Murkkuikää pukkaa

Ai minäkö hankala, älkää nyt viitsikö.

Onkohan siitä nyt kaksi viikkoa, kun paukuttelin henkseleitä ettei Polkalla ole vielä murrosikää. Ei olisi kannattanut. Apina on taantunut viikossa jollekin alkeellisen ameeban tasolle. On toden totta ihan täysi työ hillitä hermonsa ja yrittää käyttäytyä hyvän laumanjohtajan tavoin. Savu nousee korvista ja kihisen kiukusta samalla kun päässä soi "käyttäydy järkevästi, älä pilaa koiran luottamusta".

Osa ongelmista on ennallaan; kakan ja kaiken muun mahdollisen syöminen, kuopankaivuu, Papun kiusaaminen noin muutamia mainitakseni. Uusimpana uutena Polkka on keksinyt sen, ettei tarvitse tulla sisälle kun huudetaan. Piilottelee vaan jossain takapihan puskissa korvat höröllä. Sitten kun sitä menee hakemaan, niin spurttaa innoissaan karkuun. Olisi yksinkertaista jättää paskaileva apina pihalle, mutta koska se menee niin halutessaa aidoista yli, niin en uskalla. Muutaman kerran apina onkin ulkoillut omalla pihalla liinan kanssa. Säälittävää.


Otin Polkan perjantaina mukaan töihin. Aamulenkin ja ruoan jälkeen pihalle ja auton ovi auki. Mitä tekee apina? Katsoo minua pirullinen ilme naamalla ja juoksee kiitolaukkaa edellisen asukkaan kompostille. Kaivelee siellä ihan rauhassa eikä lotkauta korvaansakaan minun huudoilleni. Rämmin puskien läpi perään kätevästi hameessa ja sukkahousuissa. Raivokäyrä nousee niin korkealle, että otan mukaan risun. Räpsäytän sille apinaa persuksille ja huudan että nyt autoon siitä niinku olis jo. Kävelen takaisin autolle. Apina istuu takapenkillä naama menosuuntaan.

En kannata minkään sortin väkivaltaa koirankoulutuksessa, mutta melkein ajattelen että kilahdus ja oksalla räppäisy kannatti tällä kertaa. Enkä todellakaan lyönyt koiraa, lähinnä säikäytin sen touhuissaan. Aion silti hallita jatkossa hermoni paremmin ja yrittää välttää moiset tilanteet. Tällaisen jälkeen tuntee itsensä maailman huonoimmaksi koiranomistajaksi.

Eiköhän tämä tästä taas. Paljon vaan liikuntaa ja muuta tekemistä, niin ehkä Polkka ei jaksa olla kapinoiva teiniapina kovin kauan. Ainahan sitä voi toivoa, heh.

Rhodesunnuntai

Olipa hauska sunnuntai! Tein ensin aamulla kunnon lenkin mäykkyjen kanssa Polkan jäädessä nyreänä kotiin odottamaan. Polkan ohjelma oli vielä edessä! Pakattiin apina autoon ja suunnattiin Päivin järjestämään pentukoulutukseen. Treenattiin kontaktikävelyä, estehyppyä ja vähän näyttelyjuttuja. Kotiläksyinä kuulusteltiin maahanmeno ja luoksetulo. Tällä kertaa myös Polkka omistajineen oli tehnyt läksynsä, eikä tarvinnut nolostella.


Treenien jälkeen lähdettiin metsälenkille kuuden rhodesiankoiran voimin! Mukana olivat Neela, Gimli, Milow, Musca, Ego ja Polkka. Sää ei varsinaisesti suosinut ja taivaalta putoava vesi muutti lumen inhottavan raskaaksi. Koirat pyörivätkin sitten polulla meidän ihmisten jaloissa...


Polkkaa jännitti alussa aika paljon, mutta alkujännityksen kadottua meininki oli reipasta. Ehkä ujostelu on ihan ymmärrettävää, innokkaita kosiomiehiä oli tarjolla joka suunnassa. Paras kaveri taitaa olla edelleen Ego-veli, vaikka sen leikit vähän rajuja ovatkin. Polkka sai aika monet lumipesut lenkin aikana!

