Viikonloppu Lunan kanssa

Tyylikkäänä lenkillä.

Kahden koiran ja pikkulapsen talouden viikonloppumenot ovat toisinaan vähän haasteellisia. Jos mummu ja vaari näyttävät vihreää valoa, on vielä sijoitettavana kaksi koiraa. Viime viikonloppuna apuun tuli Jukka, joka toivotti Polkan tervetulleeksi yökylään. Yksi Polkan pennuista, Luna asustaa Jukan ja Pepin luona.

Polkka sujahti Lunan lokoisalle sohvalle kuin olisi aina makoillut siinä. Vähän piti murista hulvattoman kakaran leikkiinkutsuille, mutta siinä ne retkottivat pöydän alla ihan vierekkäin sillä aikaa, kun me kahvittelimme.

Kaksikolla meni siis oikein hyvin, tai niin meille ainakin kerrottiin (huomatkaa terve epäluulo apinaan omaan rakkaaseen koiraan liittyen). Myöhemmin tulleen tiedon mukaan mutsi oli perehdyttänyt lapsensa ovikellolle haukkumisen saloihin. Polkka on ihan kamala maalaistollo ja antaa kyllä kuulua, jos joku on ovella. Lapsensa oli oppinut yhdessä vuorokaudessa saman taidon. Kiitos ja anteeksi Jukka ja Peppi! En edes uskalla ajatella, minkä perehdytyksen Luna saa mahdollisella seuravalla kerralla...

Lapsi tuulettaa, äiti näyttää nyrpeältä.

Maissi jäi lopulta meidän seuraamme ja pääsi hotellilakanoihin yöksi. Mikäs tuollainen maailman helpoin pikkukoira on kuljettaa mukana - se nukkuu hotellihuoneessa hipihiljaa, ulkoilee sivistyneesti ihan missä vaan, eikä tuollaista edes kukaan pelkää. Maissi todellakin sai nukkua sängyssä, ainakin ennen kuin minulla meni hermo sen paikanvaihtamiseen ja nakki sai häädön kevythäkkiinsä. En tajua, miten joku voi nukkua koiran kanssa! Minä herään joka kerta, kun elukka vaihtaa asentoa tai tunkee lähemmäksi peiton alla. Onneksi tämä koskee vain koiria.

Samaan aikaan hotellissa.

Polkan viikonloppukuvat: Jukka Puljujärvi

Aulanko - kesäreissutärppi koiralliselle

Tekeekö mieli kesälomareissulle Suomessa koiran kanssa? Mene Aulangon puistometsään, se on oikein hyvä lomavisiittikohde. Ja vielä ihan ilmainen.

Puistometsästä löytyy paljon ihania polkuja lenkkeilyyn, kaksi lammikkoa kahlaamiseen ja muutama erikoisempi vierailukohde - näkötorni ja karhuluola. Isomman lammen rannalla on kioski ja näkötornin juurella kahvila. Kahvilaan saa muuten ottaa koiran sisällekin, mistä pisteet kahvilan pitäjälle.

Puiston omistaa nykyisin Metsähallitus ja se on luonnonsuojelualuetta. Koirat siis kiinni. Kuten blogista voi päätellä, olen itsekin aika huoleton irtijuoksuttaja, mutta tällaisissa kohteissa ryhdistäydyn remmien kanssa. Irrallaan juoksevat koirat eivät herätä muuta kuin pahennusta ja saa aikaan keskustelua siitä, pitäisikö koirien tuominen kieltää kokonaan.

Kaikenlaista lisätietoa puistometsästä löytyy tästä.

P.S. Onko sinulla reissutärppi koiran kanssa lomailevalle? Ole kiva ja jaa se meille muillekin vaikka kommentoimalla tätä postausta tai esittelemällä kohde blogissasi ja jakamalla linkki meille muille. Eikä kohteen nyt tarvitse olla niin erityinen - vaikka ihan sellainen ohikulkumatkalla pistäytymisen arvoinen. Olisi hauska saada edes pieni lista koiran mentäviä lomakohteita.

