Råttia saa taas Ikeasta!

Onhan niillä vähän värieroa, vanhalla ja uudella råtalla.

 Hurraa, Ikeassa myydään taas råttia! Tuo koiratalouksien suosikkiostos ennätti olla poissa valikoimasta hetken aikaa ja ainakin meidän lattialla pyöri ihan järkyttävän kamalan näköisiä råttia. Joku joskus luuli niitä lapsen pehmoleluiksi. Hävetti. Råtat käyvät toisinaan pyykkikoneessa, mutta kyllä ne melkoisen rumiksi pinttyvät silti.

Minulla ei ole ollut asiaa Ikeaan hetkeen, mutta onneksi ystäväni toimi råttakuriirina ja toi ostosreissultaan kaksi uutta hohtavan valkoista råttaa (muun väriset oli loppu. Olen ihan vakuuttunut, että näitä ostetaan lähinnä koirille).

Kaksi uutta råttaa kirvoitti melkoisen hepulin sekä lapsessa, että koirassa. Råttien kanssa juostiin ja niitä heiteltiin ympäriinsä. Ja leikittiin vetoleikkiä. Joku on joskus sanonut, että koira on henkisesti 2-vuotiaan lapsen tasolla. Uskon sen, molempien touhu näytti ihan yhtä älyvapaalta. Mutta tietenkin tosi onnelliselta.

Jos joku ei vielä tiennyt, niin ennen råtanhakureissulle lähtemistä voi kunkin Ikean råttasaldon tarkastaa tästä. Kyllähän se nyt harmittaisi, jos tulisi hukkareissu!

Ikea - käypä ostospaikka koiratarvikkeille

 Ikean huonekalujen ja muun sisustustarvikkeen laadusta voi olla montaa mieltä. En kannata millään muotoa kertakäyttöisiä huonekaluja, mutta kieltämättä kyseisessä putiikissa on monta erittäin käypää tuotetta koiratalouteen.

1. Råtta. Tämä klassikkolelu ei esittelyä kaipaa. Polkka on kulkenut Ikean muutaman euron hintainen pehmolelu suussa käytännössä koko ikänsä. Alkuu råtilta typistettiin korvat ja häntä, sittemmin ne ovat säilyneet kokonaisina. Mikä parasta, råtan voi pestä pesukoneessa. Ja kun råttavalikoima on tarpeeksi kulahtanut, se korvataan uudella. Mutta arvatkaapa mitä - tällä hetkellä råtta ei kuulu Ikean valikoimiin! Kysyin oikein myyjältäkin ja niin se on. Kuulemma råttia on kyselty paljon -lähinnä koirille. Råtan korvaajaksi ostettiin pupu, mutta se joutui Maissin suolistamaksi alle viikossa.

2. Päiväpeitto. Ikean intianpuuvillainen päiväpeitto on täydellinen koirasohvalle. Kestää petaamista ja pesua. Valikoimassa on useita eri värejä, mutta tummanruskea on todettu parhaaksi. Mustassa näkyy koirankarvat ja vihreässä rapajäljet. Valkoista ei kukaan varmaan edes mieti?

3. Koirapeitto. Ei kun siis torkkupeitto. Ikeassa on iso valikoima erilaisia edullisia fleece- ja muita huopia. Kaikki ne kulkevat meillä yhteisnimityksellä "koirapeitto".

4. Verhoilukankaat. Hintaansa nähden uskomattoman vahvaa tekoa ja hyvää laatua! Kestää monenlaista petaajaa ja kuopsuttajaa. Jos osaa ommella, niin näistä saa oivia vaihdettavia koirapedinpäällisiä.

5. Koiraportit. Ei kun siis lapsiportit. Toimivia pienten ja isojen kuuliaisten koirien kanssa. Polkalle kyseinen portti on vaan yksi este hypättäväksi, ellei me olla kotona. Öisin portti toimii kätevästi meidän makkarin ovessa ja koirat pysyvät nukkumassa omassa huoneessaan.

6. Lapsilukot. Keksin nämä vasta silloin, kun tuli akuutti tarve estää lapsen pääseminen kaiken maailman ruokakaappeihin. Mutta hei, nämä ovat ihan täydellisiä varasteleville karvanaamoille - koiranruokakaapin ovi ei varmasti aukea, kun siihen ruuvaa lapsilukon.

7. Liesisuoja. Katso edellinen kohta. Niin, miksei? Eipä ainakaan tarvitse muistaa ruuvata sulaketta irti joka kerta kotoa poistuessaan. Jos siis omistaa ahneen hellalle hyppivät koiran.

Listaa voisi varmasti jatkaa pidemmällekin. Mitä käteviä koiratarvikkeita sinä olet ostanut Ikeasta?