Hui miten Gimli onkin suuri! Ei ihme että ilme muuttuu hieman jännittyneeksi.

Huh. Lenkin jälkeen on hyvä oikaista kaikkien ihanien lelujen viereen sillä välin kun ihmiset kahvittelevat.

Kuvat: Johanna Duarte, Karri Puustinen, Päivi Sormunen.

Kaupunkitreeniä ja muuta lauantaimenoa

Olipa mukava lauantai! Polkka antoi nukkua puoli kymmeneen ennen kuin tunki päänsä peiton alle ja mätkäisi tassulla otsaan. Olihan se aika herätäkin. Pannullinen teetä, hetki koirien kanssa pihalla ja Polkka takaluukussa kohti kaupunkia. Käytiin ostamassa uusi hihna katkenneen tilalle ja samalla tuli hankittua puolikiristävä pyöreä nahkapanta. Se tuntuu parhaalta pannalta Polkalle, koska kiristyy ja löystyy tehokkaasti.

Eläinkaupan jälkeen Polkka odotti hetken autossa ja me käytiin verho-ostoksilla. Kesken ompeluneuvottelun tajusin, että jostain leijailee mehevä Frolicin tuoksu. Taskusta tietenkin! No ehkei myyjä haistanut sitä.

Ostosten jälkeen lähdin Polkan kanssa kaupunkikävelylle. Alku meni haistellessa, mutta sen jälkeen Polkka käveli tosi hienosti. Eikä vetänyt yhtään! Vastaan tuli paljon ihmisiä, mutta alun hötkyilyn jälkeen Polkka kulki kiltisti eikä yrittänyt haistelemaan. Käytiin Levykellarissa hakemassa rapsutuksia ja opettelemassa istumista. Sen jälkeen kontaktikävelyä torilla ja sivulletuloa linja-autoasemalla. Hienointa oli kuitenkin kontaktikävely kävelykadulla. Polkka käveli koko pätkän hienossa kontaktissa! Hämeenlinnan kävelykatu on lyhyt, mutta saavutus oli hieno kuitenkin. Olin tosi ylpeä Polkkiksesta.


Kotona levättiin hetki ja lähdettiin vielä remmilenkille. Papu yllätti ja lähti mukaan. Muutenkin mummeli oli tosi hyvällä fiiliksellä koko päivän. Polkka kulki hihnassa ihan vetämättä ja seilaamatta ja kolmen koiran taluttaminen sujui ongelmitta. Rakennettiin vielä pihaan kaksi matalaa hyppyestettä ja Polkka opetteli hyppy-käskyä. Sisälle päästyä koirat söivät mahat täyteen puuroa ja kalkkunaa ja tasainen tuhina täytti olohuoneen.

Polkka puoli vuotta!

Aika menee ihan kamalaa vauhtia! Polkka täytti tänään puoli vuotta! Vastahan se oli pieni pennunhajuinen nyytti ja nyt vieraat eivät enää edes tunnista sitä koiranpennuksi. Pentumainenhan se on edelleen ja järkilähetystä odotellaan saapuvaksi. Voi tosin olla, että seuraavana lähetyksenä ennen järkeä saapuu vielä murrosikä.

Puolivuotias Polkka painaa 23 kg ja syö edelleen kolme kertaa päivässä. Kaksi kertaa Nutron nappuloita (3,5 dl) ja kerran puuroa ja lihaa tai kalaa. Tähän mennessä Polkalla ei ole ollut mitään allergioita ja maha on kestänyt kaikkea eteen katettua.

Tänään merkkipäivän kunniaksi koira ponnisti ensimmäistä kertaa piha-aidan yli. Meillä on ihan tavallinen lauta-aita ns. paraatipuolella ja pusikon puolella vähän korkeampi koiraverkko. Meni siis puuaidasta yli niin että suhahti ja jäi hölmistyneenä seisomaan keskelle pihaa. Onhan tässä menneinä viikkoina huomattu, ettei sitä mitkään aidat tai viritelmät pitele. Menee kyllä yli jos niikseen tulee.


