Messarissa

Viikonloppuna vietettiin koiranäyttelyvuoden päätöstä Messukeskuksen näyttelyssä Helsingissä. Omalta ja Polkan osalta näyttelyt ovat taakse jäänyttä elämää, ei olla käyty pentujen jälkeen missään näytillä. Ei ole oikein inspiraatiota. Koira on valio, eikä erityisemmin nauti koiranäyttelyistä. Jos sitten seuraavan kerran vaikka veteraaniluokkaan?

Mutta siis koirat jäivät kotiin ja lähdin reissuun piparikoirien kanssa. Koirien arvostelun jälkeen seuraa kaksi olennaista asiaa a) piknik b) shoppailua. Piknik oli ihan mainio, voi niitä kaikkia herkkuja! Eikä ostoksissakaan ollut mitään vikaa. En muista nähneeni aikoihin niin hyviä puruluutarjouksia, kuin Best Friend osastollaan tykitti. Luita sai 15-20 kpl/ 5 €. Kannoin kotiin ehkä puolen vuoden puruluut. Ja oli niitä tarjouksia muillakin, normaalisti 15-20 € maksavat puruluusäästöpakkaukset myytiin 4-5 eurolla. Onneksi luut ovat sentään kevyttä kannettavaa.

Lauantaina ei tullut erikoista menestystä omalle jengille, mutta sunnuntaina Polkan tytär Bette kilautti täysosuman ja oli paras narttu ja VSP voittaen samalla sekä JV-14, että V-14 -tittelit. Beten kuvia voi fiilistellä täällä. Mahtavan hieno koirahan siitä on kasvanut.

Mukava reissu ja olipa kiva nähdä taas kaikkia koiratuttuja.

WDS - turistina

Täydellistä porkkanakakkua koiranäyttelyssä.

Koirien maailmanvoittajanäyttely järjestettiin viime viikolla Helsingissä. Kun kuulin ensimmäisen kerran, että näyttely on 2014 Helsingissä, huudahdin spontaanisti että no ihan vastahan se oli Suomessa. Minun vastahan se oli -vuosi oli tarkemmin ottaen 1998. Sinä vuonna Papu tuli meille. Joko aika menee kamalalla vauhdilla, tai sitten olen jo sen verran vanha, että vuodet vain sekoavat päässäni. Ehkä molempia.

En edes miettinyt Polkan ilmoittamista (ja Maissin turkkihan on pilattu ajelemalla koneella), mutta turistiksi lähdin tietenkin. Suvi lähti matkaseuraksi, mikäs sen parempaa. Aamujunalla Helsinkiin ja illalla takaisin. Oli tosi hauska päivä, vaikka rhodejen kehässä sijoitukset menivät suurille ja mahdollisimman tummille. Makuasioitahan nämä, mutta on se vähän surkeaa kun vehnänvärisen arvostelussa valitetaan väristä.

Ei edes jaksettu katsoa 200 rhodesiankoiran arvostelua, vaan livahdettiin välillä katkarapuleivälle ja ostoksille. Ostoslistallani oli puruluita. Palasin kotiin kaksi pussia pinkeänä puruluita, kuivattua keuhkoa, erilaisia nameja, märkäruokaa, nappulanäytepusseja, pakasteruokaa (ilmaisnäytteitä, sitä kiusausta ei voinut vastustaa), Maissille uusi kong ja äidin koiralle tassupyyhe. Oikeasti kalliit takki- ja pantakarikot pystyin välttelemään. Koriste-esineiden perään en ole koskaan ollut, niitä siellä olisi kyllä riittänyt.

Näyttelystä jäi vähän sellainen perusmessariolo. Ei se sen kummempi ollut, paitsi koiria oli tietenkin enemmän. Yllätyksekseni kehän vihdoin viimein loputtua Feanor´s -tyypit kaivelivat laukuistaan kaikkia ihania herkkuja ja oli piknikin aika. Kutsu tuoda ruokia oli mennyt minulta ihan ohi (vannon!). Tarjolla oli ainakin ihanaa sipulipiirakkaa ja porkkanakakkua.

