Yäk, en syö!

Villasukka ruokakupissa, hyi yäk!

Ennätin tänään töiden jälkeen juoksuttaa koiria reilun tunnin verran jäällä ennen pimeän tuloa. Polkka kirmasi saparo suorana. Sehän lähinnä vaan nukkui hoidosta tultuaan kaksi päivää koirahuoneen sohvalla. Tänään virta oli palannut apinaan ja se oli paiskonut päivän aikana kaikki lelunsa ympäri huonetta ja veti iltalenkin laukaten.

Siihen se ilo loppukin - lenkin jälkeen ruokakuppiin laitettiin puuron lisäksi lammasta. Lihat saatiin Mörkö-bulldogilta, jolle lammas ei ollutkaan sopinut. Meidän koirille sopii ja maistuu kaikki, tai niinhän minä luulin. Mäykyt vetivät omat ruokansa antaumuksella, mutta mitä tekee Polkka? Nuuskii kuppia ja tuijottaa minua tyrmistynyt ilme naamalla.

Mamma, ruoka on pilalla!

Aikansa kupin edessä patsasteltuaan Poksu päätyi kaivamaan puurot lihan alta. Siististi se söi jokaisen porkkanapalan ja riisinjyvän, muttei lihaa. Puuron loputtua urhea afrikkalainen maistoi lihaa - ja sylkäisi suullisen takaisin kuppiin kuono inhosta nyrpistyneenä. Katsoi minua paheksuen ja kuppia inhoten.

Lopulta pieni urhea koira voitti ennakkoluulonsa, ehkä siksi että omat kuppinsa tyhjennettyään mäykyt alkoivat parveilla kiinnostuneina Poksun kuppitelineen liepeillä. Kupin tyhjennettyään apina haki råttansa ja paineli sohvalle nukkumaan suuttuneen näköisenä. Eikä tullut edes moikkaamaan kotiin palannutta Pasia. Rankka elämä reppanalla!

Mikä tässä on ongelma, kysyy Make Makkara ja kiipeää nuolemaan kupin kiiltäväksi.

Yrittivät myrkyttää.

Polkka ei selvästikään ymmärrä laadun päälle. Meillä syödään yleensä Kennelrehun jauhelihaa, lohta ja kalkkunaa, ei mitään Lempimuonalta tilattuja kalliita lampaita. Edellisen kerran Poksu kieltäytyi syömästä silloin, kun kuppiin laitettiin ihmisille tarkoitettua kanafilettä. Hyi miten limaista, totesi Polkka ja mietti pitkään ruoan syömäkelpoisuutta. Ja kyseessä on todellakin koira, joka syö raakaa porkkanaa ja näkkäriä.

Istanbul

Me ihmiset vietettiin tällä viikolla talvilomaa Istanbulissa. Uusi kaupunki molemmille ja hyvä reissu. Siellä oli ihan kevät, lämmintä +10 astetta, aurinko paistoi ja kevätesikot kukkivat. Vähän terapiaa talven keskelle. Ei tehty mitään erikoista koko viikkona, kierreltiin mielenkiintoisia paikkoja ja syötiin hyvin. Se kai loman tarkoitus onkin?

Koiria Istanbulissa oli aivan uskomattoman vähän! Niinhän muslimimaissa kai yleensä on, mutta en varmaan ole nähnyt missään päin maailmaa niin vähän koiria. Hihnassa taisin törmätä kahteen koiraan ja niiden lisäksi muutamaan irrallaan kulkeneeseen katurakin oloiseen tapaukseen. Kissoja sen sijaan oli paljon ja kaikkialla - ja ne tulivat puskemaan jalkoja ja naukumaan asioitaan. Seurallisia tyyppejä!

Kaupungissa asuu todistettavasti koiranomistajia, löysin nimittäin kaksi koiratarvikkeita myyvää kauppaa. Valikoimissa oli paria laatua kuivanappulaa, flexejä ja piikkipantoja. Ei siis tullut hankittua tuliaisia koirille.