Ehkä puolivuotias Polkka on kuitenkin vähän rauhoittunut. Iltalenkin jälkeen se käpertyy omalle tuolilleen takan eteen loikoilemaan. Energinen koirahan se toki on, mutta taitaa se hiljalleen oppia myös rauhoittumaan kaiken riehumisen vastapainoksi.

Pentukoulu ja kyläilyreissu

Ei taas näitä typeriä tottelevaisuusjuttuja kylmässä lumessa!

Sunnuntaina oli kolmas kerta Polkan sisarusparven pentukoulua. On jotenkin tosi hyödyllistä saada vinkkejä juuri rhodesiankoiran kouluttamiseen. Paikallisessa koirakerhossa kaikilla kouluttajilla on bordercollieita ja muita vastaavia. Vaikka rehellisesti sanottuna meidän ongelmamme ei ole koirassa, neuvoissa tai missään muussakaan. Se on omistajassa! Siinä laiskurissa, joka istuu iltalenkin jälkeen sohvalla läppäri sylissä. Koira kyllä oppisi ja tekisi, jos omistaja vain saisi aikaiseksi treenata.

Harjoiteltiin tosi paljon kontaktikävelyä. Ensin pujottelua ja sitten rinkiä. Polkka pitää hyvin kontaktia, kunnes herpaantuu ja alkaa vetää kohti koulukavereita. Samaa ongelmaa ei ollut koirakerhon pentukoulussa, koska vieraat koirat eivät kiinnostaneet Polkkaa. Näiden kavereiden kanssa on kuitenkin painittu ja varsinkin Ego-veli on ihan Polkan suosikki. Lisää haastetta hommaan siis!


Toisaalta koiran huomion herpaantuessa voi omistajakin (jälleen kerran) katsoa peiliin. Kun oma keskittyminen pätkäisee sekunniksi, lähtee koira otteesta. Oma keskittymiskyky ei ole huippuluokkaa, vaan suunnilleen parivuotiaan lapsen tasolla. Mitenkähän sitä voisi harjoittaa? Lukemalla jotakin supertylsää kirjaa keskittyneesti?


Kontaktin lisäksi harjoiteltiin maahanmenoa. Polkka meni ensimmäistä kertaa maahan lumessa! Meidän pentukurssihan tapahtui lämpimässä hallissa ja minä tajuan yhtäkkiä olleeni niin mukavuudenhaluinen, että me ollaan harjoiteltu aina sisätiloissa! Ehkä pimeillä illoilla ja pakkasellakin on osuutta asiaan.

Polkka osaa mennä maahan, mutta ei sivulla perusasennosta. Sitä täytyy alkaa harjoitella. Toisaalta olen saanut vasta koiran edes tulemaan kunnolla sivulle perusasentoon. Aluksi se halusi jättää pienen hajuraon ja lopulta kyllästyi asian hinkkaamiseen siinä määrin, että haukotteli minulle päin naamaa kun pyysin sitä sivulle. Pidettiin parin viikon tauko sivulletulon treenaamisessa ja nyt se yhtäkkiä sujuukin ihan ok.



Treenien jälkeen lähdettiin Vantaalle moikkaamaan minun kummityttöäni. Polkka ei ollut tavannut koskaan aiemmin lapsia! Kyläpaikassa oli Aima vajaa 2v. ja pieni Auni-vauva. Polkka suhtautui pikkuisiin aika rennosti. Vauvaa se olisi halunnut haistella ja päiväunilta heränneelle Aimalle piti haukahtaa kerran. Olin kuitenkin aika varuillani koko ajan, sillä parikymmentäkiloinen hyppivä Polkka saisi pienen tytön kumoon tosi inhottavasti. Kyläily meni kuitenkin hyvin ja Aima oli jutellut vielä illallakin "isosta Polkka-koirasta".

