Kesätukka

Maissi sai tänään kesätukan, vihdoinkin! Olen odottanut sopivan lämmintä kevätpäivää tehdä kyseinen homma ulkona terassilla ja tänään se sitten oli. Jos karkkarin ajelee sisätiloissa, löytyy karvatuppo jostakin nurkasta vielä parin viikon päästäkin.

Oikeasti tällainen koira kuuluu tietenkin trimmata nyppimällä eikä koneella ja saksilla, mutta seniori-ikäisen Maissin karva ei vaan enää irtoa nyppimällä. Mitä sitä koiraa kiusaamaan, kun homman voi hoitaa helpommallakin? Turkki on pysynyt yllättävän tummana ja hyvälaatuisena muutaman vuoden konehommista huolimatta.

Maissi kökötti pöydällä tyytyväisenä sen tunnin, mitä toimitukseen meni. Nyppimistä se aikanaan inhosi, mutta koneella ajelu on sen mielestä ihan jees. Kun homma oli valmis, juoksi mummeli pienet pihanympäryshepulit. Kevyt olo, selkeästi!

Kesätukka

Mikä on varma kevään merkki? Mäyräkoiramummojen talviturkin katoaminen tietenkin.

Molemmat mummot saivat sunnuntaina kesätukan ja trimmauspöydälle jäi karvojen mukana useampi ikävuosi per mummokoira. Kuvassa vasemmalla oleva Maissi täyttää kesällä 12 ja oikealla oleva Papu täytti juuri 16. Molemmat vetävät hepulilaukkaa kuin pahaiset koiranpennut.

Papu oli talvella jotenkin tosi väsynyt ja pelkäsimme sen viimeisten päivien olevan lähellä. Kevätauringon paistaessa teräsmummo on kuitenkin piristynyt. Jospa se jaksaisi kanssamme syksyyn.

Vappunenä

Mikä vappunenä!

Innostuttiin Saaran kanssa kuvaamaan koirien vappunenäkuvaa netistä löytyneen kuvan inspiroimina. Oli muuten helpommin sanottu kuin tehty! Strösselit olivat Polkan ja Maissin mielestä ihan liian hyviä pysymään nenässä. Monen yrityksen, naurukohtauksen ja koirilta saatujen mulkoilujen jälkeen päädyttiin niin sanotusti nykytekniikan apuun.

Making of -kuvasarjan myötä toivotamme mainiota vappua kaikille! Me ainakin paistetaan munkkeja ja grillataan. Jos vaikka aurinkokin löytäisi reittinsä takaisin taivaalle...

Nyt sitten nuolaisematta!

Strösselit nenässä, ainakin melkein.

Strösselit kielessä.

Ensimmäinen talviturkki heitetty!

Sinne meni Makkaran talviturkki!

Maissi heitti sunnuntaina talviturkkinsa. Tämä on poikkeuksellisen myöhäistä, yleensä se on livennyt uimaan jäiden sekaan. Oltiin ehkä neljän kilometrin päässä uimapaikasta, kun auton takaluukusta alkoi kuulua hirveä mekkala. Maissi todellakin muisti reitin uimapaikalleen, vaikka siellä oltiin käyty edellisen kerran viime kesänä.

Apua, mummo jahtaa!

Maissin suorittaessa suurta uimatehtävää Papu ja Polkka juoksivat rannalla hepulirallia. Poksu kävi kastamassa varpaat ja irvisti, afrikkalaisen uimakelit vaativat vähintään +15 asteisen veden. Papu sai aivan käsittämättömän hepulin ja tykitti ympäri nurmikkoa. Ihan aina ei uskoisi, että mummo on yli 14-vuotias. Tosin Papun kohdalla ongelma onkin siinä, että jalat kyllä kulkevat, mutta päässä alkaa vähän pätkiä...

Mummelin lampiralli.

Nuusk.

Veden täytyi olla vielä kylmää, koska Maissi tuli vartin verran uituaan itsenäisesti pois vedestä. Kesällä sen kanssa on ihan oikeita ongelmia rantaan saamisen kanssa - Makkara ui vaikka kolme varttia putkeen, eikä tule pois vedestä millään käskyllä, lahjomisella eikä uhkauksella. Kuten kuvista näkyy, mäyriäinen alkaa olla taas tukanleikkuun tarpeessa.

Polkan lampiralli.

Uimamaisterin muotokuva.

Ihana, ihana kevät!

Tiimi pellolla.

