30.7.2014

Hau hau, miten ihania koiria!

Vinski ja Dean.
Tehtiin viime viikolla lomareissu Vaasa-Hailuoto-Oulu-Liimattala -akselilla. Mietin jopa hetken aikaa koirien (tai toisen koiran) ottamista mukaan kun nyt kerrankin tehtiin lomareissu kotimaassa, mutta hylkäsin ajatuksen liian vaivalloisena. Ja oikeastaan hyvä niin, koko viikon paahtoi niin kamala helle, että matkustaminen olisi ollut koirille tukalaa ja hankalaa, niitä ei olisi voinut jättää yksin autoon sekunniksikaan.

Luin joskus lemmikkieläinpalstalta keskustelua siitä, miten jotkut eivät voi olla päivääkään erossa koiristaan ja suunnittelevat kaikki matkansa niin, että koirat voi ottaa mukaan. Kunnioitusta teille kaikille, sillä vaikka koiriani paljon rakastankin, vietän mielelläni toisinaan hetken aikaa ilman niitä. Tällä kertaa Polkka oli Jaanan hoivissa Genen ja Deanin ilona ja Maissi uudessa hoitopaikassa Kikan ja Jussin luona.

Polkka ei katsonut edes perään, kun jätin sen Jaanan pihaan. Retkotti vaan pitkin pituuttaan riehuttuaan ensin poikien kanssa. Hakiessa se onneksi käveli suosiolla autolle. Muuten olisi saattanut tulla vähän huonon koiranomistajan fiilis... Maissi oli päässyt uimaan hoitopaikassaan joka päivä ja ollut luonnollisesti asiasta erityisen innoissaan.

Tältä se näytti hoitoon viedessä ja sieltä hakiessa.
Koiramiehenä tunnettu Vinski lievitti hauhaun kaipuutaan (joskus vähän hävettää se koiran nähdessä isoon ääneen huudettu hauhau, etenkin Helsingissä ratikassa...) silittämällä lampaita, ponia (nämäkin ovat luonnollisesti hauhau) ja sukulaisten koiria. Erityisen ihana oli 1-vuotias mopsi, jota sai halailla ihan mielin määrin.

Jälleennäkeminen omien koirien kanssa sunnuntai-iltana oli riemukas. Ja meluisa.

Hertta ja Minnie saavat koiramieheltä toimintaohjeita.

Viinimarjoja Minnien kanssa.

13.7.2014

Kutsukaamme sitä mukavuudenhaluiseksi






Täällä on vietetty koko viikko laiskoja  raukeita kesäpäiviä. Keskiviikkona jätin suosiolla agi-treenit väliin, kun varjossa oli lämmintä +26 astetta. Olisi ollut ajanhukkaa mennä hiillostamaan koiraa aurinkoiselle hiekkakuopan pohjalle. Lähdettiin sen sijaan koko porukalla uimaan. Olen vähän sitä mieltä, että jos treeneissä on pakkasraja, pitäisi myös olla helleraja.

Polkka on viettänyt viikon terassilla löhöten ja satunnaisesti varjoon siirtyen. Jossain vaiheessa se keksi kiivetä aurinkotuoliin ja on siitä lähtien retkottanut tuolissa. Kiipeäminen näyttää hankalalta, mutta tuoliin on pakko päästä. On jotenkin huvittavaa tehdä hiki päässä pihatöitä, kun joku onnellinen porsas kuorsaa parhaassa löhötuolissa...

Maissi puolestaan on keksinyt vilvoittaa itseään lapsen kahluualtaassa. Mikäpä siinä, koiran ilmestyminen altaaseen herättää aina suurta innostusta uimapaikan varsinaisessa omistajassa. Mäyräkoiralle jopa tarjoillaan ämpärillä vettä, jos oikein hyvin käy.

8.7.2014

Helteinen viikonloppu koiraleirillä


Pakkasin perjantaina koirat ja kamalan tavara-arsenaalin (kahden koiran roinat vastaa hyvin yhden pikkulapsen vaatimaa tavaramäärää) autoon ja huristin Virroille Feanors-koirien leirille. Polkka on Feanors B-pentujen mutsi ja olin muutenkin lupautunut opastamaan pentusia omistajineen agilityn maailmaan.

Hauskaa oli! Vaikka viikonlopun aikana mietin kyllä muutaman kerran, että tämä on juuri sitä, mihin kannattaa vapaa viikonloppu tuhlata, kun on valvonut koko viikon hampaita tekevän lapsen kanssa. Päivät helteessä koulutuskentällä, illalla vähän liian pitkään valvomista ja sitten vielä koiraleireille yleensä aika tuntematon kuntopiiri (kerrankin ihmisetkin joutuivat kunnolla likoon), jonka jäljiltä onnuin menemään monta päivää ihan vain siksi, että olin niin saakelin jumissa.



Mutta kuten sanottu, oli tosi mukavaa kouluttaa motivoituneita koirakoita. Kentän laidalla oli ihan mahtava fiilis ja kaikki seurasivat toisten suorituksia innolla. Koirat toimivat tosi hyvin. Ensikertalaiset olivat käsittämättömän rohkeita, suurin osa meni esimerkiksi pussiin ihan tuosta vaan. Teimme viikonlopun päätteeksi neljän esteen rataa. En olisi ikinä uskonut, että päätämme viikonlopun moiseen suoritukseen. Terveisiä vaan kaikille leiriläisille, olitte mahtavia!

Polkka pääsi treenaamaan molempina päivinä sen verran, mitä noin +25 helteessä jaksoi. Sehän ei ole ihan kauhean paljon se. Myös leiriläiseksi ilmoittautunut Maissi-mäyräkoira suoritti nakkiagilityä ja sepä herätti vähän hilpeyttä. Muutenkin Maissi pärjäsi leiriläisenä oikein hyvin ja tuli juttuun huonekaverimme Gene-rhoden kanssa. Mutta Gene onkin herrasmies, joka otti yhden kimeän räsähdyksen persauksen haistelusta ja päätti sen jälkeen siirtyä jallittamaan potentiaalisempia narttuja.



Agilitykentällä seisomisen lisäksi ennätettiin lenkkeillä, uida (koirat, oma talviturkki on kesän 2012 peruja...) ja syödä hyvin. Leiripaikkaa ei voi olla suosittelematta, jos siis joku on koiraleirin tukikohtaa vailla. Hienot puitteet ja hyvät koulutuskentät.

Sunnuntaina lähdettiin kotimatkalle väsyneinä, mutta iloisina. Koirat muuten nukkuivat kaksi päivää leirin jälkeen. Olisipa kasvattaja järjestänyt tällaisen leirin silloin, kun minulla oli ensimmäinen oma koira! Vaikka sopii tämä leirielämä minulle vieläkin. Taidan änkeä leirille kouluttamaan myös ensi kesänä. Tai sitten ihan vaan leiriläiseksi, tiedä tuota.








Viikonloppu kului suurimmaksi osaksi näissä asemissa.

Kuvat: Terhi Lehto