Ja muuten mitä ostoksiin tulee, niin takit ja vaikkapa aktivointilelut irtosivat kyseisenä viikonloppuna edullisemmin Peten koiratarvikkeen ja Musti&Mirrin nettikaupoista. Molemmat julistivat viikonlopun kunniaksi -20 % alennuksen kaikista tarvikkeista ja sepä hakkasi ns. messutarjoukset esimerkiksi Rukan ja Hurtan uusista mallistoista. Molemmilla on hauskoja uusia takkeja, se myönnettäköön. Onneksi meillä Polkan garderobi tursuaa jo valmiiksi...

Messarissa

Mikä viikonloppu! Poistuin kotoa 24 tunniksi ja aika vastasi elämystasoltaan jotakin ihanaa viikon kaupunkilomaa. Enkä sentään ollut kuin Helsingissä. Tosin se ei nykyisin ole mikään kuin Helsinki, vaan ihan oikea reissu. Ensin vähän ostoksia ja sushia, sitten tyttöjen ilta siskon ja hänen ystäviensä kanssa ja sunnuntaina aamulla Messariin katsomaan koiria ja ihmisiä. Unet jäi vähän lyhyiksi, mutta siihenhän olen erittäin tottunut tässä viime aikoina.

Rhodekehä ei ollut mikään varsinainen elämys, vaan ennemminkin joku kumma lottorivi. Eikä tämän nyt ole tarkoitus loukata ketään, mutta ainakaan minä en löytänyt mitään punaista lankaa tuomarin touhusta. Tai ehkä juuri sen punaisen langan - mitä punaisempi (tai tummempi) koira, sitä parempi sijoitus. Jos tämän olisi tiennyt, olisi voinut lähteä mukaan lottoon omalla punaisella taskuraketilla. Menen kyllä Messariin paljon mieluummin ilman koiraa. Hassultahan se kuulostaa - vuoden must koiranäyttely ja menen aina ilman koiraa. On vaan niin paljon rennompaa ja toisaalta ilmoittautumismaksut ovat nykyisin niin kamalat, että koiran pitäisi olla aika tähti, että viitsisin ilmoittaa. Sisäistän tietenkin sen, että jos kaikki ajattelisivat näin, ei minullakaan olisi juuri mitään kyttäämistä siinä kehän laidalla.

Kuitenkin, oli tosi hauska nähdä kaikki ystävät ja tutustua uusiin naamoihin. Kävin heti tullessa hakemassa kassillisen aamiasjuttuja Fazerin kahvilasta. Jo rauhallinen aamiainen kehän laidalla istuen on nykyisellään elämys. Kukaan ei nyi lahkeesta, kaada koirien vesikuppia tai kaadu rähmälleen ja ala huutaa. Kyllä, nautin koko rahalla!

Kehän jälkeen nautittiin perinteisestä Messari-piknikistä. Koska olen suhteellisen kaavoihin kangistunut ihminen, teen aina rhodepipareita.Tänä vuonna en ollut aivan parhaimmillani, vaan piparit jäivät vähän vaatimattomiksi (verrattuna vaikka näihin). Syytän siitä leipomispäiväni eli perjantain pitkää sähkökatkosta.

Ostossaldo ei sen sijaan jäänyt vaatimattomaksi, vaan rahdattiin Marjon kanssa junaan ihan kunnioitettavat säkit koiranherkkuja. Hassua kyllä, kolmepäiväisen näyttelyn viimeisenä päivänä meidän mennessä ostoksille oli parhaat tarjoukset jo myyty loppuun. Olin ajatellut ostaa puruluita, mutta niitä ei ollut oikein missään. Hankin sitten hirveän läjän kaikkia kuivattuja herkkuja (naudan keuhkoa ja muuta vähän ällöttävää) aktivointilelujen täytteeksi. Ei ehkä tarvitse mainita, että sain koirilta erittäin lämpimän vastaanoton palatessani kotiin valtaisien herkkusäkkien kanssa...

Viikonloppuisia

Lauantaina tehtiin pihatöitä koko porukan voimin.