Bibi&Bim - taas uusi koirapeti

Tuntuu, että olen tämän tästä koirapetiostoksilla. Kivannäköisen hyvälaatuisen pedin löytäminen näyttää olevan mahdoton tehtävä. Joko päällinen kulahtaa aivan kamalan näköiseksi tai sitten peti menee hetkessä littanaksi. Ovatko pedit meillä jotenkin normaalia kovemmalla kulutuksella? En oikein usko.

Tällä kertaa hankin kuistille Musti&Mirrin Bibi&Bim -sarjan mustan Nippon-patjan. Pedit tulivat markkinoille loppuvuodesta ja ne on toteutettu yhteistyössä Ivana Helsingin kanssa. Tykkään kyllä kuoseista tosi paljon, mutta pedin ohuelta tuntuva päällikangas vähän arveluttaa. Saa siis nähdä, olenko syksyllä taas koiranpetikaupoilla?

Edellinen koirapeti ehti olla kuistilla tasan puoli vuotta. Olin marraskuussa ihan innoissani hienosta mustasta graafisesta kuosista. Nyt puoli vuotta myöhemmin peti on kauttaaltaan harmaa ja maailman nukkavieruimman näköinen. Ei se ole todellakaan mikään kodin paraatipaikan koirapeti. Vaikka sana paraatipaikka tuntuu vähän huvittavalta, kun miettii meidän eteisen peruskaaosta...

Patja on edelleen pullean muhkea, ehkä yritän saada aikaiseksi ommella siihen uuden päällisen? Näitä muuten näyttää olevan edelleen myynnissä. En voi käsittää, miten kaksi kertaa pesty ja puoli vuotta palvellut peti voi näyttää tältä:

Ja joo, tiedän että pitäisi lopettaa koirapedin ulkonäön miettiminen ja hankkia joku sellaista kovaa ja kestävää kangasta oleva sänky. Jostain rautakaupasta vaikka.

Talvitakeista

Rhodesiankoiran omistajien keskuudessa puhe kääntyy tämän tästä takkeihin. Eikä se ole mikään ihme, sillä pärjätäkseen tämän maan keleissä rhode tarvitsee ainakin kaksi vaatekappaletta, kunnollisen sadetakin ja talvitakin nimittäin. Ellei sitten ole jotenkin tosi terästä ja hyvä kestämään kylmää. Mitä meidän Polkka ei ainakaan ole. Tosin varmasti sen olematonta kylmänsietoa heikentää sekin, että apina heiluu suuren osan vuodesta takki niskassa. Olen järkeillyt asian niin, että jos hankkii tänne afrikkalaisen koirarodun niin sitten pitää vaan kestää virittää palttoota niskaan.

Polkan talvigarderobi koostuu kolmesta takista ja kahdesta aluskerrastosta. Vähemmälläkin varmasti pärjää, esimerkisi talvitakkeja Polkalla on kaksi. Toinen oli vaan niin ihana ja alessa... Ajatellaan vaikka niin, että jos toinen takki on riehulenkin jälkeen kovin luminen, voi toisen takin heittää niskaan automatkalle.

Varsinaisena aluskerrastona Polkalla on ollut käytössä jo useamman vuoden ajan Hurtan fleecehaalari. Se on periaatteessa ihan hyvä, tosin takajalkojen lahkeista irtosi kanttinauhat ensimmäisen talven jälkeen. Lahkeet olen lyhentänyt koiran kintuille sopiviksi - en tiedä yhtään koiraa, jolle tuon haalarin lahkeet olisivat olleet sopivat. Haalarin selässä on vetoketju eli sen on kätevä pukea päälle. Eikä pökäleet putoa lahkeisiin, jos joku sitä miettii. Poikakoirilla haalari ei ehkä olisi yhtä kätevä?

Toinen aluskerrasto on W-woolin willis eli täyttä villaa oleva manttelimallinen takki. Siinä on ihanan korkea trikookaulus ja siksi takki on mainio pukea noiden varsinaisten päällystakkien alle. Pitkin pusikoita kesät talvet juokseva Polkka saa usein lunta sisään kauluksesta ja aluskerrasto estää moisen harmin. Ihan selkeästi kaksi päällekkäin puettua vaatetta myös lämmittää silloin, kun pakkasta alkaa olla -20 astetta. W-woolin lopetettua toimintansa villapaitaa myy Helsitar.

Viime talven heräteostokseni oli Rukan blizzard -talvitakki. Olen marmattanut iät ja ajat siitä, että koirien takit näyttävät aivan tuulipuvuilta ja miksei kukaan voisi tehdä kivan näköistä takkia. Ja että miksei koirien takeissa ole erilaisia kuoseja, vaan aina niitä ikuisen tylsiä yksivärisiä kankaita. Pakkohan se oli sitten ostaa, kun markkinoille tuli hyvältä näyttävä talvitakki. Kuten kuvasta näkyy, takki vaatii edelleen pientä tuotekehitystä. Nyt etujalkojen lihakset jäävät kokonaan vaille suojaa. En muutenkaan tajua, miksi muuten paksussa ja lämmittävässä takissa on noin valtavat reiät etujaloille? Huppu on turhake, mutta suojaa hyvin niskaa. Eikä se nyt niin tiellä ole remmilenkeilläkään.