Orkesteri oli jaettu loman ajaksi kolmeen osoitteeseen. Papu meni Ann-Marille ja Mikalle Ruuti-mäykyn kaveriksi. Supernanny sai kiitosta rauhoittavasta vaikutuksesta rasavilliin pentuseen. Mummeli oli ollut hyvällä tuulella, lenkkeillyt ja leikkinyt Ruutin leluilla.

Maissi matkasi Tampereelle kaupunkilomalle Jannen ja Marjon hoiviin. Makkara oli pärjännyt moitteettomasti, mitä nyt oli innoissaan herättänyt ihmiset joka aamu kukonlaulun aikaan! Mitä ihmettä - kotona se nukkuun kiltista niin pitkään kuin mekin.

Polkka puolestaan vietti maalaislomaa Forssassa Sannan, Johanneksen ja koirapoikien Boriksen ja Igorin kanssa. Alkuun Poksu oli ollut vähän törkeä, leikkinyt vaan suosikkipoikaystävänsä Boris-rhoden kanssa ja murissut leikkiin mukaan pyrkineelle Igor-beussipennulle. Mikä roturasisti! Polkka oli pärjännyt talon kissojenkin kanssa ihan hyvin, vaikka sitä jännitin alkuun tosi paljon. Ainoastaan yhden kerran se oli rynnistänyt muristen kissan perään ja ilmeisesti ottanut läksytyksestä opikseen. Polkan lomatunnelmia löytyy Boriksen blogista.

Punaisen paholaisen loma ei ollut mikään löhöloma, koiraparka on vaan nukkunut koko viikonlopun! Pikaisesti ulos, ruoka naamaan ja omalle sohvalle takaisin. Myös råtat ovat saaneet erityishuomiota, niitä on järjestelty ahkerasti.

Kiitos vielä kaikille koirien hoitoon osallistuneille! Ilman teitä ei oltaisi päästy reissuun.

Maalaislomailu on kauheen rankkaa!

Synttärityttö Papu

Vanha kunnon Paappan täytti tänään 14 vuotta. Kunnioitettava ikä pienelle(kin) koiralle! Ja miten kauan Papu onkaan kulkenut mukanani - olin 19-vuotias ja juuri muuttanut pois kotoa ostaessani pennun. Ei minun ollut tarkoitus ottaa pentua, eikä ainakaan mäykkypentua. Aina asiat eivät vaan mene suunnitelmien mukaan ja hyvä niin.

Mummokoira voi muuten oikein hyvin, mutta kuulonsa se on menettänyt viimeisen vuoden aikana. Ensin ajattelin, että koira ei vaan halua kuulla, mutta kyllä sillä on ihan selkeästi kuulossa vikaa. Se nimittäin saattaa odottaa ihmisiä väärällä ovella ja hätkähtää pahemman kerran nähdessään meidät keittiössä. Mieleltään mummeli on pirteä ja iloinen ja fyysisestikin ihan hyvässä kunnossa - niin halutessaan se tekee vielä tunnin mittaisen lenkin. Irrallaan, tietenkin. Narussa mummeli ei ole enää motivoitunut lenkkeilemään. Huono kuulo ja irtipito ovat tietenkin vähän riskialtis yhdistelmä, mutta kyllä tässä pärjäillään.

Synttäripotretti on Janne Kaakisen käsialaa. Janne, olet niin taitava koirakuvaaja!

Punaisten lumiriehut

Eri rotuisia, mutta saman värisiä.

Käytiin tänään jäällä juoksuttamassa koiria Piian ja Jutan kanssa. Koirakolmikko näytti hauskalta lumihangessa - kaikki olivat saman värisiä. Iisa-tolleri on uusi tuttavuus ja sillä menee leikit hyvin yksiin Polkan kanssa. Muihin Poksun kavereihin verrattuna Iisa on vähän pienempi ja ujompi. Yhtäkkiä Polkka olikin itse päällepäsmärinä painileikissä.

Pakkasta oli ihanat viisi astetta, mutta jäällä puhalsi inhottava viima. Kevätaurinkoa siis odotellaan edelleen!

Ollaanko kavereita, kysyy Poksu.

Jos muuten joltakin jäi Hurtan pusakka (tuo Polkan päällä oleva) tilaamatta Peten Koiratarvikkeen superalesta, niin sama tuote löytyy myös Musti&Mirrin nettikaupasta vielä paremmalla alennuksella. Isot koot eli 65 cm ylöspäin maksavat 8 €. Vihreä versio löytyy tästä.