Polkka-vauva parkkeerasi oitis vauvan paikalle.

Polkalla on possu ja Aimalla sammakko.

Uskomatonta: malttiharjoitus onnistuu!

Papu ja Maissi pitävät kontaktia. Missityyppiä oleva Polkka keskittyy katsomaan kameraan.

Aloin miettiä viime viikolla, miten Polkan malttia voisi kasvattaa ja samalla treenata kontaktin ottamista. Alettiin tekemään vanhaa kunnon "odota että saat luvan ottaa" -harjoitusta. Ensimmäisellä kerralla takkusi, Polkka ei voinut käsittää että miksi ensin ei saa ottaa ja sitten yhtäkkiä saa. Toisella kerralla lamppu syttyi päässä ja homma alkoi sujua.

Alkuun Polkka oli tosi liikuttava, suorastaan heilui siinä istuessaan kun teki niin paljon mieli siepata herkku, mutta tiesi kuitenkin ettei saa ottaa ilman lupaa. Kuolajojot tulee tietenkin välillä bonuksena, mutta ehkei pienistä kannata välittää.

Tällä viikolla sujuu jo ruokakupin odottaminenkin. Ja kuten kuvasta näkyy, porukalla odottaminen. Niitä pieniä ihania hetkiä, kun on tosi iloinen ja ylpeä pienestä apinastaan.

Polkka 5 kk

Polkka täytti tänään viisi kuukautta! Viisikuinen koiranpentu oli noin seitsemän tuntia yksin ns. kodinhoitohuoneessa, koska ei pysy enää aitauksessaan. Ihan hyvin meni muuten, mutta pissat surahtivat matolle (toisaalta, kuka käski jättää maton lattialle) ja ikkuna oli täynnä nenänkuvia. Kotiinpaluun jälkeen energiaa oli ihan kiitettävästi. Mutta koska ulkona on pakkasta -20 astetta, ei ulkoilu oikein kiinnostanut. Apina kävi ovella toteamassa asteet ja yritti livistää takaisin tuoliinsa istumaan.

Viisi kuukautta vanha Polkka painaa 19,3 kg ja on mun mittauksen mukaan 51 cm korkea. Mittaustulos ei tosin ole kovin luotettava. Mitattava apina kun heiluu koko ajan.


Uuden vuoden päivänä nukuttiin päiväunet Fatboyssa kolmen koiran kanssa. Papu kainalossa, Polkka noin kainalossa ja Maissi jaloissa. Uuden vuoden aatto meni muuten tosi kivuttomasti tänä vuonna. Superpaukkuarka Maissi pärjäsi tosi mainiosti, koska meille ei kuulunut rakettien pauke kuin muutaman tunnin ajan aattoiltana. Kaupungissa asuessa räime kesti pahimmillaan kaksi viikkoa. Tänä vuonna ei tarvittu edes rauhoittavia, mikä oli tosi helpottavaa. Polkka kuuli etäältä muutamia paukahduksia, eikä välittänyt asiasta mitään.


Papu tykkää cheese ballseista. Pikkurotan kanssa saattaa toisinaan vähän lipsahtaa tuo ruodussa oleminen.


Polkka on pärjännyt kiristyneessä pakkasessa ihan mukavasti. Tarkenee, kun saa juosta vapaana. Takkiin lisättiin urheilukaupasta ostettu erillinen kauluri, joka lämmittää vähän niskaa ja päätä. Mieli kyllä tekisi hankkia kunnollinen talvihaalari, mutta ehkä me yritetään sinnitellä tämä talvi nykyisillä kamppeilla.

Lumiriemua!

Polkka toivottaa riemukasta uutta vuotta! Afrikkalainen itse aikoo ottaa alkavan vuoden vastaan omassa tuolissa krokotiili suussa istuen. Energiat tuli jo kulutettua lumessa riehuessa, joten illan voi keskittyä syömiseen ja rapsutusten kerjäämiseen vierailta.