Aloitettiin viikonloppu Suvin ja koirien kanssa reippaalla agi-treenillä Riman hallissa. Perjantaina satoi ja tuuli, olipa onni treenata katon alla. Polkka teki ratapätkää ja suoriutui osuudestaan oikein hyvin. Ei mitään koomailua ja jumittamista kuten viime kisoissa. Tässä yksi ratapätkä. Radan jälkeen tehtiin vielä kepeille hakemista ja irtoamista. Suvi palkkasi koiran rasiasta keppien päässä. Meni varmaan kuusi toistoa, ennen kuin Polkka suostui uskomaan, ettei saa palkkaa juostessaan suoraan Suvin luokse tai pujottelemalla yhden kepin ja karkaamalla sitten houkuttelevan palkkarasian luo. Tosin luovutettuaan oikomisen kanssa se teki uskomattoman tarkkaa ja nopeaa työtä. Minä pystyin jättämään koiran kepeille ja menemään seuraavalle esteelle odottamaan.

Keppitreenin jälkeen tehtiin hauskaa vauhtipätkää. Suoralla radalla oli hyppy, putki, rengas ja hyppy. Minä päästin koiran irti suoran toisessa päässä ja Suvi palkkasi toisessa. Siinäpä oli muuten apinalla vauhtia! Eikä oikonut yhtään, vaan suoritti kiltisti jokaisen esteen ilman mitään käskyäkään.

Kun saatiin kaikki viisi koiraa treenattua, mentiin vielä lenkille. Afrikkalaiset eivät tosin arvostaneet moista reippailua, vettä satoi ihan vaakasuorassa. Jopa mun goretex-housut korkkasivat persauksesta. Ehkä ne on tulleet viiden vuoden päivittäisellä käytöllä tiensä päähän?

Syksyjengi takaoven uudella terassilla.

Lauantaina Päivi noukki meidät kyytiin ja suunnattiin Tuulokseen ryhmänäyttelyyn. En ollut aiemmin ollut koiranäyttelyssä parkkihallissa ja voi jeesus sitä mekkalaa! Meidän viereisissä kehissä oli kaiken maailman pystykorvia ja pieniä terrierejä ja meteli sen mukainen. Kukaan rhode ei tainnut päästää pihaustakaan, paitsi ehkä Polkka kurittaessaan aavistuksen innokasta velipuoltaan Princeä. Polkka sai hyvän arvostelun, mutta hävisi lopulta kahdelle nuoremmalle nartulle. Sijoitus siis VAL ERI 1, SA, PN3. Tuomarina Tuula Savolainen.

Arvostelu meni näin: 3v. Tyyppi erinomainen. Hyvä pää, joskin kuono voisi olla pidempi. Hyvä ilme. Hyvät mittasuhteet. Hyvä kaula, ylälinja. Hyvä ridge. Tilava runko. Edestä hieman leveä. Kokoon sopiva raajaluusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Etuliikkeet leveähköt. Sivuliikkeessä hyvä askelpituus.

Kotiin palattua tehtiin vielä reipas iltalenkki ja pari tuntia pihatöitä. Polkkakin joutui olemaan ulkona, eikä päässyt makaamaan koirasohvalle sitkeästä oven edessä päivystämisestä huolimatta. Lopulta se luovutti ruinaamisen ja riehui piharallia Maissin kanssa.

Sunnuntaina lenkkeiltiin ja käytiin treeniksellä tekemässä vähän rallytokoa. Rakensin radan ja yritin ensin Maissin kanssa. Ei vaan hermo kestänyt sitä sähellystä. Polkan kanssa toimi oikein mainiosti, se oli paljon reippaampi kuin viime maanantain ohjatuissa treeneissä. Oltiin vaihdettu nakit lihapulliin ja elukka oli nälkäinen, siinä varmaankin syy. Tehtiin neljäntoista kyltin rataa ja yritin opettaa koiraa siirtymään käskystä eteen istumaan. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Lopuksi Maissi pääsi juoksemaan kahden putken ja puomin muodostamaa agi-rataa ja oli ihan innoissaan. Polkan kanssa treenattiin omatoimista putkeen ja kepeille hakemista. Tosi hyvin meni sekin, apina oli oikein reippaana ja yhteistyöhaluisena.