Ollaan lenkkeilty viime viikkoina pelloilla. Kävelymatkan päästä löytyy kivasti niittyä ja peltoa turvallisesti metsän keskeltä. Kuten kuvasta näkyy, Polkka on saanut kaulaansa tavallisen pannan nimilaatalla plus puhelinnumerolla varustettuna. Riistan hajut ja etenkin näköhavainnot houkuttavat koiraa niin paljon, että tietynlainen varotoimenpide on hyvästä... Tosin hajun perään lähdettyään Polkka kyllä palaa takaisin aivan yhtä nopeasti kuin alun perin reissulle lähtikin.

Mietin eilen lenkillä, että kaikkien maallemuutosta aiheutuneiden kustannusten (esimerkiksi kaksi autoa kahden ihmisen taloudessa on aivan järjetöntä ja kallista ja talvet ovat aika ankeita) jälkeen ollaan kuitenkin selkeästi plussan puolella. Oma talo ja piha, ei liikenteen meteliä ja kunnolliset lenkkimaastot. Lähiössä ja kaupungissa asuneena sellaista osaa arvostaa.

Makkaran kevätpotretti.

Kuten myös Pokemonin.

Polkalla ja Maissilla on selkeä peltolenkkikaava. Ensin juostaan kaasu pohjassa niin kauan, kunnes tulee hiki. Seuraavaksi mennään peltojen välissä oleviin ojiin vilvoittautumaan ja hyvällä tuurilla ajamaan jokunen sorsa ilmaan. Lopuksi kaivetaan ojan reunasta myyriä, kun ollaan ensin saatu tassut ja Maissilla mahanalus sopivasti kasteltua. Tämän jälkeen etsitään vielä peurankakkakasoja, joissa Maissi kieriskelee ja Polkka ahmii. Puolentoista tunnin jälkeen orkesteri on valmista kauraa kävelemään kotiin syömään ja torkkumaan.

Joku voisi ehkä kauhistua tästä sotkun määrästä, mutta yritän olla positiivinen: meillä on hyvä linjasto koirien huuhtelemista varten. Polkka ehtii oikeastaan aina kuivua lenkin aikana ihan siistiksi, mutta Maissin tukkaan tarttuu savista maata ja muuta roskaa. Ja oikeastaan tällä lenkkikaavalla pääsee itse aika helpolla - eilenkin istuin puolisen tuntia ojan reunalla nauttimassa auringosta ja seuraamalla tyyppien myyränkaivuuta.

Myyrä, missä olet?

Melkein puhdasta vettä...

Polkka kahlaa vähän sivistyneemmin.

Koivut ovat hiirenkorvalla!

Näillä metsäpoluilla on onni lenkkeillä.

Kevätmenoa

Poikien kanssa terassilla (Ego, Polkka ja Gimli).

Vappu tuli ja meni, onneksi kelit ovat muuttuneet keväisemmiksi. Me ihmiset lähdettiin lauantaina kohti Tukholmaa ja bändi jaettiin eri hoitopaikkoihin. Papu lähti Vaasaan mökkeilemään Ann-Marin porukan kanssa, Maissi Tampereelle kaupunkikoiraksi Jannelle ja Marjolle ja Polkka pudotettiin matkan varrella Johannalle Egon ja Gimlin seuraksi.

Poksu jäi tyytyväisen näköisenä aurinkoiselle pihalle veljensä ja Gimli-herran kanssa. Ei tainnut edes taakseen katsoa, kun laitoin oven kiinni ja palasin autolle. Kahta päivää myöhemminkään se ei ollut kauheasti lähdössä takaisin kotiin, söi vaan auringossa terassilla puruluuta. Siskolla ja sen veljellä oli ollut hauskaa, kaksikko oli herännyt kuudelta aamulla riekkumaan! Kiitos ja anteeksi Johanna, mahtavaa että otit Polkan hoitoon. Ja kiitos myös lomakuvista.

Nam!

Olin ajatellut väsyttää Polkan maanantaina ihan kunnolla ennen meidän ihmisten lähtöä vappujuhliin. Lähdettiin siis Suvin jengin kanssa metsälenkille. Polkka kipitti joukon jatkona aivan selvästi kyläpaikassa suoritetusta riehumisesta väsähtäneenä... Koirasta on tullut mukavuudenhaluinen aikuinen - yksi riehulenkki päivässä riittää ja sen jälkeen on hyvä pötköttää omalla sohvalla. Muutamat riehulaukat koiralauma onnistui kehittämään, tai paimenet juoksivat tietenkin kaasu pohjassa koko lenkin...

