On ilmoja pielly...

Viime viikkoina on nähty ulkoilukeliä aina -20 asteen pakkasesta vesisateeseen ja hengenvaaralliseen liukkauteen saakka. Pahimmilla keleillä jopa mäyräkoira liukastui nurin - ja se on muuten liukas keli se.

Tänään elohopea painui -10 asteeseen ja aurinko paistoi. Täydellinen ulkoilukeli, no ainakin minun mielestä. Koirat nillittivät liikaa kylmyyttä ja nostelivat tassuja. En ollut edes hoksannut laittaa Maissille takkia, sillä kymmenen astetta pakkasta on jotenkin ihan normaali talvikeli eikä mikään tappopakkanen. Vaan kai se on myönnettävä, että 12,5 -vuotiaan mäyrämummon pakkasenkestävyys on alentunut.

Polkalla on näissä kuvissa päällä W-woolin (nykyisin näitä myy Helsitar) villaloimi ja sen päällä ToppaPomppa. Toimiva yhdistelmä, varsinkin kun Polkalla tuo pelkkä Pomppa ei ole koskaan toiminut. Valahtaa toiselle kyljelle ja lunta menee sisään kaula-aukosta. Mutta aluskerraston kanssa on oikein hyvä.

P.S. Villamanttelit näyttävät muuten olevan nyt tammikuun ajan Helsittarella -20% alennuksessa.

Talvi on täällä!

Pihapatsas.

Ei sitä voi tarpeeksi hehkuttaa: talvi on täällä! Ei enää kuraisten tassujen ja koirantakkien pesemistä! Ja jospa omat ulkoiluhousut pysyisivät siisteinä vähän pidempään, kuin yhden lenkin verran? Tällä viikolla vaihtuu joulukuuksi, olisihan se jo korkea aika talven tulla.

Yöllä oli satanut muutama hitunen lunta ja se villitsi koiria aamu-ulkoilulla. Tosin kuten alimmasta kuvasta näkyy, myös takaisin sisälle jonotettiin tavallista innokkaammin.

Minä lämmitin glögiä ja söin pipareita. Ja joulusuklaata. Tervetuloa talvi!

Kevätaurinko, missä olet?

Melkein auringonläikkä!

Kevätaurinko on vältellyt meitä koko viikon. Tänään sunnuntaina facebook-päivitysten mukaan koko muu Suomi sai nauttia aurinkoisesta talvipäivästä, mutta Hämeessä taivas oli ankean harmaa.

Olikohan torstaina, kun aurinko sentään näyttäytyi ihan hetkisen verran. Koirajengi kokoontui kiireesti sohvalle kansoittamaan kevättalven ensimmäistä auringonläikkää. Ei ehkä ihan täysiveristä sellaista, mutta harmaassa helmikuussa näyttää riittävän melkein-auringonläikkäkin.

Viimaa uhmaten

Yksi tiketti Lanzarotelle, kiitos!

Saatiin tänään lenkkiseuraa meillä viikonloppukyläilleestä Saarasta. Lainattiin kaupunkilaiselle vähän lenkkikamppeita ja sitten vaan Aulangolta jäälle. Ihmettelin mennessä, että miksei jäällä näkynyt muita liikkujia, olihan kuitenkin viikon paras lenkkisesonki eli sunnuntai-iltapäivä. Sehän selvisi viimeistään siinä vaiheessa, kun käännyttiin kohti vastatuulta. Huh huh, pakkasta ei ollut kuin muutama aste mutta viima oli jotain ihan järkyttävää.

Talvinen tiimi.

Koirat juoksivat tunnin verran ihan reippaasti, kun ei turhia pysähdelty. Polkalla varsinkin tuntui olevan ylimääräistä energiaa ja se juoksi ympäriinsä skannaamassa verkkomerkkejä ja pilkkireikiä. Onneksi hoksasin laittaa Maissillekin takin päälle, se on trimmauksen jäljeltä edelleen aika lyhyessä karvassa ja olisi varmaan muuten jäätynyt viimaan. Lenkin jälkeen palkittiin Saaran kanssa itsemme paikallisessa thaimaalaisessa ravintolassa tulisella katkarapucurryllä. Ja olihan siinä pöydässä kaikkea muutakin hyvää.

Maissin korva kertoo tuulen suunnan ja navakkuuden.

Voi Makea, mitkä lumipaakut!

Yhtä paakkua koko makkarakoira.

Me jäädytään!

Make niin jäätyy!

