Perjantailenkki

Syyskuun viimeinen päivä ja +20 astetta.

Tänään oli mahtavan hieno syyspäivä, +20 astetta lämmintä! Lähdettiin Suvin ja koirien kanssa lenkille töiden jälkeen ja jouduttiin toteamaan, että seuraavan kerran lenkkeillään näin hyvässä kelissä vasta ensi kesänä. Niin se nyt vaan on, saakeli.

Meininki kohdillaan.

Koirat olivat vähän nuupallaan yllättävästä lämmöstä ja tyytyivät muutaman spurtin jälkeen vaan ravaamaan jonossa. Vähän olisi voinut olla enemmän yritystä! Pääsevätkö ne liian usein metsälenkille, kun ei rallin vetäminen maistu?

Mää puren sua!

... eiku siis miten tässä nyt näin kävi?

Syksydara.

Ihana Otti Pottinen.

Puolentoista tunnin jälkeen oltiin takaisin autoilla. Ja kyllä ainakin me päästiin tavoitteeseen: perjantai-illan omalla pedillään venyi väsynyt pieni Pokemon. Mäykyt täytyi lenkittää erikseen mutta hei, liikunta tekee konttorirotalle hyvää!

Sunnuntain sienireissu

Jotain kummallisia metsäneläimiä.

Saatiin sunnuntaina koolle kunnon lenkkijengi, kun Päivi ja Johanna saapuivat tänne sienestämään. Päivillä oli mukana Polkan Musca-mutsi ja 4,5 kuukautta vanhat velipuolet Niro ja Luka. Johannalla puolestaan Gimli ja Polkan veli Ego. Kun vielä Maissi lähti metsään mukaan, saatiin saldoksi kuusi rhodesiankoiraa ja yksi maastonakki.

Todellakin, Maissi pääsi ensimmäistä kertaa mukaan kunnon kimppalenkille. Nakki on ollut mukana muutamalla pienen porukan lenkillä ja käyttäytynyt moitteetta. Eikä ongelmia ollut nytkään. Ensin piti murahtaa muutaman kerran persiissä pyöriville pennuille, mutta sen jälkeen Maissi touhusi omiaan eikä kukaan koirista välittänyt siitä sen erikoisemmin. Hiekkakuopalle päästessä Maissi jopa meni mukaan seuraamaan muiden riehumista. Räyhänakki on selvästi pehmentynyt vanhemmiten! Kiva niin, sillä vajaa kolmetuntinen metsälenkkiä ilahduttaa myös maastonakkia.

Ego, Musca ja Polkka.

Löysimme paljon herkkutatteja sekä jonkun verran kantarelleja ja mustiatorvisieniä. Niin ja lampaankääpiä. Suppilovahverot sen sijaan pysyivät piilossaan. Hirvikärpäsiä ei onneksi tavattu kuin aivan muutama yksilö. Hyi saakeli, ne ovat jatkuvan vesisateen lisäksi pahinta syksyssä!

Siitä se lähtee: hiekkakuopan hundkarusellen.

Maissi on ihan mukana menossa.

Pentuhepulit.

Pennut hei, mitä te teette?

Maissi kyllästyy riehuviin rhodesialaisiin ja aloittaa kaivuutyöt.

Sienikoira Gimli.

Musca ja lapset. Vasemmalta: Niro, Luka, Musca, Ego ja Polkka.

Kiitokset Päiville ja Johannalle (ja Saara-siskolle, toivottavasti et järkyttynyt hulluista rhodesianeläjistä) jengeineen lenkkiseurasta. Ja tuliaisista - Polkka sai pantamessutuliaisia ja minä aiheeseen liittyen Polkka Jamin kolikkokukkaron. Oli muuten aika hiljaisia koiria sunnuntai-illan!

Ensimmäiset agility-epikset

Anna tänne se mun palkinto!