Pitkästä aikaa koiranäyttelyssä

Käytiin tänään pitkästä aikaa näytillä, melkein kotikulmilla eli Tervakoskella. Oli kerrassaan hauska päivä, aurinko paistoi ja seuraan liittyi paljon hyviä tyyppejä. Päivi, Johanna, Noora ja Kaapo, Tuija ja Nina, kiitos iloisesta näyttelypäivästä!

Tuomarina oli australialainen Vicky Schneider ja Polkka lopulta VAL ERI3, SA. Arvostelu meni näin: Smaller size. Well balanced. Very good head, strong topline. Very good angulations and spring (?) at rib. High tailset (no ei kyllä ole!). Moves a little wide in front.

Ihan jees arvostelu siis ja oltiin Vickyn kanssa muuten ihan samaa mieltä, mutta Poksun häntä ei kyllä oikeasti ole mitenkään korkealla. Sama taisi löytyä useamman muunkin koiran arvostelusta. Mitä pienistä, asialliset hommat oli hoidettu ja voitiin siirtyä huvituksen puolelle.

Vähän jotain tarjoilua tähänkin tuoliin, kiitos!

Mikään ei ole tärkeämpää, kuin hyvät eväät.

Johanna oli tehnyt salaattia marinoiduista jokiravuista, Päivi feta-aurinkotomaattifocacciaa ja minä leivoin punaherukka-marenkipiirakan. Saatiin aikaiseksi hyvä piknik ja ruokittua myös oikein mieluisat yllätysvieraat.

Lopuksi käytiin Poksun kanssa vähän shoppailemassa ja hankittiin Gaioksen värikkäältä kojulta uusi aktivointilelu Nina Ottossonin Dog treat Maze. Lelu on vielä testaamatta, koska ollaan kaikki liian väsyneitä moiseen aktiviteettiin. Hitto, että näyttelypäivä voikin väsyttää ihmisen ja hänen elukkansa. Polkka tosin testasi kojulla ollutta testilelua sen verran innokkaasti, että sai muutaman muunkin vakuuttumaan ja ostamaan sen koiralleen.

Porukan nuorimmat, Kaapo ja Oiva.

Hyvä päivä: silittäjiä ja herkkuja aktivointilelusta.

Messari

Rhodekehän makeimmat koirat.

Olipa vähästressinen Messari - olin paikalla ilman koiraa ja kuljin junalla. Messari on hauska tapahtuma ja siellä näkee tuttuja (vaikka suurimmalle osalle ennättääkin sanoa vain pikaisesti hei), tosin oman koiran kanssa en viihdy siellä erityisen hyvin. Mutta me ollaankin maalaisia!

Rhodesiankoiria oli ilmoitettu molemmille päiville yli 60 kuonoa. Parhaat sijoitukset menivät molempina päivinä ulkomaalaisille tai ulkomailla kasvatetuille koirille. Enkä muutenkaan ollut tuomareiden kanssa aina aivan samaa mieltä järjestyksestä, mutta sellaistahan tämä peli on!

Kaksi päivää meni aivan siivillä koiria katsellessa ja hankintoja tehdessä. Vaikka myyntikojut olivat tällä kertaa pieni pettymys, ne parhaat tarjoukset tuntuivat puuttuvan kokonaan! Hankintalistalla oli fifipeti ja säkki kuivattua naudanmahaa Papulle (kumpaakaan ei löytynyt), säkki koirankeksejä (ei yhtään koirankeksitarjousta!), krokoleluja Polkalle (sitä myyjää ei ollut tänä vuonna!) ja agi.fi -lehden tilaaminen (kyseinen lehti ei ollut edustettuna ollenkaan).

Sen sijaan Maissi sai SadePompan (koko 45 on ihan aavistuksen reilu, mutta se ensin aikomani 41 olisi ollut pieni - terveisiä vaan Nooralle että oikein siis meni!), Polkka ja Maissi uudet hienot aktivointilelut (Anun mäykyt olivat purreet omansa paloiksi saman tien!), possunkorvasiivuja ja katkarapukeksejä Kongeihin, Polkka röhkivän porsaan, Papu purutikkuja sekä kaikki yhdessä epämääräisen kasan näytepusseja erilaisista herkuista ja nappuloista. Ehkei tarvitse mainita, että sain kotiin palatessani iloisen vastaanoton herkkukasseineni.