Maanantaista lähtien on menty reippaassa pakkassäässä. Orkesteri ei ole kovin talvi-yhteensopiva. Koirat muuttuvat vanhemmiten kylmänaroiksi - Papun hampaat kalisevat jo pissareissulla! Enpä ennen tätä talvea ollut kuullut sellaistakaan ääntä, kun koiran yhteen kalisevat hampaat. Maissista on myös tullut selvästi kylmänarka. Trimmasin sen lauantaina, vähän huonoon saumaan kyllä. Toisaalta sen trimmausajankohta on ollut tähän saakka yhdentekevä, ei Makea ole koskaan palellut. Nytpä palelee. Edes takki ei hyödytä palelevaa maastomakkaraa - se vetää itsensä levyksi ja laittaa etutassut suuhun. Ei ehkä tarvitse kertoa, että sen jälkeen palelee vielä enemmän?

Polkka on aivan oma lukunsa. Ei sen onnettomalla karvalla kai edes voi pärjätä näillä pakkasilla? Fleecehaalarin ja Toppa-Pompan yhdistelmässä se pärjää joten kuten, varsinkin jos saa juosta vapaana. Eilen illalla pakkasta oli vain -15 astetta ja pystyttiin tekemään tunnin peltolenkki. Lumen ansiosta ulkona näkee liikkua, vaikka onkin aivan pimeää. Tänään pakkasta oli -22 astetta ja päädyin päästämään koirat vain omalle pihalle (en edes muista, koska tällaista olisi viimeksi tapahtunut). Tuntuu ihan turhalta pyntätä itsensä ja koirat toppaan ja tulla viiden minuutin kävelymatkan jälkeen siihen tulokseen, ettei elukat suostu enää liikkumaan kuin kotiin päin...

Tässä varustuksessa pitäisi kai pystyä lenkkeilemään?

Orkesteri lämmittelee takan edessä.

Koirat ovat onnistuneet löytämään talon lämpimimmät paikat. Ne viettävät aikaansa joko koirasohvalla ilmalämpöpumpun alla tai keittiössä takan edessä. Jopa Maissi on siirtynyt lattian koirapediltä sohvalle. Kyllä, meillä odotellaan sellaisia ihania -5 asteen talvikelejä, jolloin ulkoilu on mukavaa, eikä tarvitse lämmittää taloa henkensä pitimiksi ja huolehtia jäätyvistä vesiputkista...

Tulihan se talvi sieltä!

Talvi. Kuka tätä niinku toivoi?

Talvi tuli vihdoin ja viimein! Perjantaina alkoi pyryttää lunta puolen päivän aikaan ja sade vain kiihtyi seuraavan yön aikana. Minä ilahduin lumisesta maisemasta, olin aivan lopen kyllästynyt pimeyteen, vesisateeseen ja kaikkialle kantautuvaan kuraan. Koirat olivat toista mieltä. Ne olivat aivan järkyttyneitä maan peittäneestä lumesta, Polkka varsinkin. Se on täytynyt tönäistä joka kerta ulos mennessä ihan kirjaimellisesti ovesta ulos. Ilme on järkyttynyt ja nyreä. Ulkoilun jälkeen afrikkalainen lämmittelee takan edessä sen näköisenä, että jäi sittenkin henkiin.

Reippaasti vaan kuusenhakuun!

Lauantaina lähdettiin lumitöistä selvittyä Pasin vanhempien maille hakemaan terassikuusta. Joulukuun ensimmäinen päivä ja lunta sataa, pitäähän silloin saada joulukuusi terassille! Lauantaina lunta oli vielä sen verran vähän, että koirat juoksivat metsässä ihan innoissaan. Tosin Polkka koki elämänsä järkytyksen, kun sen edestä lähti lentoon fasaani lujaa rääkäisten. Pokemon rakastaa jahdata kaikkea elävää, mutta fasaanin eläimellinen rääkäisy sai sen pysähtymään järkyttyneenä. Takana tullut Maissi puolestaan haistoi tilanteessa paistin mahdollisuuden, mutta oli auttamattoman myöhässä.

Pikku apurit.

Ihanan talvista!

Lopulta päästiin yksimielisyyteen kuusen tarvittavasta tuuheudesta ja saatiin joulupuu auton katolle. Lumiset kuusehan näyttävät aina hyviltä, mutta tarkempi tarkastelu ja lumien pudistaminen osoittaa, että kyseessä on aivan surkea risu tai nipussa on neljä kuusta yhden sijaan. Nyt terassilla on luminen kuusi kynttilöineen, ihan vähän tyylikkäämpää kuin ne kaikki siniset ja punaiset vilkkuvat jouluvalot, joita meidänkin lähitienoolta löytyy...

Huh, pelastuttiin! Ollaan sisällä ja takassa palaa tuli.