ToppaPomppa on ollut Polkan luottotakki ensimmäisestä keväästä saakka. Neljä vuotta palvellut takki on edelleen hyvässä kunnossa, ainoastaan heijastimet ovat vähän kuluneet. Takki on ollut mukana melkoisissa riehupaineissa ja on edelleen aivan ehjä! Pompan mainostetaan istuvan ilman takajalkojen kuminauhoja, mutta Polkalla se ei ainakaan istu. Toinen miinus on se, että takin kauluksesta menee lunta sisälle. Ongelma korjaantuu pukemalla alle fleecehaari. Kuvassa on tosi kylmä keli, koska koiralla on vielä tossutkin jalassa. Pompalle ehdottomat lisäpisteet siitä, että takit valmistetaan Suomessa.

Kolmas talvitakki on Back on Trackin toppamantteli. Takki on ihan vaan treenikäytössä eli puetaan päälle agility-treenien aikaan. Takin idea on heijastaa lämpö takaisin koiraan ja hoitaa lihaksia. Uskoo ken tahtoo, mutta monet koiran Polkka mukaan lukien pitävät kyllä tästä ihmetakista. Riehulenkeille siitä ei oikein ole, kaulus on avara ja sen goottihenkisiin kuminauhoihin voi kaveri juuttua kiinni...

Ja kun kevät voittaa ja pakkaset väistyvät, voi taas pukea päälle ihanan oranssin Hurtan fleecepusakan. Sitä odotellessa!

Jos menisin Polkan kanssa takkikaupoille tällä hetkellä, sovittaisin Pompan ja Rukan takkien lisäksi myös Hurtan lämpötakkia ja uudempaa fleeceä. Kuten myös Rukan softshell -haalaria. Ne näyttävät molemmat fiksuilta. Toisaalta saattaisin miettiä myös varsinkin fleecehaalarin teettämistä koiran mittojen mukaan. Hinta on sama kuin valmiissa, eikä tarvitse lyhennellä lahkeita... Takkeja mittojen mukaan tekee ainakin Janutex.

Ennen ja jälkeen

Juuri oikea peti kuistille!

Mäykyt joutuivat muuttamaan petiensä kanssa lasikuistille pakoon innokasta rummuttaja-kirkuja-unien häiritsijää eli vauvaa. Vanhuskoirilla ei todellakaan riitä huumorintaju herätä kirkaisuun ja pienten sormien sorkkimiseen. Eikä tietenkään tarvitsekaan. Kuisti näytti kuitenkin vähän epämääräiseltä mäykkyjen petien kanssa. Mutta ongelmapa ratkesi kuin itsestään Kaisan laitettua facebookiin kuvia M&M:n uusista koirapedeistä. Kas näin: ennen ja jälkeen

Meillä on siis kerrankin sisustettu! Olen ihminen, jolla on vinot pinot sisustuslehtiä, mutta asumus täynnä kaikkea edellisistä osoitteista kantautunutta roinaa. Yläkerran verhotkin roikkuvan muuton (kolme vuotta sitten) jälkeen liian pitkinä rumasti ja makuuhuoneen ikkunoita koristavat kamalat poikamiestyttöaikaiset verhot. En halua hankkia mitään väliaikaista, vaan odotan täydellistä löytöä. Ja sitähän saa odottaa. Syytä rumasti ripustettuihin verhoihin en osaa sanoa. Ehkä vaan se, että ripustaminen on ärsyttävä homma. Ja kuten kuvasta näkyy, sisustamisen lisäksi myös panelien saumakohdat kaipaisivat maalia...

Mutta tähän koirapetiasiaan vielä: kyllä yksi iso kunnon peti näyttää paljon selkeämmältä, kuin kasa erilaista pikku tilkettä.

Koirien pedit ovat muuten todellista kulutustavaraa. Tässä lähikuva tuon Papun tummansinisen teddypintaisen pedin päällisestä. On puhki ihan just! Vika ei ole pedissä, vaan petaamista rakastavassa koirassa. Ensimmäisten elinvuosiensa aikana tuo samainen pikku nilkki onnistui petaamaan hajalle yhden sohvan ja kaksi nojatuolia...

 

Ihan paras koirapyyhe

Nyt se löytyi - maailman paras tassupyyhe nimittäin! Ostin keväällä koirille Rukan mikrokuitypyyhkeen ja kävin hamstraamassa hyväksi osoittautuneita pyyhkeitä M&M:n kesäalesta lisää. Siellä niitä näyttää olevan vielä verkkokaupan alessakin.

Iso pyyhe on hyvä uimareissuille ja keskikoko tassupyyhkeeksi. Pienin taitaa olla liian postimerkki mäykyillekin? Parhaimmillaan pyyhe on silloin, kun sillä vetäisee tassupesun jälkeen kurat kodinhoitohuoneen lattialta. Valkoisessa laatassa nimittäin näkyy joka viiru.

