Kettujännä toimistokoirapäivä

Näitä näätiä on nähty ennenkin, sanoo Papu.

Toimistokoira Papun torstai kääntyi eri jännäksi. Kesken aamupäivänokosten apuri terästäytyi ja kyttäsi tarkkaavaisena ulos ikkunasta. Minä aloin lopulta ihmetellä koiran kiinnostusta ulkomaailmaan ja selvisihän ikkunainnostukseen syykin:

Tarkkana kuin porkkana.

Siellä se on, oikea repolainen!

Ja miten surkean näköinen repolainen...

Kettu hiippaili aivan kaikessa rauhassa ympäri pihaa. Meidät huomattuaan se katseli ikkunaan ja kallisteli päätään. Syy ketun rauhallisuuteen selvisi kun vilkaisi sen häntää - raukka näytti kärsivät pahemman laadun kapista. Siinä se istuskeli pihalla ja rapsutteli itseään. Laitoin viestiä paikalliselle metsästysseuralle, mutta eivät kai ne saa ampua kaupunkialueella? Kapin riivaaman ketun hyväksi kun ei taida olla kovin paljon tehtävissä? Surullista.

Kuvat on otettu puhelimella - kamera ei tietenkään ole mukana sellaisena päivänä, kun tapahtuu jotain oikeasti jännää!

Luontoon tutustuminen seis, lounasaika!

Ainakin viikon verran temppuillut blogin kommentointitoiminto on nyt säädetty paremmaksi ja pitäisi taas toimia! Jätä siis jälki vierailustasi, se olisi tosi kiva.

Uusi toimistokoira

Kaksi toimistokoiraa ja toimistonäätä.

Papu sai tänään kollegan! Meillä on töissä uusi toimistokoira, karkeakarvainen mäyräkoira Arvocas Blondivitsi eli Ruuti. Yhdeksänviikkoinen ihanuus kuuluu työkaverilleni Ann-Marille ja hänen miehelleen Mikalle. Papu perehdytti uutta kollegaa rauhallisin elkein. Edes pennun hampaat persauksissa eivät saaneet kokenutta toimistokoiraa tolaltaan.

Meidän toimisto on siirretty väliaikaisesti sisätilaongelmien vuoksi ihanaan vanhaan kansakouluun. Työhuoneessa on sopivasti ovi takapihalle - siitä vaan luukku auki ja toimistokoiran alku pihalle pissalle. Papu kirmaili asiantuntevasti ympäri pihaa ja näytti pissaamismallia.

Kuvan ottaminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Pentu innostuu vetämään rallia ympäri lehtikasoja.

Ihana Ruuti.

Kollegat, ikäeroa yli 13 vuotta.

Työpäivän jälkeen Papu teki lähtöä Ann-Marin matkaan. Mummeli oli selkeästi sitä mieltä, että hän muuttaa nyt sivistyneisiin oloihin kaupunkiin ja minä voin viedä pennun mennessäni meidän apinalauman jatkoksi. Voi mummo parkaa, kun totuus valkeni ja hänen korkeutensa pakattiin auton takaluukkuun ja kyydittiin takaisin kotiin.

Papu on kyllä mahdottoman ihana koira luonteeltaan. Sille sopii ihan kaikki: uusi pikkupentu laitetaan lattialle naaman eteen ja mummeli vaan kuittaa, että tällainen tällä kertaa.

Festivaalikoiria

Poke ja råtta valmiina festaroimaan.

Meillä on töissä festariviikko. Lastenfestivaalissa on onneksi puolensa, meininki loppuu säälliseen aikaan ja pääsee kotiin lepäämään. Kaukana ovat ne ajat, kun valvottiin festaritöissä koko yö ja aamulla lähdettiin siivoamaan aluetta.

Koirien töissäolo on tietenkin nyt tauolla, eihän niitä voisi sinne ihmisvilinään ottaa mukaan. Muuten karvaiset kaverit ovat auttaneet järjestelyissä, kuinkas muutenkaan. Tänään minulta kysyttiin, miksen ole tilannut Papulle omaa staff-paitaa. Joku on aika osa työyhteisöä.