Pakkassekoilua

Enimmäkseen se on näyttänyt tältä...

Toimettomuus ei sovi Polkalle. Meidän normaali arki on ollut ihan hukassa kamalien pakkasten vuoksi jo viikon verran. Normaalisti Polkka juoksee illalla tunnin-puolitoista lenkillä ja käy kerran ohjatuissa agi-treeneissä ja pari kertaa omatoimisissa. Tällä viikolla ollaan lenkkeilty iltaisin pakkasen sallimat 30-60 minuuttia ja se ei kertakaikkiaan riitä. Treenit on peruttu pakkasen vuoksi. Toimettomuus kostautuu kamalana sekoiluna.

... tai tältä.

Kunnolla aktiviteettia saatuaan Polkka tyytyy makoilemaan sisällä. Tekemisen puutteessa se reuhuaa menemään. Ei auta täytetyt Kongit eikä puruluut, pitäisi päästä juoksemaan kunnolla. Ja tekemään kunnon aivotyötä treeneihin. Perjantaina se oli yksin massiiviset 3,5 tuntia ja oli siinä ajassa saanut revittyä koirien huoneessa olevan rautasohvan patjaan kunnon kolon. Voi saakelin elukka! Se siitä luottamuksesta siivoa yksinoloa kohtaan.

Missä missä se nakinpala on?

Lauantaina päästiin onneksi 1,5 tunnin metsälenkille. Tänään elohopea näytti aivan mahtavaa -10 lukemaa, joten käytiin agilityn vapaavuorolla. Kukaan muu ei ollut uskaltautunut paikalle ja tehtiin ihan vaan putken, keppien ja keinun muodostamaa rataa. Oli kuitenkin niin kylmä, etten uskaltanut hypyttää koiraa. Kepit se meni muutaman kerran putkeen ihan oikein ja keinukin alkaa sujua. Lopuksi treenattiin vielä tokon alokasluokan hyppyä. Polkka oli tosi innokas ja teki hyvin töitä. Olisi jaksanut treenata vielä paljon kauemminkin, mutta omat sormet olivat aivan jäässä. Käveltiin takaisin kotiin pidempää reittiä pururadan kautta.

Pihassa piilotin loput nakit ympäriinsä ja päästin koirakolmikon etsimään. Se on ihan niiden suosikkipuuhaa ja ainoa tapa saada harhautettua mummokoira ulkoilemaan pidemmäksi aikaa kuin minuutiksi... Näillä pakkasilla siis.

Nakki? Sanoiko joku sanan nakki?

Lämmiteltiin hetki sisällä ja lähdettiin Polkan ja Maissin kanssa reippaalle tunnin metsälenkille. Aurinko paistoi ihanasti ja lämmittikin jopa. Ei ollut yhtään kylmä. Maissi juoksi ihan sekopäisenä pitkin metsiä, oli näemmä kerääntynyt ekstravirtaa sillekin. Polkka sai hepuleita ja veti täyttä laukkaa haalari suhisten. Mutta homma selvä, kotiin palattua koirat käpertyivät normaaliin tapaan takan eteen nukkumaan. Mikä ihana ääni tuo tasainen kuorsaus!

Tältä sen kuuluisi näyttää, pilkkivältä siis.

Vapaalaskukoira

Ensin juostaan alas ja sitten kiivetään ylös.

Oltiin tänään Kalpalinnassa laskemassa rinteiden ulkopuolella. Lunta on niin paljon, että laskeminen onnistuu suunnilleen missä vain. Minä ja Polkka oltiin liikkeellä ihan vain jalkaisin, minä aikomuksena ottaa laskijoista kuvia ja Polkka aikomuksena juosta liiat virrat pois. Mäykyt joutuivat jäämään kotiin, tämä lumimäärä on ihan liikaa niille.

Polkka tarjoaa nousuapua Juholle.

Polkka oli ihan elementissään laskijoiden seassa. Alkuun vähän jännitti ettei se juokse liialla innolla perään tai alle, mutta ei mitään pelkoa moisesta. Poks hengaili tosi nätisti ja keskittyi lähinnä juoksentelemaan laskijoiden perässä alas ja kiipeämään seurana takaisin ylös. Sillä oli ihan tosi hauskaa!

Lepotauko. Polkka on juossut jo sen verran, että syli tuntuu hyvältä ratkaisulta.

Pukeutumisongelmia: Pompan takkiin menee lunta mahakappaleeseen ja Hurtan haalarin lahkeet kaipaavat edelleen lyhennystä.

Empun evästauko. Polkka sikailee ja kerjää ruokaa.