Onko koira kotona?

Hämeenlinnan historiallisessa museossa avautui tällä viikolla Onko koira kotona? -niminen valokuvanäyttely vanhoista koiravalokuvista. Kulttuurikoirat Papu ja Ruuti osallistuivat luonnollisesti näyttelyn avajaisiin. Tutkapari kuunteli tarkkaavaisesti Kennelliiton puheenjohtajan tervehdyksen, kaverikoirien esittelyn ja katsasti koiratanssiesityksen. Tanssiesityksen aikana Ruuti tuli vähän levottomaksi ja olisi halunnut mukaan hyvään meininkiin! Muuten puolivuotias penturoikale edusti todella salonkikelpoisesti. Papu oli tilaisuudessa kuin kotonaan ja keräsi paljon huomiota ja ihailua korkeasta iästään.

Toimiston tutkapari edustustehtävissä.

Papua saa silittää.

Aiheeseen sopivat tarjoilut.

Kotiin lähtijöitä ilahdutettiin vielä herkkupussilla!

Näyttelyn valokuvat olivat mielenkiintoisia ja syksyyn asti esillä oleva näyttely on mainio pysähdyspaikka vaikka kesälomareissulle! Museo sijaitsee vieläpä Hämeen linnan kupeessa ja sen ympäristöstä löytyy hyvä puisto jaloitteluun. Näyttelyyn on juhlavuoden kunniaksi vapaa pääsy koko vuoden ja kuulemma hyväkäytöksisen koiran saa ottaa mukaan tutustumaan näyttelyyn. Miten ihailtavaa koiramyönteisyyttä, pisteet tästä Historialliselle museolle!

Kun tekeminen loppuu kesken

Makoilin tässä ja sitten se räjähti.

Minua odotti tänään tosi pitkästä aikaa itsekseen puuhastellut koira. Totta, meidän viime viikot ovat olleet vähän ankeita. Ensin muutama viikko pakkasta, nyt lauhempaa mutta olen ollut töissä sen verran myöhään että koirien on ollut tyytyminen remmilenkkiin. Ja sehän on niiden mielestä aivan ahterista. Treenitkin oli peruttu kolme viikkoa peräkkäin pakkasen vuoksi.

Tänään otettiin vahinkoa takaisin ja käytiin metsälenkillä. Kotiin lepäämään ja agi-treeneihin. Tehtiin kaksi tosi hauskaa hypyistä koottua rataa. Paljon välistävetoja ja takaakiertoja. Polkka teki töitä aivan uskomattoman hyvin. Punainen paholainen oli intoa täynnä! Meillä ei kuulemma ole mitään syytä olla lähtemättä kisaamaan. Yritin inistä jotakin omasta mielestä relevantteja syitä, mutta ne eivät kelvanneet. Ehkä me sitten keväällä?

Hyvää ystävänpäivää!

Polkka ja jengi toivottavat hyvää ystävänpäivää kaikille karvaisille ja karvattomille kavereille! Punaisella paholaisella on lukuisa määrä hyviä koiraystäviä, joita ei edes ehdi tapaamaan niin usein kuin haluaisi. Mennään lenkille viimeistään sitten, kun kevätaurinko paistaa!

Viime toukokuussa otetussa kuvassa Polkka halaa ystäväänsä Daraa. Eiväthän koirat halaile? Se tuossa kuvassa vaan ihan selvästi tapahtuu!

Pesulinjasto

Pesulinjasto.

Viime kesänä aloitettu osa remonttia alkaa olla valmis. Taloon rakennettiin uusi lasikuisti, vanha lasikuisti purettiin ja rakennettiin uudelleen eristettynä tilana kodinhoitohuoneeksi. Sisäänkäyntejä on siis nykyisin kaksi. Kodinhoitohuone toimii koirien kuraeteisenä ja ihmiset (paitsi minä koirineni, heh) kulkevat varsinaisesta eteisestä. Ihan kätevä systeemi, vielä kun koiraeteinen vie aidattuun osaan pihaa.