Uusi villapaita

Kevätsää lämmittää - ja Polkka kaipaa villapaitaa!

Polkka sai vihdoinkin talvitakin alle sopivan välikerraston, nimittäin W-Woolin williksen. Kyseisellä firmalla oli 4-vuotissynttäreiden kunniaksi kaikki tuotteet -40 % alennuksessa ja päätin tarttua tarjoukseen. Polkka sovitti willistä näyttelyssä joskus muutama vuosi sitten, mutta villapaita jäi silloin hankkimatta. Sopiva koko oli sovittamisen ansiosta selvillä ja se oli Polkan vakiokoko 60 cm. Takki tuli muutamassa päivässä valitsemaani SmartPost -pakettiautomaattiin (mikä on vähän kummallinen systeemi, mutta ei siitä sen enempää).

Takki on täyttä villaa, eli varmasti tosi lämmin. Se on myös näppärän ohut, menee siis hyvin Pompan ja muiden talvitakkien alle. Ja mikä tärkeintä - istuu kunnolla. Lisäksi tykkään korkeasta trikookauluksesta, Polkalla on nimittäin tapana saada lumessa rehatessa lunta takin kauluksesta sisään. Ja sekös afrikkalaista prinsessaa ärsyttää.

Polkka kokeili takkia lauantaina lenkillä, eikä onneksi piehtaroinut mudassa kuten seuraavana päivänä villitellessään sukulaispoikien Niron ja Egon kanssa. Villaisen takin ainoa huono puoli kun on pestävyys - käsipyykiksihän se sitten menee. Onneksi aluskerrastomaista takkia täytyy pestä harvoin.

Jos W-Woolin takit kiinnostavat, kannattaa tykätä putiikista facebookissa. Tuotteista on nimittäin usein hyviä alennuksia, joista ei taideta muualla ilmoitella.

Loppu liukastelulle: EzyShoes

Kaikkea ne ihmiset keksii.

Tänä talvena on riittänyt liukkaita lenkkikelejä. Jos tiet eivät ole jäisiä, niin niihin on aurattu sellainen hämäävän liukas raita (onko tie silloin vedetty lingolla vai millä, en tiedä?), johon astuessa menee nurin. Koska liukastuminen on tällä hetkellä erityisen ei-toivottavaa, piti tehdä vähän hankintoja. Mietin ensin Ice bugin kenkiä, mutta talvikenkätilanne oli hyvä, eikä houkuttanut ostamaan parin sadan arvoisia uusia kenkiä. Päädyin mummoratkaisuun eli liukuesteisiin.

Partiokauppaan oli juuri tullut EzyShoes -merkkisiä liukuesteverkkoja. Myyjä ei osannut kertoa niistä tuon taivaallista, mutta nohevana miehenä Pasi selvitti meille kaikille, miten verkot toimivat ja puetaan kenkiin. Idea on sama kuin eteläisemmässä Euroopassa käytettävissä autojen lumiketjuissa. Verkossa on kiinni pieniä liukuesteenä toimivia renkaita.

Olin vähän epäluuloinen verkkojen toimivuuteen, mutta myyjä teki niistä sen verran hyvän tutustumistarjouksen, että päädyin ostamaan ne testiin. Verkot on nopeat pukea kenkiin ja ne pysyvät tukevasti. Ja kyllä ne toimivat, varsinkin liukkaalla lumella. Peilijäällä pitäisi selkeästi olla piikit, mutta verkoistakin on apua.

Hyvä ostos siis, uskaltaa lyllertää koirien kanssa menemään tälla tavalla pahasti etupainoisena. Autoa noilla virityksillä en hirviäisi ajaa, mutta ei kai niin voisi tehdä millään jääpiikeillä?

Vähän niinku lumiketjut

Rukka Blizzard -talvitakki

Vähän lerpattaa takaa, kuminauhat pitäisi fiksata.

Polkka sai joululahjaksi Rukan talvitakin. Takki oli vähän heräteostos M&M:n nettikaupasta -20 prossan alennuksesta ja hankin sen siis sovittamatta. Mietin pitkään takin palauttamista, mutta koska se on niin nätti (miten fiksua!), päätin pitää sen. Takissa on ihan toimiviakin juttuja, mutta vähän voisi Rukka vielä tehdä tuotekehitystä. Tai ehkä takki toimii jonkun mallisilla koirilla, tiedä sitten?

Etujalkojen aukot on melkoisen isot!