Näyttelyitä ja kyläilyä

Poksu seuraa tapahtumia kehän laidalta.

Polkka kävi viikonloppuna näyttelyssä Kouvolassa ja Heinolassa. Menestystä ei irronnut tällä kertaa. Ego-veli sen sijaan sai lauantaina viimeisen sertinsä ja tuli Suomen muotovalioksi. Hienoa Ego!

Jos punaiselta paholaiselta kysytään, parasta viikonlopussa oli riehuminen sukulaisten kanssa. Koira meni ensin perjantaina Päivin lauman jatkoksi ja siirtyi sieltä lauantain näyttelyn jälkeen Johannan ja Karrin hoiviin yhdessä Fanny-mummonsa kanssa. Johanna ja Karri toimittivat koko retkueen sunnuntaiksi Heinolaan, minne me saavuimme koiraa noutamaan. Vaikka Polkka ilahtui meidät nähdessään, oli kuitenkin huomion pääpaino rakkaassa Ego-veljessä.

Ego ja Polkka paistattelevat auringossa.

Polkka ja Fanny-mummo.

Polkka, Ego ja Gimli laittavat rallin pystyyn.

Mummo ja kauhukakarat: Fanny, Polkka ja Ego.

Salaisuuksia koiranäyttelyssä.

Tarkkana!

Käytiin sunnuntaina koiranäyttelyn jälkeen tutustumassa Lahden ravintolapäivän antimiin. Päivän ideana on, että kuka tahansa voi perustaa oman ravintolan yhdeksi päiväksi. Tuija ja Milka testasivat Mimosan smoothiet ja Päivänsäde-niminen tuote havaittiin hyväksi. Milka litki aivan innoissaan smoothieta! Poksu, joka imuroi marjapensaista kaikki marjat tyytyi vain irvistelemään viinimarjajuomalle. No olihan juoman sekaan sotkettu kaikkia kummallisia terveysvaikutteisia aineita!

Milka ja smoothie.

Ravintoloiden tutkailun ja Lahden satamaan tutustumisen jälkeen auton takaluukkuun kiipesi väsynyt pieni rhodesialainen. Kyläily ja edustaminen ovat kauhean rankkoja juttuja, sanoi Poksu ja oli kovin unisen näköinen vielä kotipihassakin.

Kiitos Päiville ja Johannalle & Karrille Poksun hoidosta! Kyläilykuvat on ottanut Johanna Duarte.

FI MVA Malozi Lalamika

Leuhka koira?

Sillä välin kun me vietimme aikaa Budapestissä, oli Polkka täysihoidossa Päivillä. Hoitopakettiin kuului esimerkiksi leikkiseuraa kellon ympäri, pesu ja vanhan karvan nyppiminen niskasta sekä valioituminen. Kyllä - Polkka palasi kotiin Suomen muotovaliona. Kolmas ja viimeinen sertti oli tullut Valkeakoskella lauantaina, jossa Polkka oli toiseksi paras narttu häviten vain Fanny-mummolleen. Polkka onkin talouden ainoa muotovalio ja selvää missiainesta.

Muuten Poksun viikko oli kulunut yleisen riehumisen ja kavereiden leikittämisen merkeissä. Viikon parasta antia olivat Päivin rhodepentu Niro ja Niron kyläilemässä ollut veli Milton. Pennuthan ovat Polkan puoliveliä. Hyvin oli mennyt leikit yhteen - tai siis Poksu oli maannut koppakuoriaisena maassa ja pennut olivat saaneet mellastaa sen kimpussa mielin määrin. Ehkä Poksu halusi olla hyvä isosisko?

Polkka ja Milton.