Pesuallas on sitä paitsi muutenkin hurjan kätevä - siinä pesee uunipellit ja muut isommat jutut ja vaihtaa vaikka kukkiin mullat. Se jäi vähän kaivelemaan, ettei mistään löytynyt mustaa teräksistä lattiakaivon kantta, mutta sen kanssa on nyt vaan elettävä.

Kuivatuspaikka takeille.

Koirienpesuallas on osoittautunut tosi käteväksi, enää eläimiä ei tarvitse rahdata pesulle koko talon läpi. Talven lumilenkeistä lumikokkareinen Maissi sulaa kätevästi lattialämmitetyssä huoneessa. Ja kaikki koirien tavarat roikkuvat siististi omilla paikoillaan. Remminaulakko puuttuu vielä, haluaisin Eamesin hang-it-all:in, mutten raaski ostaa. Kuivatustangon päälle suunnittelin teettäväni mustavalkoisen canvas-taulun jostain tosi rapaisen koiran valokuvasta. Ikuisuusprojekteja, joiden toteutuminen ei luultavimmin tule tapahtumaan aivan hetkeen.

Koirien oma hylly pursuaa tavaraa.

Vihdoinkin jäällä!

Nyt juostaan enimmät virrat pois!

Ollaan uhmattu pakkasta ja heikkojen jäiden pelkoa (kai niiden pitäisi jo kestää?) ja käyty viime päivinä jäällä lenkillä. Sunnuntaina Mörkö-bulldogin kanssa, maanantaina Ruuti-mäykyn kanssa ja muuten omalla porukalla. Puoli kuuteen asti näkee eli työpäivän jälkeen on jo hyvät saumat ehtiä kunnon lenkille. Kun pakkaset vähän lauhtuisivat ja kevätaurinko alkaisi paistaa, se vasta olisikin hienoa!

Keskiviikkona auton mittari näytti -19 astetta ja jäällä puhalsi pieni viima. Polkalla oli vakiovarustus fleecehaalari, toppamantteli ja tossut (joista etujalkojen tossut alkavat aina lerpattaa, mutta takajalkojen pysyvät oikein hyvin) ja Maissilla talvimantteli. Vähän meitä meinasi palella, mutta ulkoiltiin reippaina 45 minuutin verran.

Varisten perään.

Mikä aarre!

Polkka löysi jäältä parhaan (no ehkä jäätyneen kakan jälkeen) aarteen, mitä kuvitella saattaa eli kalanraadon. Käytiin pieni keskustelu siitä, että kala jää siihen ja Pokemon jatkaa eteenpäin, mutta ihmeen suosiolla P kuitenkin luovutti. Varmaan vartin verran se kuitenkin yritti jättäytyä taakse ja kääntyä hakemaan kalaa. Että on sitkeä elukka! Polkkahan on näennäisesti ihan tosi kiltti koira, mutta aivan äärimmäisen sitkeä ja omapäinen kun jotain päättää. Lopulta se älysi luovuttaa ja jatkaa matkaa ilman mielitekoa jäätyneestä lahnasta.

Ihan tyhmää kun en saa hakea lahnaa.

Make Makkara niin jää-tyy.

Auringonlaskun aikaan.

Kettujännä toimistokoirapäivä

Näitä näätiä on nähty ennenkin, sanoo Papu.

Toimistokoira Papun torstai kääntyi eri jännäksi. Kesken aamupäivänokosten apuri terästäytyi ja kyttäsi tarkkaavaisena ulos ikkunasta. Minä aloin lopulta ihmetellä koiran kiinnostusta ulkomaailmaan ja selvisihän ikkunainnostukseen syykin:

Tarkkana kuin porkkana.

Siellä se on, oikea repolainen!

Ja miten surkean näköinen repolainen...

Kettu hiippaili aivan kaikessa rauhassa ympäri pihaa. Meidät huomattuaan se katseli ikkunaan ja kallisteli päätään. Syy ketun rauhallisuuteen selvisi kun vilkaisi sen häntää - raukka näytti kärsivät pahemman laadun kapista. Siinä se istuskeli pihalla ja rapsutteli itseään. Laitoin viestiä paikalliselle metsästysseuralle, mutta eivät kai ne saa ampua kaupunkialueella? Kapin riivaaman ketun hyväksi kun ei taida olla kovin paljon tehtävissä? Surullista.