Takin plussia ovat paksuus (sen täytyy olla tosi lämmin), fiksut heijastimet, korkea kaulus (jos minulta kysytään, olisi hupun voinut korvata ihan vaan korkealla kauluksella), suojaavuus rinnan kohdalta ja fiksu kiinnityssysteemi (lumilukon tyylinen vyö ja kunnon tarrat). Miinuksia tulee kummallisista takajalkakuminauhoista (tosin ainahan ne joutuu fiksaamaan itse) ja etujalkojen aukoista (mitä kaavoituksessa oikein on ajateltu, takki ei todellakaan suojaa etujalkojen lihaksia millään tavalla!). Huppu ei sekään ole remmilenkillä kovin kätevä. Eniten ihmettelen juuri tuota etukappaleen mitoitusta, takin mainoksissakin kirmaa weimarinseisojia hangessa lavat paljaina.

Plussaa kaulan ja rinnan suojaavuudesta!

Lopputulos on suunnilleen sama kuin ToppaPompassakin - takki toimii parhaiten kun sinne pukee alle fleecehaalarin. Ihan ok muuten, mutta lauhan kelin lumihankilenkeillä koira tukehtuu kuumuuteen moisessa viritelmässä. Kovilla pakkasilla yhdistelmä on oikein mainio. En tiedä, onko kunnollisen lumelta suojaavan etukappaleen tekeminen aivan mahdotonta, mutta ei sellaista taida olla missään talvimanttelissa? Hurtan uusi Ultimate ei ole yhtään kummempi, eivätkä nämä mittojen mukaan teetettävät Helsittaret ja muutkaan.

Turhamaisena kommenttina vielä sen verran, että takki on parhaimman näköinen näkemäni koiran talvitoppis. Lisäpisteet kankaan kuosista, olisko ensimmäinen kerta kun joku tekee talvimanttelin oikein kuosilla varustetusta kankaasta?

Rukka Petsin nettisivut ovat tosi surkeat (oikeastaan aivan käsittämätön suoritus tänä päivänä!), facebook-sivulta löytyy enemmän tietoa tuotteista.

Ja kuten kuvista näkyy, myös Maissi oli kovin kiinnostunut poseeraamaan mustassa talvitakissaan.

Autohäkki - vihdoinkin!

Nyt kelpaa matkustaa!

Pitkällisen miettimisen ja suunnittelun jälkeen minun autossani on kunnollinen koirankuljetushäkki! Kyllähän tätä pähkäiltiinkin koko se aika kun Caddy on minulla ollut, eli noin puolitoista vuotta. Haluamani koko takaluukun täyttävä irrallisella väliseinällä varustettu häkki olisi maksanut teetettynä noin 700 euroa, vähän enemmän kuin budjetti salli. Niinpä apuun riensi ihana appiukko, jolla oli taitoa tehdä häkki itse! Ja hyvä siitä tulikin, oikein hyvä.

Koirilla on molemmilla saman kokoiset puoliskot (enhän tiedä, kuljetanko tulevaisuudessa kahta isoa koiraa), mutta väliseinän saa tarvittaessa irti. Kun Polkka on mukana yksin, se saa käyttää koko tilaa. Maissin lähtiessä mukaan tila laitetaan puoliksi. Häkin avulla voin myös pitää takaluukkua auki kesällä treenatessa. Pelkän koiraverkon kanssa luukkua joutui pitämään kiinni, mikä vaikeutti ilman kiertämistä autossa. Sitä paitsi häkki tuo turvallisuutta - koirat eivät pääse juoksemaan mahdollisessa kolaritilanteessa pitkin motaria jos takaluukku vääntyy ja aukeaa.

En tiedä, mitä häkin tarvikkeet tulivat yhteensä maksamaan, sitä minulle ei suostuttu kertomaan. Olisin tietenkin ollut valmis korvaamaan materiaalit ja rakentamiseen kuluneen vaivan. Onneksi olin jotenkin osannut ennakoida tilanteen ja ostaa pullon hyvää konjakkia. Muuten olisi hävettänyt vielä enemmän olla noutamassa täydellistä koirankuljetusvälinettä.

Polkan kunniaksi häkissä on kaksi kunnollista salpaa, sieltä ei voi murtautua ulos. Lähestyvän talven vuoksi molemmat koirat saivat persauksensa alle eristeeksi palan finnfoamia, teddyalustan ja fleecepeiton. Jos tällä varustuksella ei kelpaa taittaa matkaa, niin ei sitten millään! Häkin päälle jäi vielä pieni tila mahdollisia matkatavaroita varten.

Ensilumi tuli (ja meni)

Maissi antaa apinalle kyytiä.

 Ensilumi satoi yllättävän aikaisin, jo lokakuun puolella. Viime syksy on vielä tuoreessa muistissa, silloin vesisadetta ja rapaa riitti joulun välipäiviin saakka. Ei kiitos sellaista settiä tänä vuonna! Lumesta ja pakkasesta riitti riemua muutamaksi päiväksi, sen jälkeen maisema muuttui taas mustaksi. Uusia pakkasia odotellessa! Ensin pitäisi tosin ennättää vähän siivota pihaa talvikuntoon ja haravoida...