Polkka oli jatkanut hoitopaikassa varastelulinjaansa ja onnistunut pöllimään kuukaudeksi tarkoitetun boksin denta stixejä. Kilttinä tyttönä sotasaalis oli puolitettu Musca-äidin kanssa. Mahtaa kaksikolla olla nyt kiiltävät hampaat! Toinen saalis oli koko koiraporukalle hankittu satsi nappuloita. Voi Polkka, mihin me tuon kleptomanian kanssa joudutaan? Varastelu kun ei ulotu pelkkään ruokaan, heinäkuussa elukka onnistui nyysimään hillosokeripussin...

Meininki katossa!

Kiitokset vielä Päiville Polkan hoitamisesta! Kiitos myös Ann-Marille Papun ja Jannelle ja Marjolle Maissin hoitamisesta. Aika hajasijoitettu lauma tällä kertaa! Ilman teidän apuanne jengi olisi joutunut koirahoitolaan. Vaikkei sekään olisi mikään katastrofi ollut, on kotihoitopaikka kuitenkin aina kivempi.

Kuvat: Päivi Sormunen

Piknikillä eikun näyttelyssä

Ystävykset rivitalossaan.

Oltiin tänään koiranäytelmöimässä Toijalassa Suvin ja Daran kanssa. Minä esitin Polkan ensimmäistä kertaa itse ja se vähän jännitti. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, vaikka kehässä on tuomarin lisäksi koiria näpelöimässä myös harjoitusarvostelija. Polkka ei valeraskaushuuruissaan jaksanut liikkua yhtään hyvin ja varmaan hellekin vaikutti asiaan. Olin kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, vaikka sama tuomari saneli Polkasta vähän erilaisen arvostelun kuukausi takaperin. Etukulmauksetkin olivat kadonneet jonnekin... Mutta sellaisia koiranäyttelyt ovat!

Arvostelu meni näin: Erinomainen tyyppi ja koko. Hyvät mittasuhteet. Voimakkaat posket, hyvä ilme. Etuosa saisi olla paremmin kulmautunut. Hyvä rinnan syvyys, hyvä takaosa. Saisi liikkua pidemmällä askeleella ja vapautuneemmin. Tuloksena ERI1, SA, PN3, VASERT.

Pikniktunnelmaa.

Tuomari ja harjoitusarvostelija huomasivat Polkan päässä olevan pyörteen, pienen kruunun ja ihmettelivät kovasti sitä. Sanoin, että se on kruunu ja Polkka on prinsessa. En ole aivan varma riittikö kaksikon huumorintaju kyseiseen tulkintaan ja lisäsin varmuuden vuoksi, ettei se ole mitenkään tavatonta rhodeilla.

Ulkonäyttelyt on tosi mukavia (paitsi Tuomarinkartano, jossa on aina ihan pska keli) meluisiin ja ahtaisiin sisähalleihin verrattuna! Leiriydyttiin puun alle kevythäkkien ja retkietuolien kanssa. Arvostelun jälkeen syötiin eväitä vielä ennen kotimatkaa. Koirillakin näytti olevan mukavaa auringossa paistatellessa.

Suvi ja Dara.

Poksu ihan kaikkensa antaneena.

Lauantaimenoa

Miksi nukkua lauantaina pitkään, kun voi lähteä koiranäyttelyyn? Pakattiin taas kamppeet kasaan ja suunnattiin Helsinkiin pk-näyttelyyn. Sää oli kylmä ja inhottava kuten Tuomarinkartanossa aina ennenkin. Polkan kehäkäytös vähän jännitti erkkarissa tapahtuneen tuomarin väistelyn jälkeen, mutta tänään ei ollut mitään ongelmaa. Ilmeisesti ongelma oli vaan erkkarin tuomari, joka oli Polkan mielestä hyvin arveluttava henkilö.

Harmi vaan juoksun alussa ilmaantunut masennus vaivaa Poksua edelleen, eikä se liikkunut kehässä ollenkaan hyvin. Laahusti menemään kuin joku vanha raakki. Sen nisät näyttävät vähän turvonneilta, en tiedä voisiko se kehittää salamavauhtia valeraskautta? Tiedä tuota, mutta kun se hetki koittaa, varaan koiralle lennossa ajan leikkuupöydälle. Ei näitä juoksuhuuruja kestä kukaan!

