 |
| Yli meni. |
Raahasin koiria koko viime viikon autossa mukana.Ja tulin siihen tulokseen, ettei Polkkaa enää ahdista, se vaan sikailee omaan tuttuun tyyliinsä. Miksikö tulin tällaiseen tulokseen? Muutaman päivän autossa monta tuntia istuttua Polkka ei halunnut enää lähteä mukaan. Se vaan makasi raatona terassilla ja hyvä kun päätä nosti, kun menin tavaroiden kanssa portista ulos. Eihän se mikään tyhmä koira ole - oli varmaan hoksannut, että mukaan lähteminen tarkoittaa tylsää odottamista autossa.
Maanantaina laitoin vauvan vaunupäikkäreille ja lavastin lähtötilanteen. Jätin koirat yksin ja menin vartiksi autoon istumaan. Ei mitään ongelmaa, kun tulin takaisin, katsoi Polkka minua hölmistyneenä omalta sohvaltaan ja jatkoi unia.
Seuraavana päivänä jätin koirat kahdeksi tunniksi. Polkka jäi rauhallisena nukkumaan omalle sohvalleen. Pasi oli vetänyt nippusiteillä porttiin kompostikehikon palan ja viritelmä ylettyi oven yläkarmiin saakka. Jotenkin siis kuviteltiin, että takana pysyisi. Mutta ei, ovella odotti vaivautuneesti hymyilevä apinannaama. Se oli taivuttanut verkon ja tullut yli. No niinpä, verkkohan ei ollut kiinni kuin alareunasta ja me tyhmät luulimme, että se riittäisi. Mitään ei oltu kuitenkaan sotkettu tai rikottu, mikä on kyllä maailmanluokan ihme.
 |
| Minäkö muka hankala? |
Tänään peruin menoni, en vaan jaksanut lähteä koko orkesterin kanssa. Täytyy muuttaa koirahuoneen sisustus entiseen malliin, epäilen nimittäin että Polkka ponnistaa sohvansa kautta portin yli. Järjestystä vaihdettiin tammikuussa, mutta ilmeisesti se keksi tällaisen mainion ylitystavan vasta nyt. Joku keino tähän hommaan on nyt vaan keksittävä, pelottaa että koira satuttaa itsensä portin yli kiipeillessään ja sen jälkeen ympäri taloa varkaissa heiluessaan. Ja sen osaamisrepertuaariinhan kuuluu myös ulko-ovista kulkeminen...