Papu testaa varjoteatteria - hyvin toimii.

Koiraperjantai

Nyt on meininki kohdillaan!

Meillä oli töissä oikea koiraperjantai. Marilla oli mukana ihana monirotuinen Luti, Piipellä ja Katjalla islanninlammaskoiran pentu Isla ja myös Polkka liittyi joukkoon puolen päivän aikaan. Luti pelkäsi vähän Islaa, mutta Polkka-roikaletta ei pelännyt kukaan. Poksmon itse otti tilanteesta kaiken irti ja leikki innoissaan pikkuisten kavereiden kanssa. Ja leikki muuten tosi nätisti, vaikka kuvista voisi päätellä jotain aivan muuta...

Islalla on edelleen jalka tallessa.

Niin ja siis Polkkahan ei saa tulla sohvalle.

Kaverikuvassa spanieli-beagle-kreikkalainen katukoirasekoitus Lutin kanssa.

Lutilla on maailman hienoin villatakki!

Päättömän koiraperjantain tyyliin kuvat on otettu työpöydälle kulkeutuneella pikku-ixuksella. Laatu on sen mukainen, mutta kenties kuvaa hullua perjantaimeininkiä.

Afrikkalainen saa taidekasvatusta

Eleganttina työhuoneen koirapedillä.

Polkka oli pitkästä aikaa mukana töissä perjantaina. Töissäolo on parasta mahdollista sosiaalistamista pennulle, koska työkaverit käyvät kilvan silittämässä sitä. Aluksi Polkka vähän ujosteli ihmisiä ja lähinnä nukkui omalla pedillään. Nykyisin meno on ihan tarpeeksi riehakasta. Suurin ongelma on kuitenkin työhuoneessa pysyminen. Polkka on tosi kovasti minun perääni ja tulee heti koiraportista yli kun poistun huoneesta. Perjantaina treenattiin huoneessa pysymistä ja iltapäivällä pystyin jopa hakemaan kupin teetä, eikä Polkka kiirehtinyt perään. Kyllä se siitä!


Iltapäivällä Polkka sai annoksen taidekasvatusta alakerran galleriassa. Polkka on varsin taiteellinen koiranpentu, joka ilmaisee itseään mielellään esimerkiksi hiilipiirtämisen avulla. Saunaa lämmittäessä saa kätevästi napattua hiilenpalan ja sillä voi piirtää kuvioita olohuoneen lattiaan. Toisinaan Polkka antaa vähän hiiltä Maissillekin ja kaverukset taiteilevat yhdessä. Ehkä galleriavierailu antaa uutta inspiraatiota pienen afrikkalaisen taideharrastukseen?

Mielenkiintoiset muurahaisveistokset. Taulujen sijaan Polkkaa kiinnosti eniten gallerian nurkasta löytyneet pienet muurahaiset.

Pieni afrikkalainen happamana. Koko kerros täynnä kaikkea kiinnostavaa ja minut on teljetty typerän koiraportin taakse!

Toimistokoirailua

Näin se viettää melkein kahdeksan tuntia töissä! Välillä vaan kääntää kylkeä.

Pakkasin aamutoimien jälkeen afrikkalaisen autoon ja lähdin töihin. Jos afrikkalaiselta olisi kysytty, olisi se jäänyt nukkumaan omaan nojatuoliinsa. Nimittäin postilaatikolla käyminen ja muutama pihapissatus olivat saaneet Polkan päättämään pysytellä hetki lämpimissä sisätiloissa. Mutta tällä kertaa ei tunnettu armoa, vaan villapaita ja autovaljaat päälle ja takapenkille istumaan.

En edelleenkään tajua, miten pentu voi olla töissä NIIN rauhallinen. Tänäänkin se nukkui melkein kokonaiset kahdeksan tuntia. Yritin pissattaa sitä puolilta päivin mutta ei onnistunut. Kävimme tähän asti pahimman tahtojen taiston pissaamisesta, afrikkalainen voitti 1-0 koska en kehdannut kuluttaa työaikaa yli kahtakymmentä minuuttia yhden vaivaisen pissan tiristämiseen koiranpennusta. Kuskasin sen takaisin sisälle ja se vetäytyi tyytyväisenä villapaita päällä työpöydän alle nukkumaan. Puoli kahdelta uusi yritys ja sen erän voitto meni minulle. Näemmä afrikkalainen pystyy olemaan pissaamatta viisi tuntia jos vain haluaa.