Olipa kerrassaan hauska reissu, tämä otetaan vielä uusiksi talven aikana! Ensi kerralla vaan otetaan omat eväät mukaan, ettei Polkan tarvitse kadehtia Empun pasta bolognesea. Tämä on jotenkin ihan parhautta, kun vietetään porukalla aikaa ulkona ja koira lenkittää itse itsensä siinä samalla. Polkka on niin ihana tuollaisissa tilanteissa, käyttäytyy kiltisti ja on aina yhtä reipas ja innokas.

Pakkasta ja sähkökatkoja

Hyvän illan elementit: Make-ystävä, råtta ja takkatuli

Pakkanen menee taas -17 asteessa. Tämän viikon riesana ovat olleet sähkökatkot. Viimeisin alkoi aamuyöllä ja kesti 07 saakka. Koirat eivät meinanneet millään hoksata että on aamu, kun me ihmiset sohimme aamutoimia otsalamput päässä!

Polkan korvankärjet eivät ole vieläkään aivan kunnossa. Niitä hoidetaan nyt Bepanthenilla ja edistymistä on tapahtunut. Yritin virittää tänään kauluria korvien suojaksi, mutta eihän se tietenkään pysynyt paikallaan.

Tiistain agi-treeneissä tehtiin ihan oikeaa ohjausharjoitusta. Kolme aitaa rinnakkain niin, että koiran piti hypätä yli ja kiertää takaisin eteen seuraavaa hyppyä varten. Minä olin hyvin pihalla ja Polkka yritti selviytyä parhaansa mukaan. Keppien ja putken sarja puolestaan sujui mainiosti. Muutenkin Polkka alkaa rentoutua treeneissä, sen saa riehutettua leikkimään ja nostettua suorituskierroksia. Tiistaina villiintyminen päättyi täydelliseen hepuliin ja lattialla selällään piehtarointiin. Hyvä niin, pelkäsin jo jossain vaiheessa omistavani diesel-koneen, enkä turboa.

Voihan lumi!

Me ollaan ihan kyllästyneitä talveen! Lunta on mahdottoman paljon, kaikki lenkkipolut ovat hautautuneet lumen alle ja sitä valkoista kakkaa saa kolata ja lapioida kaiket illat! Polkan korvien kärjet eivät tykkää pakkasesta, vaan aukeavat ja menevät sitten ruvelle. Ollaan rasvailtu niitä vaseliinilla ja viritelty erilaisia laastarisysteemejä, mutta ei siitä ole ollut juurikaan apua. Ja nenäkin on mennyt reppanalla ihan vaaleaksi. Me kaivataan lämpöä ja aurinkoa!

Viikonlopun lenkkeily oli vähän haasteellista. Lauantaina testattiin jäällä meneviä moottorikelkan uria. Kiitos lähiviikkojen lauhan sään, jäällä oli vettä ja upposin pahimmillaan puoleen pohkeeseen asti jääkylmään veteen. Sinnillä vedettiin melkein kaksi tuntia. Tänään käytiin metsässä hiekkakuoppien lähellä. Tammikuun alussa tallustettu polku oli tuiskunnut umpeen ja lunta oli melkein polveen asti. Ihmettelen vieläkin, miten Maissi veti koko lenkin yhtään valittamatta. On siinä sinnikäs tappijalka! Tultiin lenkiltä ja kauppareissulta kotiin neljän maissa ja koirat painelivat nukkumaan. Heräsivät kuudelta syömään ja nukkuivat nukkumaanmenoon saakka. Että käy se hangessa rämpiminen varmaan niidenkin voimille.

Hyvää alkanutta vuotta!

Diskomummo.

Meidän jengin vuosi vaihtui aika rauhallisissa merkeissä. Tehtiin pienellä porukalla ruokaa japani-teemalla. Hauskaa oli! Koiratkin saivat maistaa sushia ja tykkäsivät siitä. Hyvä maku niillä siis!

Käytiin taktisesti iltapäivällä 1,5 tunnin metsälenkki Suvin lauman eli Daran, Bron ja Sinin kanssa. Polkka kun on letkeää juhlaseuraa, kun ns. juoksee itsensä mukavaksi. Nytkin reppana yritti istua seurassa viihdyttämässä vieraita, mutta uni vei voiton. Eikä ihmekään, koirat juoksivat koko metsälenkkinsä umpihangessa.

Naapurit ampuivat jonkin verran raketteja, mutta Polkka ei välittänyt niistä tuon taivaallista. Ensimmäisen paukauksen jälkeen kiirehti ikkunaan katsomaan kiinnostuneen näköisenä! Pahasti paukkuaralla Maissilla meni ihan hyvin, vähän se oli levoton mutta ei mitenkään paniikissa. Ei oikeasti mitään verrattuna niihin kaupunkivuosiin, jolloin sille oli pakko antaa rauhoittavia.