Menin aurinkoisen pakkasaamun kunniaksi töihin vähän myöhemmin ja käytiin koirien kanssa pellolla juoksemassa. Jengi otti mahdollisuudesta kaiken ilon irti - koiriakin ärsyttää pimeiden iltojen remmilenkit aina samoja tienvarsia nuuskimaan. Sama valitus joka vuosi kun kelloja siirretään taaksepäin ja valoisat illat ovat mennyttä, mutta on tämä ihan tosi tylsää!

Hurtan fleece, juuri sopiva näille keleille.

 Polkka pääsi vaihtamaan kuivuneen kelin kunniaksi sadekamppeet Hurtan fleeceen. En ole jaksanut pestä sen takkeja pariin viikkoon, ne ovat jo yhden lenkin jälkeen aivan rapaisia! Koirien ja tassupyyhkeiden peseminen saa riittää. Hankin Polkalle keväällä yhtä isomman koon Hurtan fleecestä (65 cm) ja kuten kuvasta näkyy, takki peittää nyt myös kannikat. Edellisessä koossa helma jäi takaa vajaaksi. En voi silti olla miettimättä, olisiko Hurtan uusi Frost-pusakka malliltaan miten paljon parempi. Ainakin sen kaulus näyttää olevan mukavan korkea. Olisipa kiva kuulla käyttökokemuksia kyseisestä tuotteesta (ja vielä mukavampaa sovittaa omalle koiralle)!

Talvinen tiimi.

Maissilla on meininki päällä.

Ensilumi nähty, me mentäis nyt råtan kanssa sisälle.

Hurtta Motivation viilennystakki

Persauksista nafti, muuten vähän reilu.

Harkitsin kaksi kesää Hurtan viilennystakin hankkimista, elokuun alussa sain vihdoin aikaiseksi Musti&Mirrin nettikaupan muikean alennuksen innoittamana. Normaalihinnalta noin 60 € maksavalle takille jäi hintaa 19 €. Takin idea on pitää koira viileänä kesäkuumalla vaikkapa treenivuoroa odotellessa, olematta kuitenkaan märkä koiran ihoa vasten. Takki kastellaan kylmällä vedellä, puristetaan kuivaksi ja laitetaan koiran päälle. Viilentävä vaikutus perustuu siihen, että takista haihtuu vettä.

Ainakaan minun näppivoimillani takkia ei saanut väännettyä niin kuivaksi, etteikö helmasta putoilisi vesipisaroita. Toisaalta takkia käytetään ulkona, eihän se niin haittaa. Polkka kummasteli viileää viritystä ja nuoli huolestuneena rhodehappoa (lue: vesipisaroita) etujaloistaan. Mutta toden totta: märäksi kasteltu takki ei jättänyt koiran turkkia yhtään märäksi! 60 cm kokoinen takki oli persauksista vähän lyhyt, mutta muuten reilu. En jaksanut alkaa vaihtamaan, seuraava koko olisi varmasti ollut kauttaaltaan liian iso.

Varsinainen käyttötestaus eli kesäkuuman agility-treenit taitaa siirtyä ensi kesälle. Sen verran syksyiseltä sääennuste näyttää. Kohta saa varmaan kaivaa fleecetakin aamuvarhaisen lenkkejä varten.

Hurtalta näyttää muuten tulleen kaksi rhodeystävällisen näköistä tuotetta syksyn markkinoille, lämpötakki ja soft shell -pusakka. Voi, miten tuo pinkki lämpötakki kävisikin Polkalle hyvin! Kodinhoitohuoneen koirahylly tosin pullistelee entisistäkin hankinnoista, täytyy vallata lisää tilaa koirakamppeille, jos meinaa vielä hankkia jotakin... Ai niin, mutta eihän me todellakaan tarvita enää yhtään koirantakkia lisää!

Yäk, tästähän tippuu rhodehappoa!

Koiranilma

Tänään oli aivan järkyttävän hirveä keli. Vesisade alkoi puolen päivän aikaan ja jatkui iltaan saakka. Käytiin urheasti vähän kävelyllä. Ei ollut mikään suuri menestys, koirat hoitelivat asiat ja halusivat takaisin omalle sohvalle.

Polkka testasi uutta Hurtan Lifeguard-sadetakkia. Takki on aika fiksu, siinä on nimittäin korkea kaulus ja huppu. Vatsakappale takista puuttuu kokonaan, kiinnityssysteeminä on vaan vyö. Takki todettiin varsin toimivaksi tällaisille kesäsateille. Polkan koko on 65 cm eli vähän isompi kuin takeissa yleensä. Ja hurraa, jalkalenksut näyttävät toimivat kerrankin ilman erillistä ompelurupeamaa!

Maelsonin kevythäkki

Miten te ootte sinne joutuneet, kysyy Make.