Lenkin jälkeen tultiin meille paistamaan munkkeja. Nehän on ihan parhaita itse paistettuina, eikä muovipussissa hikoilleina kaupan hillomunkkeina!

Vappuillallisena lohi-riisiä ja nakkeja.

Polkkaa hemmoteltiin lenkin jälkeen spesiaalilla vappuillallisella. Meidän lähtiessä vappujuhliin Punainen paholainen käänsi kylkeä omalla sohvallaan. Olin ollut aavistuksen huolissani sen jättämisestä aivan yksin, mäykythän ovat edelleen hoitopaikoissaan. Polkka ei ole tietenkään ollut juuri koskaan aivan yksin, mutta eipä se näyttänyt olevan seuran puuttumisesta millänsäkään. Talo tuntui muuten aivan järjettömän tyhjältä vain yhden koiran kanssa! Ja onneksi koiria on enemmän kuin yksi, Polkka pääsi jo aivan liiallisen lellimisen makuun yksin ollessaan.

Kävelin viikonloppuna Polkan kanssa läheiselle puutarhalle hakemaan pelargoneja kuistin ikkunalle. Jätin Polkan istumaan kasvihuoneen laidalle siksi aikaa kun keräsin kukat ja kävin maksamassa. Takaisin tullessa asiakkaat ja myyjä ihmettelivät koiraa. "Miten se voi olla noin hyvin koulutettu, siinä vaan istuu paikallaan vaikka me puhutaan tässä". Minua nauratti tämä huikea koulutuksen taso, koira jopa istui paikallaan muutaman minuutin.

Sinivuokkojen aikaan

Vähän ahdistaa risukasassa makaaminen.

Voitko nyt ottaa sen saakelin kuvan?

Miten niin maaninen ilme?

Mistä nuo risut ilmestyivät Maissin naamaan?

Sinivuokot ainakin on nättejä!

Iltalenkki Aulangolla aurinkoisena kevätiltana ja vähän muotokuvia koirista ja sinivuokoista? Sanotaanko, että se täydellinen muotokuva jäi edelleen ottamatta...

P.S. Tätä päivitystä on muokattu noin tunti ja sen jälkeen menetetty hermot bloggerin uuteen käyttöliittymään. Kuvat ja teksti on ihan vinksallaan, mutta saa olla. Hermot meni.

Pääsiäinen

Pääsiäisjengi.

Pääsiäisviikonloppu on ollut ihanan keväinen! Meillä oli viime viikolla aivan järkyttävä takatalvi ja lunta tuli yhdessä päivässä yli 20 cm. Nyt kevät näyttäisi taas voittavan ja aurinko sulattaa lunta mukavalla vauhdilla. Piha alkaa olla mutainen mutta mitä siitä, pääasia että inhottava lumi sulaa pois!

Käytiin pääsiäisen aikaan sukuloimassa mummolassani Konginkankaalla. Polkka pääsi riehumaan vanhempieni seitsemän kuukauden ikään ehtineen Hertta-airiksen kanssa. Hertalla riitti virtaa ja vauhtia, Polkka oli suorastaan flegmaattinen siihen verrattuna! Tosin siskoni Saara muisti palautella porukkaa maan pinnalle toteamalla, että vaikka Hertta on tosi raskas niin Polkka oli samassa iässä vielä sata kertaa raskaampi. Niinkö se olikin, itsellä taitaa aika alkaa kultaamaan muistoja...

Yöt olivat kylmiä ja päivän aurinkoisia. Hanki kantoi aamuisin aivan täydellisesti ja metsässä pystyi kävelemään aivan missä tahansa. Koirat ottivat tilanteesta kaiken irti ja vetivät hillitöntä rallia pitkiä pusikoita.

Rapakausi

Hiekkatie?

Se on täällä taas - aivan hervoton rapakausi nimittäin! Meidän talolle johtava tie ei ole tähän aikaan vuodesta hiekkaa, vaan ihmeellistä mutaliejua. Kaipaan kaupunkiin lenkkeilemään siistille asvaltille! Ei vaan, ei nämä meidän maalaisurpot tykkää tehdä remmilenkkejä. Niinpä me pestään tassuja tai sitten autoillaan pelipaikoille eli metsäautotien tai polun varteen. Autokin näyttää aika mielenkiintoiselta, mutta parempi paskainen auto kuin koirat.