Kroatiassa

Oikea laivakoira.

Terveisiä Kroatiasta! Reissattiin perheen ihmisjäsenten voimin puolitoista viikkoa Splitissä ja ihanilla lähisaarilla. Ja toden totta, Kroatia on kaiken hypetyksen arvoinen - ystävällinen, kaunis, siisti ja kuitenkin omaleimainen. Sää ei ollut kesäisin mahdollinen, mutta haluttiin mennä varsinaisen turistikauden ulkopuolella. Esimerkiksi Hvarin saarella on kesällä 12 000 turistia. Ei haluttu sellaiseen rysään.

Matka meni oikein hyvin, mutta pieni vinkki kaikille mahdollista lasta suunnitteleville: nauttikaa hyvät ihmiset reissuistanne ennen natiaista. Voin nimittäin kertoa, että ainakaan 1-vuotiaan kanssa matkustaminen ei ole maailman rentouttavin homma. Mutta kuten jo todettu, kaikki meni hyvin ja loma oli onnistunut. Vähän vaan erilainen kuin ennen.

Terassikoira.

Maisemia Hvarin saarella.

Kroatian koirakulttuuri oli eteläeurooppalainen. Koirat juoksivat pääsääntöisesti irrallaan, mutta sylissä kanniskeltiin söpökoiraosastoa ja lyhyessä narussa kuljetettiin tappelukoiraosastoa. Jälkimmäistä näki muuten aika paljon ja vielä molemmista päistä typistettynä. Rehellisesti sanottuna ihan kamalan näköisiä elukoita.

Iltaisin ihmiset lähtivät terassille syömään ja koirat juoksentelivat ja leikkivät keskenään. Varsinkin Hvar-saarella laivakoirien (enimmäkseen noutajia ja hauskan näköisiä pikkusekoituksia) elämä näytti tosi leppoisalta. Samaisella saarella myös illallistettiin kalaravintolassa ahneen beaglen seurassa. Asiaa ei tainnut auttaa se, että Vinski nakkeli koiralle kaikenlaista syötävää...

Bracin saarella bongattiin viisikuinen rhodepentu, joka laittoi hyvät rallit pystyyn russelin kanssa.

 

Polkka lomaili matkan ajan Jaanan, Genen ja Deanin luona. Kyllä, samaisen Genen jonka kanssa teki viime kesänä pennutkin! Kotiin palasi iloinen, mutta väsynyt daami, joka nukkui muutaman päivän ennen kuin tokeni normaaliin rytmiin. Pojat olivat tainneet pitää naisen kiireisenä. Iso kiitos Jaanalle, että otit Polkan hoitoon ja mahdollistit meidän reissun.

Maissi puolestaan vietti kaupunkilomasen Turussa Sohvin luona. Kuvista päätellen myös Maken loma oli onnistunut - sisälsihän se uintia, kuopankaivuuta, rapsutusta ja kaupunkihajuja. Kiitos Sohville maastonakin hyvästä hoidosta.

Kotona.

Päiväretkellä Fiskarsissa

Ihan uusissa lenkkimaastoissa.

Käytiin torstaina Pasin talviloman (joo, katsokaa tuon kuvan lumitilannetta!) kunniaksi Fiskarsissa. Suunnitelmissa oli päiväretki jonnekin kivaan paikkaan, jossa koirat voisivat odotella autossa ja niitä voisi kätevästi lenkittää päivän mittaan. Papu meni kylään Tarun ja lasten luokse, ettei vanhan tarvinnut odotella koko päivää autossa. 

Käytiin Fiskarsin lisäksi myös Billnäsissä. Hienoja lenkkimaastoja kyllä molemmissa paikoissa! Selasin myöhemmin Dogia Dogihakua ja huomasin, että Billnäsin Ravintola Ruukinpatruuna oli nimetty siellä koiraystävälliseksi paikaksi ja koirille on tulossa oma menukin. Hauska idea tuo Dogihaku, mutta tosikkona olen sitä mieltä, että meidän kahden aikuisen ja vauvan ruokaseurueesta nyt olisi puuttunutkin vielä kaksi koiraa. Siinä sitä olisi ollut ruokarauhaa kerrakseen...