Olen pohtinut kevythäkin hankkimista suunnilleen sen aikaa, kun Polkka on meillä asunut. Kevythäkki on kätevä ottaa näyttelyihin ja pidempiin treeneihin koiralle lepopaikaksi. Polkka osaa rauhoittua sinne ihan hyvin ja säästelee voimiaan levätessä. Viime viikolla vihdoin sisuunnuin ja päätin hankkia häkin - olihan hankintaa suunniteltu jo muutama vuosi!

Olin ajatellut hankkia Sof-Krate -merkkisen häkin, sillä tuon muutaman vuoden toisten häkkejä erilaisissa koirakekkereissä tutkineena olin tullut siihen tulokseen, että kyseinen häkki on jämäkkyydeltään ehdottoman paras. Yllättäen Sof-Krate oli kadonnut Suomen markkinoilta kokonaan! Google löysi nettikeskustelun, jossa väitettiin Maelsonin olevan uusi paranneltu versio Sof-Kratesta. Häkit ovat niin saman näköisiä, että nän voisi aivan hyvin ollakin.

Päädyin lopulta hankkimaan Maelsonini PetNetStoresta. Valitsin toiseksi isoimman koon 105x72x81. Hintaa vihreälle ilmeisesti poistumassa olevalle värivaihtoehdolle jäi 111 €. Vertailun vuoksi sama häkki olisi maksanut Musti&Mirrissä 165 €. Joskus googlessa roikkumisella voi päästä tuntipalkallekin!

Koko jengi telttailemassa.

Loppujen lopuksi olisin voinut valita yhtä kokoa pienemmänkin häkin, tähän nimittäin mahtuu mainiosti koko meidän orkesteri! Mutta onpa Polkalla leveästi tilaa ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka häkkiin pitäisi joskus mahtua useampikin koira samaan aikaan.

Koira ei tarvitse tossuja

Ulos lähdössä, aavistuksen topattuna.

Polkalla on ollut tylsä viikko, siitä ei päästä mihinkään. Pihapissoja omassa pihassa ja lyhyitä remmilenkkejä illalla. Muutamat peltolaukat tammikuun pimeissä illoissa, siinä se. Tänään otin sen töihin mukaan. Pasi heitti meidät aamulla ja käveltiin iltapäivällä takaisin kotiin. Ollaan siis remontin väistötiloissa, eikä työmatkani ole kuin kolmisen kilometriä eli ihan kävelymatkan päässä.

Lumihepulit.

Pakkasta oli iltapäivällä siedettävät -17 astetta, joten käytiin muutamassa kohtaa jäällä katsomassa tilannetta. Joitakin moottorikelkan uria ja latu, muttei ketään muuta liikkeellä. Uskaltaisikohan sinne mennä kävelemään nyt viikonloppuna? Kotikotona olisin mennyt jäälle jo mennen tullen, mutta täällä en tunne virtapaikkoja. Ehkä menen silti, luulisi näiden pakkasten tehneen jo tehtävänsä? Jäällä on niin vähän lunta, että siellä voi kävellä missä tahansa.

Täydellinen baana juosta!

Polkka tarkeni koko puolentoista tunnin reissun oikein hyvin. Sillä oli haalarin ja takin lisäksi tossut jalassa. Tossut vaikuttavat tarkenemiseen tosi paljon, koira ei nimittäin ala nostella tassuja kun sillä on tossut jalassa. Se spurttaili ympäriinsä varsin tyytyväisen oloisena.

Kotiin tultuani luin Kennelliiton sivuilta tiedotteen koirista ja pakkasesta. Tiedotteessa kerrottiin, että kylmyys koettelee koiraakin ja että kylmyydestä kärsivälle koiralle voi hankkia suojapuvun. Kennelliiton linjauksen mukaan koira ei kuitenkaan tarvitse tossuja. "Pidetään mielessä, että koira on eläin. Koiraa ei pidä pukea huvin vuoksi, sitä varten on lelukoiria ja pehmoeläimiä", Kennelliiton viestintäpäällikkö muistuttaa.

Voi hitto, jossain välissä on tainnut päästä unohtumaan ettö 30 kg painava Polkkani onkin eläin eikä mikään pehmolelu. Onhan se kivaa köyttää sille ihan vain huvin vuoksi tossut jalkaan lenkin ajaksi. Hienoa, että kaikkien meidän koiraharrastajien yhteinen kattojärjestö on näin asian ytimessä.

Kotiin päästyä oltiin vähän huurussa. Eikä Poksu ollut oikeasti näin kyllästyneen näköinen (pääkuva koiran kanssa on vaan vähän haasteellinen homma).

Töissä ja kotona yhtä kylmä, sanoo Pokemon.

Hurtan fleecetakit hyvässä alennuksessa!

Käypä takki syksy- ja kevätkeleihin.

Peten koiratarvikkeelta kuului tänään erityisen hyviä uutisia: Hurtan oranssit fleecepusakat ovat -70 % alennuksessa. Alennus koskee vip-asiakkaita, mutta sellaiseksi pääsee rekisteröitymällä sivustolle. Sen jälkeen sisään kirjautumalla klikkaa tarjoukset auki ja sieltä se löytyy. Takille jää hintaa koosta riippuen noin 18-20 € mikä on aivan käsittämättömän vähän.