Osallistuttiin perjantaina Riihimäellä järjestettyihin epävirallisiin agilitykisoihin. Jos minulta olisi kysytty, ei olisi osallistuttu. Mutta Suvi oli sitä mieltä, että on korkea aika mennä epiksiin ja ilmoitti tulevansa meidän pihalle perjantaina. Ja ellen ottaisi Polkkaa mukaan, saisin lainakoiran. Mielessä kävi kuva ohjuksen lailla radalla kiitävästä Brosta ja ilmoitin ottavani Polkan mukaan.

Niinpä starttasimme Riksuun Polkan ja tsemppariksi lähteneen Otti-poikasen kanssa. Olin jännittänyt koko päivän ja tilanne vain paheni kisapaikalla. Rata ei ollut mikään suora möllipätkä, vaan 18 esteen ihan oikea ohjausta vaativa rata. Ilman keinua, keppejä ja rengasta tosin.

Rataan tutustuessa oma paketti oli vähän sekaisin. Muut olivat hävinneet radalta jo aikaa sitten, kun pyörin vielä miettimässä ohjauskuvioita. Viisi minuuttia tuntuu tuossa tilanteessa aika lyhyeltä! Sain ajatukset jokseenkin selviksi, vaikka jäin epäilemään muutamaa kohtaa ja koiran hinkua ryöstää radan lopussa putken väärästä päästä sisään.

Oman vuoron koittaessa en kuitenkaan ennättänyt jännittää, juosta vaan ja ohjata koiraa. Ja hyvinhän se meni! Kerran menin itse vähän jumiin ja lopussa meinasi tosiaan käydä se vahinko putken kanssa. Mutta ei käynyt! Polkka teki nollaradan aikaan 35,15 kun ihanneaika oli 50. Mentiin siis ihan reipasta vauhtia. Lopulta sijoituttiin toisiksi ja Polkka sai palkinnoksi ison puruluun. Olimme tyytyväisiä, molemmat! Video radasta löytyy tästä. Isot kiitokset Suville kaikesta tsemppauksesta. Ilman sinua olisin maalannut seiniä kotona miettien, että ehkä sittenkin olisi pitänyt lähteä...

Viitteitä hyvästä suorituksesta saatiin jo keskiviikkona oman ryhmän viimeisissä ulkotreeneissä. Vettä tuli kuin saavista kaataen koko radan rakennus ja koiran lämmittely. Omasta vuorosta puhumattakaan. Olin ihan varma, ettei Polkka tee yhtään mitään niin järkyttävässä säässä. Rata oli ihan kunnollinen 20 esteen pätkä, jossa mentiin kepitkin kahteen kertaan. Olin epäluuloinen. Polkka tykitti menemään niin lujaa kuin tassuista lähti ja teki virheettömän radan. Kepitkin se veti aivan oikein ja kunnon vahdilla (ensimmäinen kerta!). Radan jälkee tuijotimme kouluttajan kanssa toisiamme hetken. Sain käskyn mennä rata uudelleen. Toinen nappisuoritus.

Palkkasin koiran ja vein sen autoon. Voiko se olla niin fiksu, että tajuaa pääsevänsä takaisin kuivaan ja lämpimään autoon radan suoritettuaan? Onhan se voinut tähän mennessä jo oppia, että ongelmakohtia jäädään hiomaan pidemmäksi aikaa? Niin tai näin, treenit olivat koko ulkokauden parhaat. Mahtavaa tehdä töitä kaikkensa yrittävän koiran kanssa. Ihana, ihana Poksu!

Totaalinen hundkarusellen

Vähän isompi lenkkijengi.

Suvi tuli noutamaan meitä Polkan kanssa heti aamusta ja otettiin suunnaksi Forssan Kuuma, Sannan porukan uudet kotikulmat. Borikselle on tapahtunut paljon kaikkea viime aikona - se on muuttanut maalle hevostilalle ja saanut seurakseen beuceron-pentu Igorin. 10 viikkoa vanha Igor oli aika mötikkä koiranpennuksi. Boris näytti sopeutuneen hyvin uuteen kaveriinsa ja tuli huolestuneena paikalle jos Igor vähän vinkaisi.