Oikea lumihirviö!

Suojasää ja joululoma ovat petollinen yhdistelmä, ainakin jos Polkalta ja Maissilta kysytään! Innoistuin nimittäin rakentamaan lumiukon ja sekös koiria arveluttaa. Sen nyt vielä ymmärtää, että Polkka karvan alle 5 kk haukkuu lumiukkoa joka kerta pihalle mennessään, mutta luulisi Maissin 7,5v. jotenkin hoksaavan ellei kerrasta, niin kahdesta tai kolmesta, ettei kyseessä ole kamala vihollinen. Tai sitten äly ja väläys taas vain villitsevät toisensa tällaisiin mahtisuorituksiin.

Polkka on muuten ihan selvästi alkanut vahtia. Ikkunasta näkyvä lumiaura saa aikaan hirveän metelin, samoin ovella kolistelevat ihmiset. Toisaalta haukkuminen vaihtuu hyppimiseksi ja pussaamiseksi heti kun vieras tunnistetaan. Jopa pihassa moottorikelkkatamineissa pyörähtänyt Tero sai heti iloisen vastaanoton, kun herkesi juttelemaan suurelle vahtikoiralle.

Lelukori räjähti aamuhepulin aikana. Polkan aamut ovat muuten aavistuksen rauhoittumaan päin. Nyt voi jo nauraen muistella sitä, miten vielä kuukausi takaperin joutui kesken aamiaisen tarkistamaan afrikkalaisen touhuja vähintään kymmenen kertaa. Taisinpa joskus sanoa koiralle väsyneenä "antaisit edes kerran syödä aamiaisen rauhassa". Villi koiranpentuhan todellakin ymmärtää tuollaisen pyynnön, tuntee piston sydämessään ja menee tuoliinsa nukkumaan. Hah.

Hienoja lumikuvia, tai jotain ihan muuta?

Joulunpyhät kuulostivat täydelliseltä hetkeltä ottaa hyviä koiravalokuvia. Kaksi ihmistä samaan aikaan kotona valoisan aikaan ja hyvä kamera lainassa. Tuumasta toimeen siis. Ulkokamppeet päälle, taskuihin koirankeksejä ja bändin plus kameran kanssa pellolle. Sormethan siinä hommassa meinasi jäätyä, mutta kai parista sadasta ruudusta joku hyvä löytyisi? Loppujen lopuksi kuvia selatessa huomasin, että pääosassa on miltei aina epätarkka totaalisen älyvapaalla ilmeellä varustettu kenguru.

Kyllä vain, korvat on irrotettu teipeistä (eivätkä ne teipin jättämät klähmät lähde millään ilveellä pois), mutta miten joka toisessa kuvassa korvat sojottavat edelleen aivan minne sattuu? Entä miten Maissi näyttää kamalalta läskiltä?

Miten se tämän teki? Koira seisoo paikallaan ja toinen korva roikuu normaalisti. Silti toinen muistuttaa antennia.

Sadasosa sekuntia ennen kuin apina rysähtää myyriä kaivavan Maissin niskaan. Epätarkkana, kuinkas muuten.

Apina saa lähdöt myyränkaivuulta. Ilme on kauhistunut.

Liike näkyy, lumi pöllyää ja kuva muistuttaa etäisesti skarppia. Mutta mistä tuo karmea aurauskeppi ilmestyi?

Ainoa suhteellisen kunnollinen ruutu. Uskomatonta.

Jos sitä lopuksi ottaisi muutaman poseerauskuvan. Suurimmassa osassa kuvia on nyreä mummokoira ja puolet uteliaan Polkan naamasta. Kiva.

Loputonta koirankekseillä lahjomista, innokkaan koiranpennun häätämistä ja katsokaa: yksi kuva onnistui!

Lopulta koko orkesteri on niin väsyksissä, että istuu siivosti rivissä. Tausta on ruma, mutta tässä vaiheessa sillä ei ole mitään väliä. Sisälle glöginkeittoon!

Mörkötreffit