Parasta näyttelyssä: Oma velipoika Ego.

Tuomarina oli Markku Mähönen ja arvostelu meni näin:

Mittasuhteiltaan ja vahvuusasteeltaan oikea. Hyvä, oikeailmeinen pää. Hyvä kaula. Erinomainen runko. Keskivahva raajaluusto. Hyvät käpälät. Takakulmaukset voisivat olla vahvemmat. Pitkä ridge. Liikkeessä taka-askel jää lyhyeksi eikä sinne synny riittävää pituutta ja voimaa. Seistessä tasapainoinen kokonaisuus, mutta liikkeet pudottavat laatua. NUO ERI1.

Ihana ihana Ego.

Lasten pöytäseurue: Polkka, Aima ja Auni.

Näyttelyn jälkeen ajeltiin synttärionnittelemaan kummityttö Aimaa. Synttärisankari oli kasvanut huimasti sitten viime näkemän ja oli kiinnostunut kyläilemään tulleesta omiin mäykkyihin verrattuna jätti-isosta Pokemonista. Polkka suhtautui lapsiin tosi kivan rauhallisesti. Moikkaili pikkuväkeä tyynenä ja asettui sen jälkeen pitkäkseen. Aika hienosti lapsiin tottumattomalta koiralta!

Polkka ja Martti laittavat leikiksi.

Kahvittelun jälkeen päästettiin Polkka ja kummitytön luona asustava Maissin siskonpoika Martti pihalle riehumaan. Koirat eivät olleet tavanneet aiemmin, edellisen vierailun aikaan Polkka oli vielä liian villi ja raisu leikkikaveri Martille. Tai niin minä ainakin ajattelin. Nyt leikki meni hauskasti yksiin ja koirilla oli kivaa yhdessä. Polkka on tottunut leikkimään mäykkyjen kanssa ja leikitti Marttia tosi nätisti. Pikkuinen Martti oli innoissaan isosta tyttöystävästä.

Mistä näitä mäykkyjä oikein tulee?

Vaikka (palliton) pieni mies onkin, Martilla on ihan miesten elkeet...

Muutaman muovinauhan tähden

Olipa näyttelypainotteinen viikonloppu! Autoiltiin molempina päivinä Tampereelle esittäytymään. Lauantaina Päivi ja Johanna poimivat meidät kyytiin ja suunnattiin KV-näyttelyyn. Jenkkituomari antoi ihan hyvän arvostelun ja kehui Polkan hyvää lihaskuntoa. Poksu sai erinomaisen ja voitti luokkansa SA:lla, mutta ei sen enempää. Olin kyllä ihan tyytyväinen tuohonkin.

Reippaat matkalaiset Neela ja Ego.

Sunnuntaina vuorossa oli rhodesiankoirien erkkari huikealla 79 ilmoitetulla koiralla. Sanna tuli aamusta meille (mukana kassillinen pakastettua lohta Polkan suureksi iloksi!) ja poimittiin kyytiin vielä Suvikin. Polkka olisi jäänyt mieluusti kotiin nukkumaan ja oli muutenkin koko päivän nihkeällä tuulella. Aavistuksen ronski etelä-afrikkalainen tuomaritäti ei Polkkaa miellyttänyt, vaan koira väisti tätiä ja sai siitä hyvästä EH:n ja arvosteluun maininnan "ei rodunomaisesta luonteesta". Olin vähän yllättynyt, ihan ensimmäisten näyttelyiden jälkeen Poksu on antanut kopeloida itseään ihan suosiolla! Tiedä sitten mitä pienen punaisen päässä on liikkunut... Vielä liikkeelle lähtiessäkin se vilkuli, ettei kaamea tuomaritäti lähtenyt perään.

Päivälle tuli kaiken kaikkiaan mittaa matkoineen työpäivän verran ja ei voi olla miettimättä, että tässä oltiin liikkeellä ihmisten, ei koirien iloksi. Koira kököttää koko pitkän päivän häkissään ja käy välillä vähän jaloittelemassa. Koirille järjestetty ulkoilualue sai maalaiskoirassa aikaan niin kauhistuneen ilmeen, että suuntasimme suosiolla ulos hallista kävelytien varteen.