Tutustumista: Igor, Sini ja Dara.

Saatiin siis melkoinen koiralauma kasaan: rhodesiankoirat Polkka, Dara ja Boris sekä beuceronit Bro, Sini ja Igor sekä ainoa lajinsa edustaja bordercollie Otti. Koirilla oli tietenkin ihan mahdottoman hauskaa keskenään painellessaan pitkin peltoja. Boriksen uudet lenkkimaastot ovat aika huikeat, isoja peltoja silmän kantamattomiin. Kyllä kelpasi koiralauman tykittää menemään. Lauma juoksi Polkka mukaan lukien ihan täyttä päätä koko lenkin ajan.

Pennuilla on hauskaa.

Mentiin lenkin jälkeen sisälle kahvittelemaan. Pennut saivat aikaan kunnon painimatsin ja Polkka nujusi suosikkipoikaystävänsä Boriksen kanssa. Boris oli löytänyt uuden ei-niin-päällekäyvän lähestymistavan ja tyytyi lähinnä vain liehittelemään ihanaa naista pussailemalla ja kirputtamalla. Polkka luonnollisesti nautti saamastaan huomiosta täysin rinnoin. Pikkuinen Igor osoitti miehisiä elkeitä yrittäessään nylkyttää Polkkaa. Veljeksillä on siis huomattavan samanlainen narttumaku!

Sata lasissa ympäri peltoja.

Käytiin kahvittelun (ja ihanan mutakakun, nam!) jälkeen vielä juoksuttamassa koiria toiseen otteeseen. Olivat hyväkkäät aika väsyksissä ja tyytyivät vain syömään heinää ja jolkottelemaan ympäriinsä! Tehtävä siis suoritettu, elukoilta virrat pois.

Olipa kyllä hyvä koirasunnuntai ihanan rennoissa merkeissä! Polkka on tosin sitä mieltä, että on hyvin epäkohteliasta tarjota ihmisvieraille kakkua ja jättää nelijalkaiset pelkän vesikupin varaan. Sitkeästi apina yritti tsekkailla tiskipöytiä, että olisiko hänellekin jotain tarjottavaa. Ja pennut vielä saivat ruoan kyläilyreissun aikana, mutta aina yhtä nälkäinen Pokemon jäi ilman!

Siinä kahvitellessa minua tämän syksyn vaivannut koiranpentukuume lieveni hieman. Igor onnistui vetämään ehkä kolmet pissat matolle ja lattialle ja siinä sitten luututtiin. Yhtäkkiä tuntuukin aika helpolle ratkaisulle elää kolmen aikuisen jo tavoille (ainakin melkein) oppineen elukan kanssa. Kesän ja syksyn aikana koiranpentuja on ilmestynyt suunnilleen kaikille muille paitsi minulle. Vähän on käynyt kateeksi, mutta nyt ehkä mieleen palautui osa koiranpennun mukana tulevasta hirveästä työmäärästä...

Hetki ennen kuin Polkka vetää lipat.

Jos joku on ihmetellyt siistissä rivissä istuvien koirien valokuvia:

Seitsemän koiraa on ihan helppo saada järjestäytymään riviin...

... tai sitten ei.

Sienessä

Sienestysapurit kaverikuvassa.

Lenkit ovat suuntautuneet tällä viikolla sienimetsään. Mikä se kätevämpää kuin kerätä sienet ja juoksuttaa koirat samalla? Maanantaina oltiin Hauholla Suvin jengin kanssa. Koska Suvi ei syö sieniä, sain koko potin. Sienten siivoamiseen meni ainakin kaksi iltaa. Tällä viikolla on siis syöty aika sienipainotteisesti ja pakastimeenkin saatiin täytettä. Oma suosikkini on suppilovahvero-vuohenjuustopiirakka. Nam.

Syksyn paras näkymä.

