden merkeissä (ei kerrota Makelle, että osasyynä iltamiin saattoi olla kesäperjantai) kotipossen lisäksi Juhon, Antin ja Niinan kanssa. Ihmiset grillasivat rapuvartaita ja ribsejä, koirat saivat maksalaatikosta, lohipullista ja kalkkunaleikkeleistä kootun kakun. Maistui niin hyvin, että päivänsankari meinasi vetää oman osuutensa väärään kurkkuun. Täydellä höyryllä siis kohti seuraavaa etappia, täyttä kymppiä.

Jo riittää poseeraus, korkkaan kakun!

Maissi kävi trimmaajalla

Maissi on taas ihanan siistissä karvassa, kiitos uuden trimmaajansa Annen. Olen liian laiska trimmaamaan superkarvaista Maissia, joten koira saa nauttia ammattilaisen palveluista. Meitä useamman vuoden palvellut trimmaaja siirsi putiikkinsa pois Hämeenlinnan keskustasta, joten googlettelin huvikseni mahdollista lähempää löytyvää trimmaajaa. Ja ällistyin, kun yksi löytyi aivan parin kilometrin päästä meistä!

Anne osoittautui oikein hyväksi valinnaksi! Hänelle suunnataan jatkossakin. Maissi on siistin näköinen, ja sen kanssa oli pärjätty hyvin. Reppana oli keskittynyt parin tunnin mittaisen turkinhoidon aikana lähinnä pussailemaan trimmaajaa. Muutama vuosi sitten tehty sterilointi alkaa nyt vaikuttaa karvaan, etujalat olivat niin pehmeät että ne päätettiin ottaa ohennussaksilla. Ihan sama, Maissille kelpaa kotikoiralook. 8,5 -vuotias Maissi sai kehuja hyvästä lihaskunnosta ja solakkuudestaan. Niinpä, välillä aina unohtuu että nuorempikin mäykyistä on jo veteraani!

Evil.

Maissi täytti kahdeksan vuotta!

Kakku valmistui maksalaatikosta, lihapullista ja koirankarkeista. Kynttilöitä ei sytytetty turvallisuussyistä.

Bändin keskimmäisellä jäsenellä Maissilla eli tuttujen kesken Makella oli tänään synttärit. Sankari lähti töihin mukaan, eihän nyt merkkipäivänä odotella kotona muun bändin kanssa. Hövelinä mäyränä Make tarjosi työkavereille daimkakkua ja osti toisen vielä illaksi kotiinkin.

Sankarille itselleen ei daimkakku maistunut, vaan juhlatarjoilut valmistettiin maksalaatikosta, lihapullista ja koirankarkeista. Koko bändi pääsi jaolle, vaikka juhlakalu olisi ehkä hieman epäkohteliaasti halunnut syödä kaiken itse.

Synttärisankari itse.

Niinku mitä, kakku on valmis ja me vieraat ollaan portin väärällä puolella, huutaa Polkkis.

Päivänsankari ja arvoisat juhlavieraat. Muita ystäviä aavistuksen tulisieluisella Makella ei sitten olekaan.

Miksi niitä trimmataan?

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Niin, siihen kysymykseen joutuu vastaamaan aika usein. Trimmaamaton mäykky on suloinen turjake ja eikö se voisi olla sellainen kuin on tarkoitettukin? Maanantaina se taas nähtiin, että turkinhoito on myös koiran parhaaksi. Hirveästä talviturkista eroon päässyt Maissi jaksaa lenkkeillä ja tehdä pihassa muutakin kuin nukkua varjossa.

Ja tämä on lopputulos. Naamakarvoja täytyy tosin vielä siistiä.

Teimme tällä kertaa retken tutuksi tulleen trimmaajan kotiin Tuulokseen. Liiketilansa keskustasta irtisanonut trimmaaja työskentelee nykyisin kotonaan ja matka on käynyt meille harmillisen pitkäksi, noin tunnin verran per suunta. Täytyy ehkä miettiä, jaksaisiko sitä alkaa taas trimmaamaan itse...

Polkka lähti reissuun mukaan ja vietettiin parituntinen trimmausaika Kauppakeskus Tuulosessa. Keskuksesta löytyy rhodeystävällinen Musti&Mirri, jossa soviteltiin juoksuhousuja. Kyllä, Polkka alkaa olla sen verran teinix, että juoksuja jo odotellaan. Teini-iän merkit ainakin ovat selvät, raukalla on mahassa finnejä! Reissu meni hyvin, saatiin ostettua pöksyt, makupalatasku tottistreeneihin ja kaksi säästöpakkausta puruluita. Niin ja totuteltua vähän ihmisvilinään, vaikka eipä Polkka enää noteeraa ohikulkijoita sen kummemmin.

Asennetta pikkukoirille

Tutustuin Viivin ja Hugon blogin innoittamana Designdogin pantakauppaan. Jo ensi klikkauksella tajusin, että tämä tulee vielä kalliiksi! Valikoimasta löytyi Maissille sopiva panta "Little skulls -asennetta pikkukoirille". Sitähan Maissilla riittää, asennetta nimittäin. Polkka saa pantansa kunhan vähän kasvaa ja Papu heti kun löytyy joku sopiva. Pääkallot eivät nimittäin ole hienostuneen vanhan rouvan juttu.

Mahtavan hienoa, että joku tekee pantoja käsityönä. Pantojen hintaan sisältyy postikulut ja meidän pantamme tuli reilussa parissa viikossa, vaikka pääkalloja odoteltiinkin hetkinen. Panta oli yllättäen hieman pieni, ilmeisesti Maissilla on melkoinen sikaniska kuvagallerian vinttikoiriin verrattuna. Olisihan se pitänyt hoksata itsekin! Pannat tehdään mittojen mukaan, mutta kaula mitataan kapeimmasta kohdasta korvien takaa. Onneksi panta on kuitenkin sopiva viimeisessä reiässä.