Kuvat on otettu puhelimella - kamera ei tietenkään ole mukana sellaisena päivänä, kun tapahtuu jotain oikeasti jännää!

Luontoon tutustuminen seis, lounasaika!

Ainakin viikon verran temppuillut blogin kommentointitoiminto on nyt säädetty paremmaksi ja pitäisi taas toimia! Jätä siis jälki vierailustasi, se olisi tosi kiva.

Tuliaisia

Papu sai viime viikolla tuliaisia, kun Pasi kävi Ikeassa. Tuliainen oli jonkun sortin tekolampaantalja, sellainen ihanan pehmoinen pörröpeitto. Papu olisi kuulemma saanut oikean lampaantaljan, mutta feikkiversion voi pestä koneessa. Ihanan käytännöllistä! Valkoinen koiranalunen ei ehkä säily puhtaana kovin montaa viikkoa...

Tuliainen sai valtavan suosion. Sen päälle jonotetaan. Arvata sopii, kuka on aina kärppänä paikalla, kun taljapaikka vapautuu:

Saanhan olla ihanan karvan päällä, olenhan pieni paleleva afrikkalainen?

Koira ei tarvitse tossuja

Ulos lähdössä, aavistuksen topattuna.

Polkalla on ollut tylsä viikko, siitä ei päästä mihinkään. Pihapissoja omassa pihassa ja lyhyitä remmilenkkejä illalla. Muutamat peltolaukat tammikuun pimeissä illoissa, siinä se. Tänään otin sen töihin mukaan. Pasi heitti meidät aamulla ja käveltiin iltapäivällä takaisin kotiin. Ollaan siis remontin väistötiloissa, eikä työmatkani ole kuin kolmisen kilometriä eli ihan kävelymatkan päässä.

Lumihepulit.

Pakkasta oli iltapäivällä siedettävät -17 astetta, joten käytiin muutamassa kohtaa jäällä katsomassa tilannetta. Joitakin moottorikelkan uria ja latu, muttei ketään muuta liikkeellä. Uskaltaisikohan sinne mennä kävelemään nyt viikonloppuna? Kotikotona olisin mennyt jäälle jo mennen tullen, mutta täällä en tunne virtapaikkoja. Ehkä menen silti, luulisi näiden pakkasten tehneen jo tehtävänsä? Jäällä on niin vähän lunta, että siellä voi kävellä missä tahansa.

Täydellinen baana juosta!

Polkka tarkeni koko puolentoista tunnin reissun oikein hyvin. Sillä oli haalarin ja takin lisäksi tossut jalassa. Tossut vaikuttavat tarkenemiseen tosi paljon, koira ei nimittäin ala nostella tassuja kun sillä on tossut jalassa. Se spurttaili ympäriinsä varsin tyytyväisen oloisena.

Kotiin tultuani luin Kennelliiton sivuilta tiedotteen koirista ja pakkasesta. Tiedotteessa kerrottiin, että kylmyys koettelee koiraakin ja että kylmyydestä kärsivälle koiralle voi hankkia suojapuvun. Kennelliiton linjauksen mukaan koira ei kuitenkaan tarvitse tossuja. "Pidetään mielessä, että koira on eläin. Koiraa ei pidä pukea huvin vuoksi, sitä varten on lelukoiria ja pehmoeläimiä", Kennelliiton viestintäpäällikkö muistuttaa.

Voi hitto, jossain välissä on tainnut päästä unohtumaan ettö 30 kg painava Polkkani onkin eläin eikä mikään pehmolelu. Onhan se kivaa köyttää sille ihan vain huvin vuoksi tossut jalkaan lenkin ajaksi. Hienoa, että kaikkien meidän koiraharrastajien yhteinen kattojärjestö on näin asian ytimessä.

Kotiin päästyä oltiin vähän huurussa. Eikä Poksu ollut oikeasti näin kyllästyneen näköinen (pääkuva koiran kanssa on vaan vähän haasteellinen homma).

Töissä ja kotona yhtä kylmä, sanoo Pokemon.