Tänään oltiin sienimetsässä omalla porukalla. Koko viikon vesisateen jälkeen sää oli kivan aurinkoinen. Ollaan kyllä lenkkeilty kunnolla koko viikko sateesta huolimatta. Polkka vihaa periaatteessa koiranilmaa, mutta sadetakki niskaan ja lenkki vapaana metsässä - toimii! Eivätkä koirat edes ole niin rapaisia kuin hiekkatiellä kävelyn jälkeen.

Maansiirtourakoitsija Make Makkara.

Polkan mielestä sienestyslenkit oman jengin kanssa ovat äärimmäisen tylsiä. Make kaivaa vaan kuoppia ja kaiken maailman lahoja kantoja, eikä viitsi yhtään juosta Poksun kanssa. Niinpä Polkka keskittyy syömään Maissin silppuamia kantoja ja sekös minua ärsyttää! Tänään Polkka tyytyi kohtaaloonsa ja istui lähimaaston isoimmalla kivellä kytiksellä. Oman lauman ulkopuolinen kaveri on sienireissulla tehokas, silloin Polkka juoksee koko ajan pitkin metsiä.

Hyvät kaivuut menossa.

Joku metsäneläin? Ei vaan Maissi mäyräkoira.

Pari tuntia hujahti taas siivillä. Saatiin raitista ilmaa, vähän liikuntaa ja iso kassillinen sieniä. Syksyssä ei olekaan juuri muuta hyvää kuin sienet. Ai niin ja sänkipelto!

Hyvästi, Rumba!

Vanhempieni airispentu Rumba (Big Lady´s Gangster´s Dreamgirl) lähti eilen koirien taivaaseen vain seitsemän kuukauden ikäisenä. Olo on samalla kertaa järkyttynyt, surullinen ja helpottunutkin. Vanhempani olivat järjettömän vaikean päätöksen edessä ja päätyivät varmasti oikeaan ratkaisuun.

Pennulla oli luovutusiässä purentavika. Hampaiden vaihtuessa tilanne suussa meni huonompaan suuntaan ja maitohampaiden alakulmurit olivat painaneet kitalakeen reiät. Koiran suusta löytyi patti, jota epäiltiin ensin tulehduksen aiheuttamaksi. Suun röntgenkuvat ja näytepalat paljastivat löydöksen kasvaimeksi. Uutiset olivat koko ajan raskaampia, lopuksi kasvain todettiin pahalaatuiseksi syöpäkasvaimeksi. Leikkausennusteen piti kuitenkin olla hyvä ja sitä suunniteltiin.

Samaan aikaan koira alkoi ontua. Etujalat kuvattiin samalla rauhoituksella kuin suututkimukset ja molemmista löytyi paha nivelrikko. Ei ollut enää tehtävissä kuin yksi ratkaisu. Nyt kivut ovat poissa, eikä särkylääkkeitä enää tarvita.

Juuri tänään elämä tuntuu järjettömän epäreilulta.

Rhodetatuointi

Tatuointitaiteilijana työskentelevä ystäväni Tuula suunnitteli niin hienon rhodetatuoinnin, etten nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lisätä kuvan tänne. Oma tatuointiasia on edelleen harkinnan asteella, joten tähän kuvaan saa kernaasti joku nopeammin päätöksiä tekevä tarttua! Ja ellei juuri tämä kuva miellytä, Tuula piirtää varmasti omien toiveiden mukaisen koiran. Tai jonkun muun asian. Jos siis tatuointijutut kiinnostavat, Tuulan yhteystiedot saa minulta.

Sunnuntaivieraita

Papu, Polkka ja Martti.

Ihana aurinkoinen syyssunnuntai ja talo täynnä vieraita. Kummityttöni Aima perheineen saapui visiitille heti aamupäivästä. Mukana oli Maissin siskonpoika Martti, joka ilahtui tyttöseurasta välittömästi. Martti on tavannut Polkan kerran aiemmin ja leikit menevät hyvin yksiin kokoerosta huolimatta. Vähän Marttia tosin jännittää niin iso ja raisu nainen. Maissi on ollut koko viikonlopun Vaasassa mökillä Ann-Marin ja Mikan kanssa, eikä siksi päässyt tapaamaan sukulaispoikaa. Ensi kerralla sitten! Mutta olipa kätevä houstata koiravieraita ilman rouva raivotarta...