Tassujenpesulinjasto on niin i-ha-na! Se valmistui syksyllä juuri pakkasten tullessa, joten ennätin testailla sitä vain muutamia kertoja. Mutta on se oikein toimiva. Periaatteessa allas voisi olla aavistuksen syvempi, niin siinä pysyminen olisi selkeämpää koirille eikä lattia kastuisi altaan ympäriltä. Toisaalta altaassa istuminen alkaa mennä jo jakeluun, jopa Maissille. Että periaatteessa mikäs tässä on pestessä. Aiemmin koirat joutui pesemään joko alakerran vessan lattialla (koko lattia kastui) tai kantamaan yläkertaan suihkukaappiin (aika mahdotonta, etenkin Polkan kohdalla).

Hau-hau-hauskaa vappua!

Polkan jengi toivottaa aurinkoista ja menevää vappua! Meille kotiutui tänään yksi uusi perheenjäsen, helium-mäyräkoira nimeltään Elysee. Kolmas kuvassa esiintyvä koira kuuluu työkaverilleni ja tottelee aavistuksen hienostuneempaa nimeä Cava.

Kyseessä on tietenkin vapun huippu-uutuus, kävelytettävä mäyräkoira ilmapallomuodossa. Kuka tekisi ensi vapuksi rhodepallon?

Mitäs nää kaverit niinku on, kysyy mummokoira.

Kevät

I-ha-naa. Lämpimät kelit kelpaavat Poksulle.

Koirat ovat ihan innoissaan lämpimistä kevätkeleistä, meistä ihmisistä nyt puhumattakaan! Polkka on tehnyt muutaman viikon lähinnä remmilenkkejä, johtuen juoksusta. Punainen paholainen on ollut ihan kevätlomalla, tiistaina tehtiin vähän seuraamista ja jääviä ja siitä löytyi tosi hyvä työskentelyinto. Ehkä lomailu on tehnyt sille hyvää? Eilen tuli tieto kesän agilityryhmästä, eli treenit jatkuvat juoksujen jälkeen.

Polkka on rauhoittunut remmilenkeille yllättävän hyvin. Ajattelin ensin, että se hyppii seinille kun ei pääse juoksemaan kunnolla virtoja pois (miten muka tuollainen koira ulkoilutetaan kunnolla vaan narussa?), mutta se onkin tykännyt rauhallisemmista nuuskuttelulenkeistä. Kiinnostus hajuihin johtuu varmaa juoksuista, samoin kuin tilapäinen velttouskin. Eiköhän me kohta taas mennä entiseen malliin?

Eilen ja tänään käytiin niityllä sen verran, että kaksikko pääsi vetämään muutamat spurtit.

Kevätkoirat.

Alta pois, Äly ja Väläys tulevat!

Ihana yhteinen myyränkaivuu.

Pihatöitä

Kukahan kulutti muutaman tunnin kaivamalla kuoppaa?

Tehtiin tänään pihahommia valehtelematta koko päivä. Koirat olivat ulkona myöskin koko päivän. Nyt kun aurinko jo lämmittää, jengi viihtyy hyvin pihalla tien liikennettä tarkkailemassa tai ihan vaan torkkuessa. Maissi kaivoi hillittömän kuopan, onneksi pihan ryteikköiseen kohtaan. Aitaprojektin jatkoa odotellessa, sen jälkeen koirilla tulee olemaan muutama tuhatta neliötä vahdittavaa.

Ihan pienet maistiaiset, jooko?

Pihahommat vaativat myös evästä. Koirat saivat kuivattua naudanmahaa (ostin sitä hillittömän säkin joulukuussa Messarista ja edelleen on puolet jäljellä) ja ihmiset kylmäsavulohella ja aurinkokuivatuilla tomaateilla täytettyjä bageleita ja limepiirakkaa marengilla eli key lime pie:tä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin päivän muuttuessa illaksi myös siiderit.

Yhtään ei olla kerjuulla.

Urakan valmistuttua lähdin vielä jengin kanssa lenkille, mutta se oli vähän turhaa. Porukka lampsi ilta-auringossa tosi laiskan oloisena. Ehkä virrat oli jo kulutettu? Toisaalta kyllä mun mielestä koirien pitää päästä joka päivä myös oman pihan ulkopuolelle. Tai ainakin itselle tulee aina huono omatunto, jos jostain syystä ulkoillaan ihan vaan omalla pihalla...

Pihavahti.

Pääsin toteuttamaan eilen myös yhden pitkäaikaisen haaveeni: sabluunagraffitin! Talon julkisivu puretaan sunnuntaina, joten voiko oivallisempaa hetkeä olla taiteilla ällöttävään mineriittiin muutamaa kuvaa? Irrotin yhden sabluunan Ed Rothin kirjasta ja spreijasin menemään. Aika hieno tuli, vaikka itse sanonkin!