Hauska päivä ja vähän vaihtelua meille kaikille, myös koirille. Papu oli ollut hoitopaikassaan tosi reipas ja oikein lenkkeillytkin useampaan otteeseen! Kotona se kävelee ehkä 100 metriä, lyö maihin ja hihnan löystyttyä vetää täyttä laukkaa kotiin...

Melkein koko päivä autossa - tosi rankkaa.

Terveisiä Jamaikalta!

Samat rhodehuvit ympäri maailman.

Sain eilen hauskan sähköpostin - kuvaterveiset Jamaikalla lomailevalta Cecilialta! Hotellia vartioi rhodesiankoira Stanley kolmen monirotuisen koiraystävänsä kanssa. Kuulemma rhodehuvit ovat samanlaiset myös Jamaikalla, päivisin Stanley ottaa lepoa ja aktivoituu vahtihommiin illan tullen. Koira on oikein hyvin hoidetun näköinen ja välittyy se tuosta kuvastakin.

Kiitos Cecilia ja ihanaa loman jatkoa! Oi kunpa olisin itsekin jossain lämpimässä tammikuun pakkasten sijaan...

Kerrankin kissoja!

Monni-kissa sopii sisustukseen.

Pakattiin Vinskin kanssa reppu täyteen tavaraa (vauvan kanssa se tavaramäärä on aivan käsittämätön...) ja suunnattiin muutaman päivän lomaselle Helsinkiin Saaran luokse. Siinä missä joka ikisellä sukulaisella ja ystävällä tuntuu olevan koiria, Saaralla on kaksi kissaa. Ja kissathan kiinnostivat Vinskiä tosi kovasti. Kiltti Bono-kissa sai vähän silitystä (lue: Vinskillä oli kädessä karvatuppo silittämisen jälkeen), mutta jäi vielä senkin jälkeen nukkumaan vauvan viereen. Suloinen Bono! Ja kyllä me vielä opitaan silittämään ihan oikeasti nätisti.

Vaikka en mikään varsinainen kissaihminen olekaan, Saaran kissat ovat tosi ihania. Ja kesäinen Helsinki on ihana. Tällainen maalainen tuntee aivan olevansa ulkomailla, kun pääkaupunkiin lähtee!
 

Reissussa Jyväskylässä

Jyväskylän satamassa.

Oltiin viime viikolla koko porukka (miinus Polkka, joka pudotettiin matkalla Tampereelle hoitoon) parin päivän reissussa Jyväskylässä. Kaupunkia ei meinaa siksi samaksi tunnistaa, josta muutin seitsemän vuotta sitten pois. Ero uneliaaseen Hämeenlinnaan on aika valtava! Majoituttiin sataman kupeessa olevassa Sokos Hotel Paviljongissa, joka olikin positiivinen yllätys kyseisen ketjun hotelliksi. Sijainti oli koirien kannalta mainio, hotelli on aivan sataman kupeessa ja mäykyt pääsivät kävelylenkin lisäksi myös uimaan. Yksityiskohtana mainittakoon vielä, että hotellin ravintolasta sai puu-uunissa paistettua pizzaa.

Mummokoiraa ei esteet pitele.

Pasin tehdessä töitä me käveltiin koirien kanssa satamassa ja tuhlailtiin Vinskin kanssa kaupungilla. Aikani pohdittuani päädyin törkeästi jättämään koirat kaupunkireissun ajaksi hotellihuoneen vessaan. Huoneessa oli kalliin näköinen nojatuoli, jota mummokoira halusi itsepintaisesti pedata. En saanut tuoliin pinottua sellaista tavarakasaa, mikä olisi pientä mäyräkoiraa pidellyt. Päättäväisesti se hyppäsi tuolia vasten ja huitoi tavarat alas. Tai kiipesi pinon päälle. Toisaalta vessa taisi olla hellekelillä huoneen viilein paikka...