Auni ja Papu omenoita keräämässä.

Tuija ja Milka tulivat vielä illalla sienestämään meidän kanssa. Suunnattiin viime vuoden vakiomaastoon, eikä se tuottanut pettymystä tälläkään kerralla. Alkuun suppilovahveroita löytyi kitsaasti ja ne olivat pieniä, mutta sienestyksen edetessä alkoi esiin tulla ryppäitä hyvän kokoisia sieniä. Loppujen lopuksi isot hedelmäpussit täyttyivät sienistä. Polkalla ja Milkalla oli tosi hauskaa vetää rallia pitkin metsää. Ne juoksivat täyttä päätä koko sen kaksi tuntia, mitä me keräsimme sieniä. Ei ehkä tarvitse kertoa, että vieraiden ja metsärallin jälkeen illalla koirapedillä makasi aika hiljainen Pokemon.

Syksykoirat Polkka ja Milka.

Papu hammaslääkärissä

Nyt kyllä heittää päässä.

Mäykyillä oli tänään yhteinen lääkäriaika. Maissi sai rokotukset ja Papulta poistettiin hammaskivet. Hammaskiveä oli aika runsaasti, koska olin lykännyt lääkäriin menoa. Minua hirvittää Papun rauhoittaminen, koska sillä on paha sivuääni sydämessä. Hammaskiven poistamisen hintaskaala on ällistyttävän laaja, sain hinta-arvioita välillä 100-230 €. Juuri sivuäänen vuoksi halusin Papun kuitenkin kunnolliselle asiansa osaavalle klinikalle. Valitsin siis Vethausin. Kyseinen klinikka muuten palvelee nykyisin vuorokauden ympäri noin viiden kilometrin päässä meiltä. Aivan mahtavaa!

Papulle valittiin kevyt ja sydänystävällinen rauhoituskeino ja kaikki menikin hyvin. Mummeli kotiutui heränneenä, mutta melkoisissa pöllyissä. Hampaat olivat hammaskiveä lukuun ottamatta hyvässä kunnossa, ainoastaan kahta vähän lohjennutta poskihammasta täytyy tarkkailla. 13,5 -vuotiaalla mummolla on siis edelleen kaikki hampaat suussa.

Maissin rokotuksille ja Papun hammashoidolle kertyi hintaa yhteensä 252 euroa. Summasta on miinustettu toisen koiran klinikkamaksun alennus ja paikallisen koirakerhon jäsenalennus, yhteensä 34,50 €.

Agiliitoa

Tästä se lähtee.

Keskiviikon agility-treenit menivät tosi hyvin. Pidettiin ekaa kertaa kisamainen harjoitus. Radalla oli 18 estettä ja se oli aivan minun mittapuulla ällistyttävän vaikea. Kaikkia sellaisia kuumottavia jippoja, kuten putki suoraan a-esteen alla, eri päistä putkeen menoja ja aitojen takaakiertoja. Polkka teki töitä tosi innokkaasti ja oli vauhdikas mutta vielä hallittava. Hyvä Pokemon!

Ilmaa hypyssä.

Sain koiraan heti alkuun hyvän kontaktin leikkimisen kautta. Se siis leikkii ihan kunnolla kentällä, vaikka paikalla on muita ihmisiä ja koiralla on kiire radalle. Sain myös ohjattua sitä kunnolla, eka rata mentiin kolme kertaa peräkkäin ja koira teki töitä vielä sillä kolmannellakin kerralla! Kepit menevät hyvin toiseen suuntaan, mutta ns. väärin päin ne eivät vielä luonnistu. Aitoja Polkka hyppää jo näyttämällä ihan sujuvasti ja ottaa alakontaktit nätisti. Nyt vauhdin kasvettua täytyy alkaa kiinnittää huomiota ylösmenokontakteihin, nyt niille osutaan juuri ja juuri.