Poksmon avustaa ruoanlaitossa.

Polkka+minisukset - toimii!

Ajatus Polkasta valjastettuna minisuksien eteen tuntuu kuumottavalta. Päätin kuitenkin olla rohkea ja testailla syksyllä hankittuja huskyvaljaita. Minisukset löytyivät Prismasta (10 €) ja vetovyön ja joustavan liinan setti aivan sattumalta Anttilan eläinosastolta (25 €). Eipä muuta kuin tuumasta toimeen, joulunahan on aikaa!

Kovin paljon hieman alle 1,5 -vuotiaalla kuvaamattomalla Polkalla ei uskalla vedättää, mutta kunhan nyt treenailtiin tuntumaa siitä, että joku tulee suksilla perässä. Minisukset osoittautuivat aivan järkyttävän kiikkeriksi ja liukkaiksi ja ensimmäisenä käteen sattuneet sauvakävelysauvat toimimattomiksi (ne piikit siellä päissä auttaa ihan oikeasti tasapainon kanssa).

Ja kuten kuvista näkyy, niin minä ja siskoni emme todellakaan osaa hiihtää. Että jos tätä harrastusta haluaa jatkaa, niin ei auta kuin ostaa oikeat sukset ja opetella hiihtämään. Polkka tykkäsi hiihtohommasta kyllä ja juoksi reippaasti suksien edessä. Mutta tuollainen se on aina - suhtautuu ihanan tyynesti mutta reippaasti kaikkiin ihmisten hullutuksiin.

Vihdoinkin lunta!

Ihan vielä ei päästy lumiukkoleveleille.

Tänään satoi ihan kunnolla lunta, jihuu! Jo tässä on rapatassuja pestykin enemmän kuin tarpeeksi. Tosin illalla talossa oli vain neljä tassua, Papu lähti pitkäksi viikonlopuksi Vaasaan mökkeilemään ja Maissi on vanhemmillani. Yhden koiran kanssa on ihan älyttömän helppoa! Polkka oli töissä mukana, riehui islanninlammaskoira Islan kanssa, teki tunnin metsälenkin ja nukkui koko illan. Kai työssäkäynti sitten väsyttää sitä niin paljon?

Joskus kadehdin yhden koiran omistajia, yhden koiran kanssa on niin paljon yksinkertaisempaa kuin kokonaisen lauman. Yhden taluttaminenkin on niin kivaa! Tosin kieltämättä talossa on kovin hiljaista.

Askarreltiin Polkan kanssa lumilyhty ja se osoittautui ihmeen haasteelliseksi. Jos koiralle on tähän saakka vain viskelty lumipalloja, miten se muka voisi hoksata että yhtäkkiä kasaan laitettuihin palloihin ei saa koskea? Hoksasihan se, lopulta.

Ensilumi

Ensilumi kirvoitti kauhukaksikossa vanhan kunnon pihahepulin.

Juuri kun on tottunut ajatukseen että kesä meni jo, sataa lunta. Täällä on satanut lunta useampana päivänä. Ei sitä paljon maassa ole, mutta taivaalta leijaileva lumi saa olon talviseksi. Ja on ihan saakelin kylmäkin.

Mäykyt palasivat puolentoista viikon kyläilyreissulta vanhempieni luota ja Polkka ilahtui jälleennäkemisestä. Kai sillä oli vähän tylsää ainoana koirana. Mutta yhden koiran kanssa oli ihan uskomattoman rauhallista, melkein kuin ei koiraa olisikaan.

Sain elokuussa synttärilahjaksi ompelukoneen. Viimeisimmät käsityökokemukseni ovat yläasteelta. Ostin kangasta Papun uutta talvitakkia varten ja avasin ompelukonelaatikon (lahja on ollut pahvilaatikossa elokuusta saakka). Tuli ikävä teinivuosien singereitä, uusi koneeni kun muistuttaa enemmän tietokonetta.

Annoin ompelukoneen täällä kyläilleelle mutsille mukaan, koska en osannut edes pujottaa siihen lankoja. Mutsi voi opetella käyttämään konetta ja opettaa sitten minullekin. Hän piirsi myös kaavan Papun takkiin ja otti kankaan mukaansa. Totesin nöyränä, että ompelen sitten vaikka seuraavan omin voimin. Kai se on myönnettävä, en taida olla kauhean kätevää ihmistyyppiä.

Lentävä nakki.

Mummeli ulkoilee.