Hotellijengi.

Kotimatkalla haettiin Tampereelta afrikkalainen, jota eivät hölkkälenkit olleet kiinnostaneet. Miksi olisivat - kai se on ihan järkeenkäypää, että afrikkalainen koirarotu menettää toimintakykynsä kun mittari nousee yli kahdenkymmenen asteen?

Nakit reissussa

Kuuma!

Polkka lähti torstaina maailmalle (lue: tapaamaan sulhastaan) ja ollaan oltu siitä lähtien kotona mäykkyvoimin. On jotenkin kovin hiljaista ja helppoa. Kevään ekat kuumat päivät ovat väsyttäneet ikäneidot niin, ettei me olla juuri edes lenkkeilty. Olen kävellyt pieniä verkkaisia kierroksia vauva rintarepussa ja mäykyt flekseissä. Tässä alkaa jo päästä ihan fifitunnelmaan!

Mummo kesätunnelmissa.

Lauantaina aamulla lähdettiin äitienpäiväreissuun Keski-Suomeen. Hertta-airis oli kovasti pettynyt pienentyneeseen porukkaamme. Sillä ja Polkalla on ollut aina melkoiset rallit pitkin pihaa ja pusikoita. Mäykyt keskittyivät retkottamaan keskellä pihaa, mikä oli Hertan mielestä kamalan tylsää. Niin ja Maissi heitti pihalammessa talviturkin, tietenkin.

Sunnuntaina illalla oltiin kaikki ihan väsyneitä. Paitsi Pasi, joka avasi reippaana nurmikonleikkuukauden. Sukulointi on kivaa, mutta kamalan rankkaa!

Nakit reissussa.

Virallinen kevätkuva.

Hotellilomalla

Hotellin tarjosi koiravieraille tervetuliaislahjan.

Oltiin viikonloppuna minilomalla Seinäjoella koko porukan voimin. Tai oikeastaan Pasi oli työmatkalla ja Polkka pudotettiin matkalla Marjolle ja Jannelle hoitoon, mutta me muu porukka lomailtiin ansiokkaasti. Hotellin respan ilme oli näkemisen arvoinen, kun kinusin myöhäisempää huoneenluovutusta "kun meillä on tää vauvakin mukana". Kantokoppa oli tietenkin piilossa tiskin takana ja hämmentyneen näköinen nainen luuli minun tarkoittavan mäyräkoiria... Taisimme muutenkin herättää hilpeyttä, kuka hullu nyt lähtee hotelliin viisiviikkoisen vauvan ja kahden koiran kanssa? Kanssa-asujat saivat kuitenkin pitää yörauhansa, vauva ei itkenyt eivätkä mäykyt räksyttäneet (kuten kaikki mäykyt tuntuvat aina tekevän).

Reissu meni kaikin puolin mainiosti ja kaikki pikkutyypit olivat tyytyväisiä. Hotelli muisti nelijalkaisia vieraita tervetuliaispussilla, jossa oli luita, herkkuja ja kakkapusseja. Tosi ystävällistä kyllä. Vauva ei sen sijaan saanut tervetuliaislahjaa.

Mikä homma tää niinku on, kysyvät mäyriäiset.

Kotimatkalla käytiin niinkin eksoottisessa matkakohteessa, kuin Keskisen kyläkaupassa. Olipahan muuten kokemus! Ostosmatka ei kestänyt kovin kauan, miehellä ja vauvalla ei jotenkin riittänyt kapasiteetti moiseen ostosparatiisiin. Ja ehkä sitä itsekin shoppailee mieluummin jossain vähän muualla...

Kotimatkalla haettiin väsynyt Polkka Tampereelta. Koira löhösi olohuoneen sohvalla, eikä olisi halunnut lähteä mihinkään. Miten tämäkin pitäisi nyt sitten tulkita, tuntea itsensä huonoksi koiranomistajaksi vai iloita ilmeisen mainiosta koiranhoitopaikasta?

Vaarallinen mäyräkoira vaanii iltapalaa.