Ohjaaja juoksee kuula punaisena.

Ryhmässä oli nyt ensimmäistä kertaa Polkan ikäinen bordercollie. Ei saakeli sitä menoa! Jos Polkka pitää tämän hetkisen vauhtinsa, se todellakin riittää minulle. Olen varmaan itse vähän hidas, mutta en kuuna päivänä pystyisi tekemään töitä ohjuksen lailla pinkovan koiran kanssa. Nauratti ihan alkuun koirien ja ohjaajien vauhtiero. Bordercollien omistaja käveli radan nopeasti läpi ja meni hakemaan koiraansa. Minä huusin ihan paniikissa, etten todellakaan ole vielä omaksunut rataa! Ei, pitää rauhassa suunnitella ja harkita ennen toimeen ryhtymistä.

Palkka kontaktin ottamisesta.

Koirien eroavaisuus tuli esille myös lopuksi kun purettiin esteitä. Otettiin Polkka ja bortsu juoksemaan kentälle loppuverryttelyksi. Polkka olisi halunnut leikkiä, mutta bordercollie ei pystynyt - se tuijotti omistajaansa ja kysyi, voisiko vielä tehdä jotakin. Pokemonin huomio oli riehumisessa ja kentälle pudonneiden nakkien etsimisessä. Työt oli tehty ja sillä hyvä. Jos bordercollie oli omistajansa mukaan työnarkomaani, Polkka taitaa olla sukupolvi x:n edustaja "pakolliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan ku ellun kanat".

Treenien jälkeen käytiin vielä kävelyllä kouluttaja-Tuijan ja hänen koiransa Carlon kanssa. Auton takaluukussa odotellut Maissikin pääsi mukaan. Ja oli muuten ihan sievästi, vaikka Carlo vähän nuuski persausta. Make pehmenee, ihan selvästi!

Vauhtia kepeillä, nykyisin jopa laukka-askelia!

Kiitos treenikaveri-Kirsille kuvista!

Maanantain metsälenkki

Polkka ja uusi ystävä Otti.

Maanantain pelastus on kiireetön metsälenkki koirakavereiden kanssa. Suvin koirat tekivät ensin vähän hakua ja esineruutua ja sitten suunnattiin lenkille. Ihanan aurinkoinen ilta, lämmintäkin melkein +20. Löydettiin vähän kantarellejä, mutta tämän maaston suppilovahverot pysyivät piilossa. On siellä niitä, ihan varmasti!

Eteen sattunut hiekkakuoppa sai aikaan sekoamisen.

Hirvikärpäsiä ei ollut liikkeellä ainoatakaan, onneksi. Olin perjantaina lenkillä vähän eri paikassa, kuitenkin parin kilometrin päässä tämän illan lähtöpaikasta. Hirvikärpäsiä oli kuhisemalla ja ne olivat aivan perkeleen vihaisia. Ne purivat! Päänahka ja selkä ovat edelleen täynnä kutisevia puremajälkiä.

Aika paljon on tullut metsässä pyörittyä tähän ikään mennessä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun hirvikärpäset purevat reikiä ihoon. Olen niin kyllästynyt hieromaan kortisonirasvaa päänahkaani, että melkein harkitsen työkaverini Panun hirvikärpästorjuntakeinoa "pysy asvaltilla".

Kauniita koiria.

Apua, Sini siis jahtaa mua!

Lopuksi kerättiin mustikoita, suoraan suuhun.

Ihana Otti Pottinen.

Näillä eväillä uuteen viikkoon. Sääennuste näyttää aika huonolta loppuviikon osalta, mutta toivottavasti ei sentään sataisi joka päivä ja päästäisiin tekemään kunnon metsälenkkejä. Vaikka onhan meillä kaikilla kunnon sadekamppeet...