Tilasin Polkalle 65 cm kokoisen pusakan (kuvassa oleva punainen on kokoa 60 cm ja saisi olla aavistuksen pidempi) ja Maissille mäykkykoon 42 cm sekä yhtä isomman eli 45 cm. Toisen on pakko olla sopiva, palautan epäsopivan tai sitten nihkeästi ulkoileva Papu saa taas yhden takin lisää.

Aktivointileluja

Onkohan näitä vähän päässyt kertymään?

Olen toista päivää flunssan kaatamana sängyn pohjalla. Koirat malttavat torkkua iltapäivään, mutta sen jälkeen alkaa lenkille painostaminen. Joku naama tuijottaa jatkuvasti sängyn laidalla ja häntä heiluu kysyvästi. Joo, yleensä omistajan vapaapäivä tarkoittaa aktiviteettia, mutta ei nyt.

Aloin kaivella kaapista aktivointileluja ja päätin tehdä inventaarion. Yllätyin itsekin läjän suuruudesta, kuka lie nuo kaikki haalinut? Osa on vieläpä lainassa Hertta-airiksella, kasasta puuttuu yksi lautapeli ja ainakin kaksi aktivointilelua.

Tungin nakinpaloja kolmeen leluun ja sain ostettua itselleni yli puoli tuntia nukkuma-aikaa.

Ergonominen työasento.

Lelukasan ehdotonta kärkeä on Kongin lelut. Tavalliset Kongit tosin ovat aivan liian helppoja, ne täytetäänkin jauhelihalla ja laitetaan pakastimeen. Koirat saavat iltaruoalla aavistuksen vähemmän lihaa ja myöhemmin illalla vielä Kongit työstettäväksi. Kaikki kolme rakastavat ruoan kaivamista lelun sisältä! Tosin kyllä Kongitkin saavat osumaa ajan kuluessa ja niistä alkaa irrota paloja. Mutta lelut kestävän useamman vuoden jopa tällä kulutuksella! Pyöreän mallinen Kong toimii lihapullilla ja juustojämillä.

Kongin uutuudet Leo ja Mike ovat nekin toimivia, onpa leluille rustattu oma videokin. Hauskan videosta tekee tietenkin se, että vauhdikkain leikkijä on rhodesiankoira! Toisin kuin videossa tungen itse leluihin aina muutaman ison herkun, eli ne saa tyhjäksi vain rauhoittumalla ja nuolemalla eikä ympäriinsä viskomalla. Aktivointilelut ovatkin meillä ehkä sellainen illan rauhoittumisrituaali, eikä kierrosten nostatus.

Tosi kestäviä ovat myös Everlastingin lelut (kuvassa oranssi ja sininen möhkäle sekä vihreä pallo). Ne ovat niin tiukkaa lateksia, ettei niihin tule juuri hampaan jälkiäkään. Kongien tapaan nämäkin lelut saa pestä tiskikoneessa. Ei ole tosin ollut tarvetta, lelut nuollaan puhtaaksi muutenkin. Oranssissa ja sinisessä Everlastingissa oli ostettaessa jotkut niihin suunnitellut keksit kiinni, mutta pidempiaikainen ilo on vaikka nakinpaloista tai juustosiivuista.

Aika amerikkalainen video löytyy näistäkin leluista.

Makkara NIIN osaa nää hommat.

Hauskoja leluja on myös Busy Buddyllä (violetit ufo ja sen vieressä oleva orava). Tuoteperheeseen kuuluu myös pullo, joka on ollut meillä ainoa liian vaativa aktivointilelu (missähän koko pullo muuten mahtaa olla?). Kolmesta koirasta yksikään ei hoksannut, miten namit saa ulos. Polkka teki kaikkensa, heitteli pulloa jopa ikkunoihin... Mahtavan hauska Video opastaa aktivointipullon toiminnasta. Ja oravillekin on omistettu oma video.

Punainen Dog Pyramid on käytössä tosi harvoin. Sen kanssa askartelu menee sen sortin paiskomiseksi, että lelu sopii parhaiten kesällä ulos nurmikolle. Lautapelit ovat tosi hauskoja, mutta koirat oppivat niiden logiikan jo muutamasta kerrasta, eikä peli tarjoa enää haastetta. Innokkaasti sillä halutaan silti pelata.

Ylimmässä kuvassa näkyvät pinkki ja vihreä luun mallinen aktivointilelu on edelleen käyttämättä. Ystävän mäykyt hajottivat omansa atomeiksi jo ensimmäisellä leikkikerralla! Terveisiä vaan sille tarvikemyyjälle Messarissa, joka vakuutit että nämä lelut ovat erittäin kestäviä!

Mummo on vanha kettu näissä jutuissa.