Lomanen

Ei juuri mitään tekemistä.

Vietettiin viime viikolla vuorokauden mittainen loma vailla oikeastaan mitään tekemistä. Loma sijoittui uudelle Viking Gracelle ja oli juuri sellainen totaalisen tyhjänpäiväinen vuorokauden mittainen risteily, jolla ei edes käyty missään maissa. Minulle se sopi hyvin, en olisi jaksanutkaan juosta kauppoja kiertelemässä. Vuorokausi kului lähinnä syöden ja oleskellen. Sopi tähän tilanteeseen oikein mainiosti!

Laiva oli positiivinen yllätys, lähinnä epälaivamaisuutensa vuoksi. Merimiesromantiikka oli korvattu pelkistetyllä sisustuksella. Sitä en tiedä, kuinka kauan kokolattiamatot (miksi niitä käytetään edelleen?) ja design-huonekalut kestävät laivakansaa, nythän Grace oli seilannut kokonaiset kaksi viikkoa.

Prinsessa ja pojat aamukerjuulla.

Polkka oli reissun ajan hoidossa Sannan tiluksilla Boriksen ja Igorin jakamattoman huomion kohteena. Prinsessa oli (kai) käyttäytynyt muuten ihan mallikkaasti, mutta onnistunut ryöstämään poikien iltaruoan eli 600 g lihaa. Joutuihan se olemaan kokonaiset kaksi tuntia häkissä (ihan vain turvallisuussyistä, talossa on kissojakin) sillä välin, kun Sanna oli pitämässä ratsastustuntia! Elukka oli murtautunut häkistä ja jäi kiinni seisoessaan sängyllä katsomassa ulos ja ulvomassa. Tarkempi tarkastelu osoitti kadon käyneen tiskialtaassa, jossa koirien lihat olivat sulamassa.

Illalla meille kotiutuikin varsin väsynyt ja turpea prinsessa. Koira kaivautui röhnöttämään omalle sohvalleen ja makasi siellä oikeastaan vielä seuraavankin päivän. Mitä nyt kävi välillä ulkona kakkaamassa täyttä hevonsenkakkaa... Ilmeisen hyvä reissu siis. Kiitos ja anteeksi Sanna ja Johannes! Ja vähän tietty Boris ja Igorkin, joiden iltaruoka katosi ahneempaan kitaan.

Oma sohva kullan kallis.

Älkää häiritkö juuri nyt.

Mäykyt puolestaan olivat kaupunkilomalla Jannen ja Marjon luona. Ne eivät olleet sikailleet, tai sitten hoitopaikka oli liian korrekti kertomaan yksityiskohtia. Vähän seniili mummokoira ei olisi lähtenyt meidän mukaan, kun menimme hakemaan koiria. Se vaan parkkeerasi Marjon viereen ja tuijotti meitä epäuskoisesti. Voi Papua, pian mittariin napsahtava 15 vuotta alkaa kieltämättä jo näkyä...

Mummolla oli hyvä kaupunkiloma.

Terveisiä Vietnamista: phu quocinkoira

Sain mielenkiintoisia terveisiä maailman ympäri reissaavilta ystäviltäni Mikolta ja Hannalta. Nämä onnekkaat viettävät tammikuutansa Vietnamin rannoilla ja olivat bonganneet ympäristöstään lukuisia Polkan näköisiä koiria.

Rotu on kuulemma phu quocinkoira, rhodesiankoiran ja thai ridgebackin lisäksi ainoa harjaselkäinen koirarotu. Wikipedian artikkelin mukaan puhdasrotuisia koiria on vaikea löytää, sillä suurin osa koirapopulaatiosta on erilaisia sekoituksia. Näitä ei ole Suomessa vielä ensimmäistäkään.

Lisätietoa ja muutamia kuvia löytyy tästä. Kiipeämiskuvasta päätellen rhode ei edes ole mikään hyvä aituri verrattuna tähän toiseen harjaselkään! Alemmissa kuvissa koirat ovatkin sitten järeissä ketjuissa... Koira mainitaan hyväksi metsästäjäksi ja että se tappaa jopa käärmeet.