Ulkona käymisen jälkeen Polkka vaivautui vierailemaan muutamassa työhuoneessa. Kyllä se ihmisistä tykkää, mutta pitää silti tosi matalaa profiilia töissä. Jos se ei olisi minun koirani, väittäisin siinä olevan jotakin vikaa ylirauhallisuuden vuoksi. Kaiken sortin aamu- ja iltahepulit jatkuvasti näkevänä en kuitenkaan ole huolissani. Toki tiesin, että rhodet voivat olla aikuisena rauhallisia, mutta että pentunakin? Vai onko tämä edelleen vain jotain pikkupennun vieraskoreutta?

Iltapäivällä askarreltiin myös koirankeksejä pahvirasiasta. Pieni afrikkalainen rakastaa kaikkia aktivointitehtäviä, vaikka repiminen ja silppuaminen ovatkin toistaiseksi kivempia kuin laatikosta paljastuvat keksit.



Poikien työhuoneesta löytyi jotakin tosi jännää: irtopää! Polkka päätti osoittaa hienoja vahtikoiran elkeitä ja ottaa päältä luulot pois. Lopulta pää piti pelastaa takaisin seinälle (miten niin erikoiset sisustukset meillä töissä...) ettei siitä olisi tullut entinen pää.

Työpäivä ja ensimmäiset rokotukset

Polkalla oli tänään superjännittävä päivä. Aamuriehumisesta väsynyt pieni afrikkalainen pakattiin autoon ja suunnistettiin mutsin työpaikalle (emäntä kuulostaa niin kovin maalaiselta, vaikka maalaisiahan tässä nyt ollaankin). Mäykyt on aika paljon mukana töissä, onni on koiraystävällinen työpaikka!

Polkkakin sai aloittaa toimistokoiraharjoittelun. Ensimmäisenä moikattiin alakerrassa vastaan tullut siivooja ja sen jälkeen työkaverit. Kaikki ihastelivat Polkkaa. Mutta mitä tekee afrikkalainen? Käy nukkumaan mun työpöydän viereen omalle peitolleen.


Ruokiksen aikaan käytin vieläkin unisen Polkan ulkona asioilla. Vähän se jaksoi riehua ja syödä evääksi otettuja puruluita, kunnes uni vei taas voiton. Työkaverit ihmettelivät, miten pentu voi olla niin uskomattoman rauhallinen. Tervetuloa vaan meille joku aamu klo 07 tutustumaan Polkan ja Maissin aamuralliin...



Lähdettiin töistä jo vähän ennen kolmea ja suunnattiin seuraavaksi eläinlääkäriin ensimmäisille rokotuksille. Koko klinikan väki istui lattialla ihastelemassa reipasta Polkkaa! Rokotuksille tuli samaan aikaan kuukautta vanhempi sekarotuinen pentu, jonka kanssa Polkka ehti hetken painia rokotusten jälkeen. Ensimmäinen lääkärivisiitti sujui tosi hienosti ja lääkäri palkitsi pienen potilaan kuivatulla maksalla ja purutikulla. Lekurireissun jälkeen Polkka käveli jokusen sadan metrin päässä sijainneelle autolle kuin vanha tekijä, vaikka liikennettä oli tosi paljon. Ja oikeasti pentu taisi olla hihnassa kolmatta kertaa elämässään?



Kotona afrikkalainen moikkasi mäykyt, söi kupillisen koiranruokaa, kävi ulkona kakalla ja hyppäsi nojatuoliinsa takan eteen. Ja nukkui huikean pitkät päiväunet.

P.S. Hieno leijona on työpaikan. Ostettu joskus lavasteeksi sirkustapahtumaan. Polkka osoitti hyviä taipumuksia ja oli kovasti kiinnostunut leijonasta.