Oli tosi hauskaa nähdä tuttuja ihmisiä ja hienoja koiria, mutta taidan olla koiralle velkaa oikeasti kivan päivän... Vai inhimillistänkö taas liikaa tuota koiraani?

Sisarussarja Sanni, Polkka ja Ego.

Mikä päivä: Polkan eka CACIB

Maru (Tarujen Mabaru) ja Polkka.

Oltiin tänään Lahdessa KV-näyttelyssä. Polkka vähän niin kuin putsasi pöydän. Sai laatuarvostelusta arvosanan erinomainen, voitti ainoana luokkansa SA:lla ja kiilasi lopulta parhaaksi nartuksi ohi kokeneiden valionarttujen. Hupsista Pokemon! Parhaan nartun sijoitus tiesi SERTiä ja CACIBia ja nehän meille kelpasivat paremmin kuin hyvin. Polkan toinen sertti ja eka cacib. Rodun parhaan valinnassa Poksu hävisi kokeneelle kehäketulle Marulle, mutta sepä ei harmittanut.

Tuomarina oli Tiina Illukka ja arvostelu meni näin: Erinomainen tyyppi, koko ja mittasuhteet. Kaunis tasapainoinen kokonaisuus, hyvä pää, hieman liikaa poskia, hyvä kaula ja ylälinja. Riittävästi kulmautunut etuosa, hyvä eturinta. Hyvä alalinja, terveet liikkeet mutta toivoisin enemmän draivia.

Voisiko tästä enää arvostelu paljon paremmaksi mennä? Poskia sillä joo vähän on ja esiintymiseen tarvittaisiin vähän lisää vauhtia. Polkalla on edelleen juoksu ja hormonihuuruissaan se esiintyi vähän laiskasti. Muuten olin tosi tyytyväinen siihen, juoksusta huolimatta se antoi tuomarin tutkailla itseään tosi nätisti.

Polkan velipoika Ego oli PU2, SERT, CACIB.

Sisarukset yhteiskuvassa.

Kehän jälkeen nautittiin Ninan ja Liisan tekemistä tarjoiluista, jotka sisälsivät Vilhon valiokakkua. Onnea vaan Vilhollekin vielä!

Päivänsankari itse simahti sohvalleen heti kotiin päästyä.

Mätsäritunnelmia

Voittajan on helppo tuulettaa!

Olipa mainio mätsärikeli tänään! Tuulista, mutta aurinkoista. Paikalla oli monta rhodea, me bongattiin Polkan lisäksi ainakin Ego, Jumo, Boris, Aura ja turisteina paikalla olleet Neela ja Leo. Koska minä olin kiinni järjestelyhommissa, vei Päivi Polkan muistelemaan kehässä esiintymisen saloja. Polkka esiintyi muuten ihan kivasti, mutta ei oikein jaksanut liikkua kunnolla juoksumasennuksessaan.

Jumo-eno (Malozi Jumoke) puolestaan otti kehässä juoksemisesta kaiken irti ja sijoittui lopulta BIS-kehässä toiseksi. Hyvä Jumo! Olipa mukava katsoa sen esiintymistä. Ja Poksu, toivottavasti otit vähän mallia kehän laidalla notkuessasi!

Polkka ryhdikkäänä kehässä.

Ego osallistui möllitokoon. Paikkamakuu ei ehkä mennyt ihan putkeen, mutta ei voi kuin kadehtia velipojan seuraamista. Meillä on vielä vähän tekemistä, että kontakti pysyy tuollaisena kun palkkiolihapullat on taskussa eikä suoraan nenän edessä.

Leo ja Ego tutustuvat.

Ja miten kävikään: väsy tuli.

Polkka väsähti mätsäripäivästä ihan täysin ja ilta kului torkkuen. Päivän innovaationa Poksu kulkee juoksuhousut suussa - housut pois jalasta ja sitten kävellään leuhkana pöksyt suussa ympäri taloa. Ehkä housut jalassa on so last season.