Vietnamilainen ridge-selkä näyttää rhodesiankoiraa pienemmältä, kevyemmältä ja pystykorvaiselta. Mutta on siinä muuten jotakin samaa! Olisipa mielenkiintoista matkustaa paikan päälle katsomaan koiria (ja tietty muutenkin!).

kuva: Mikko Peltoniemi

Matkalla Italiassa

Viinitiluksia Barolon kylässä Piemontessa.

 Tehtiin Pasin kanssa viiden päivän mittainen syyslomanen eli road trip Italiassa. Eihän noin lyhyessä ajassa paljon ehdi, mutta jotain kuitenkin! Lennettiin Milanoon, vuokrattiin kentältä auto ja suunnattiin Geneveen. Minun ajohalukkuuttani tietäville vahvistukseksi, että en todellakaan istunut auton rattiin. Liikenne oli aivan kaoottista ja meidän vuokra-autoa lukuun ottamatta suurin osa autoista rutussa. Vähän kuumotti lähteä uuden karhealla autolla liikenteen sekaan, mutta kuin ihmeen kaupalla auto myös palautui naarmuitta. Meille tarjottiin ensin Berlingoa ja Picassoa, mutta päätettiin ettei ajeta lomalla koira-autolla ja valittiin ns. normaali menopeli. Ihan hyvä niin, Berlingon parkkeeraaminen olisikin ollut aika mielenkiintoista...

Majoituttiin Genevessä (pisteet Grand Hotel Savoia:lle, ei voi kuin suositella!) ja tehtiin sieltä käsin päiväretkiä. Piemonten seutu oli tosi kaunista viinitiloineen ja kukkuloineen. Käytiin visiitillä myös Barolon kylässä, joka on tunnettu punaviineistään. Toisena päivänä suunnattiin rannikolle kohti Portofinon pikkukylää. Nyt sää oli syksyinen, mutta kesällä siellä on varmasti hyvä meininki.

Koirat olivat reissun ajan Jannen ja Marjon hoidossa täällä meillä. Kaikki oli mennyt oikein hyvin. Onhan se helpottavaa jättää koirat kotiin, eikä kuljettaa niitä ympäriinsä hoitoon. Tai vaikka jonnekin koirahoitolaan. Miten äidin kullat muka sellaisessa pärjäisivät?

Maisemia Portofinon kylästä rannikolta.

                                          Erilaisia reissun varrella bongattuja koirakylttejä:

Varsinkin Genovan kaupunkikuvassa näkyi paljon koiria ja eurooppalaiseen tapaan suurin osa juoksi vapaana. Paljon oli pieniä koiria ja monirotuisia, mutta jonkin verran myös suurempia otuksia. Hassua oli se, että varsinkin illalla suuri osa koirista oli puettu. Meikäläisittäin keli vastasi ehkä elokuuta, mutta toisaalta kai se +10 asteen ilta tuntuu kesän jälkeen viileältä?

Koirilla näkyi uskomattoman paljon suomalaisen Hurtan tarvikkeita! Useammalla vastaantulijalla oli Hurtan kaulapanta tai valjaat. Sateisena päivänä taas useampi koira oli puettu kotoiseen Hurtan sadehaalariin. Mitään eläinkauppaa ei matkan varrelle osunut, olisipa ollut hauska päästä tutustumaan niiden valikoimaan.

Katutaidetta ja koiran collegepuku.

Katusoittajan koira.

Kävelyllä pienen taluttajan kanssa.

Bernhardilaisen pentu.

Utelias mäykkynen.

Viinikellarin koira Barolossa.

Kotiin lähtiessä Milanossa oli +20 ja aurinkoa. Kotona Pekolassa puolestaan +1 ja räntäsadetta. Silti oli ihana palata kotiin ja saada koiralaumalta ilahtunut vastaanotto. Tervetulohepuleiden jälkeen jengi vetäytyi tyytyväisenä nukkumaan - kaikki oli kuten aina ennenkin.