28.7.2011

Vieraita Lahdesta

Melkein parijonossa.

Saatiin eilen illalla vieraita Lahdesta. Käpykaarti eli Nando ja Ronja sekä jossain pennun ja teinin rajamailla keikkuva Baron tulivat lenkkitreffeille. Ilma oli vähän turhan kuuma kunnon lenkille, mutta kyllä me reipas tunti taidettiin käpsytellä. Nando ja Ronja olivat juosseet pahimmat virtansa pois jo aamupäivällä, joten nuoriso-osasto vastasi tällä kertaa riehakkaimmasta meiningistä.


Aluksi vähän tutustutaan.

Polkka keksi uuden omasta mielestä tosi hauskan leikin: pitkin pusikoita Baronia karkuun. Välillä Baron eksyi pitkäksi aikaa puskahiipparin perästä ja Polkan piti tulla tielle näyttäytymään. Vihdoin Baron hoksasi lähteä perään ja vieraita omilla lenkkipoluilla emännöinyt Poksu pinkoi karkuun pusikko suhisten. Nando-setää olisi vähän kiinnostanut Poksu takapuoli ja nuori nainen antoi ihan suosiolla haistella persustaan. Eikö sen pitänyt ekan juoksun jälkeen hoksata kieltää nuuskivia uroksia? Polkka pikemminkin innostuu tunkeilevasta kuonosta...

Baronin söpö pentumainen naama.

Löydettiin myös ihana vilvoitteluun sopiva puro. Vesi oli siistiä, kunnes kaksikko Baron ja Polkka kävivät vähän vedessä räpiköimässä. Lopputulos muistutti mutakylpyä. Onni on lyhytturkkinen koira, Polkka oli autolle päästessä jo ihan siisti! Ja vesi piristi porukkaa sen verran, että jaksettiin reippailla loppu lenkkikin.

Ihan mahtava oja, tulkaa kaverit rypemään!

Pitikö rhodesiankoirien olla hienostuneita eläimiä?

Lenkkijengi: Baron, Polkka, Nando, Ronja.

Polkan mielestä parasta vieraissa on tuliaiset. Tällä kertaa onnisti erityisen hyvin: Lahden porukka toi tullessaan uuden råtan. Uuden ihanan pehmeän, kuolattoman råtan! Polkka kanniskeli aarretta koko lopun illan ja ilmestyi tänään aamulenkille tuo tärkeä kapine suussa.

26.7.2011

Festivaalikoiria

Poke ja råtta valmiina festaroimaan.

Meillä on töissä festariviikko. Lastenfestivaalissa on onneksi puolensa, meininki loppuu säälliseen aikaan ja pääsee kotiin lepäämään. Kaukana ovat ne ajat, kun valvottiin festaritöissä koko yö ja aamulla lähdettiin siivoamaan aluetta.

Koirien töissäolo on tietenkin nyt tauolla, eihän niitä voisi sinne ihmisvilinään ottaa mukaan. Muuten karvaiset kaverit ovat auttaneet järjestelyissä, kuinkas muutenkaan. Tänään minulta kysyttiin, miksen ole tilannut Papulle omaa staff-paitaa. Joku on aika osa työyhteisöä.

Papu testaa varjoteatteria - hyvin toimii.

24.7.2011

Kenttäkisoissa

Asiantunteva heppakisayleisö.

Käytiin tänään ihmettelemässä kenttäratsastuksen maasto-osuutta Suontaan kartanossa. Eilinen Wanaja festival vähän hidasti aamuista liikkeelle pääsemistä, ei sitä enää vaan valvota yötä ja herätä aikaisin aamulla! Ennätettiin kuitenkin paikalle parahiksi jännittävimmän osuuden alkuun. Polkka ja Maissi pääsivät mukaan ja Maissi oli miltei luottamuksen arvoinen - yhdet mummorähinät piti vetää Cecilian Stickanin kanssa. Luulisi tuohon 9 vuoden ikään mennessä oppineen käyttäytymään julkisella paikalla...

Make ja Poke kyllästyvät seuraamaan hevosia ja remuavat keskenään.

Hienon näköistä menoa!

Mistä tietää Polkan toipuneen valeraskaudesta? Keppostelu jatkuu taas. Menin eilen keräämään pihasta marjoja tarkoituksena keittää vadelma-viinimarjahilloa. Takaisin tullessa Polkka oli pudottanut hillosokeripussin lattialle ja tutki sitä kiinnostuneen näköisenä. Täydellinen ajoitus pelasti hillonkeiton, pussissa on vain yksi hampaanreikä.

22.7.2011

Kuumaa, kuumempaa

Hiki.

Huh mitä hellepäiviä! Polkka makaa raatona auringossa ja lataa virtaa afrikkalaisiin aurinkopaneeleihinsa. Kun tarpeeksi kuuma tulee, voi siirtyä varjoon muutamaksi minuutiksi. Dara-ystävän lämpöhalvauksen jälkeen olen kyllä vähän tarkkaillut tuota ylenmääräistä auringonpalvontaa. Lämpöhalvaus on todellinen riski näillä keleillä!

Paimen jahtaa mua!

Agility-treenit jäivät kuukauden mittaiselle tauolle ja mentiin keskiviikkona Suvin pihaan tekemään jotakin pientä. Tehtiin neljän hypyn sarjaa ja treenailtiin takaakiertoa. Polkka oli varsinkin kuumaan keliin nähden reippaalla päällä ja teki hyvin töitä. Ohjaajalla oli vähän enemmän mietittävää kaikissa sylikäännöksissä ja koiran vetämisissä esteen yli. Hitto että helpon näköinen laji voi oikeasti olla vaikeaa!

Aika fiksun näköiset ystävykset.

Treenin jälkeen mentiin metsälenkille ja uittamaan koiria. Polkka löysi ihanan vettä ja mutaa sisältävän pitkän ojan pellon reunasta ja vetäisi oman erikoisuutensa eli ojarallin. Bro seurasi hetken aikaa kysymysmerkkinä kunnes yhtyi hyvään meininkiin. Dara oli aivan kauhuissaan moisesta sotkemisesta ja seurasi tilannetta sivistyneenä hiekkatiellä. Ei kai rhodesiankoiran kuuluisikaan olla sotkua rakastava rapasorsa?

Ihanan riehulenkin kustannuksia maksettiin torstaina aamulla, kun Polkan toinen silmä ei auennut ollenkaan. Sain lääkäriajan Vethausiin neljäksi ja otin potilaan mukaan töihin. Poksu oli koko päivän yksisilmäinen reppana, kunnes lääkäriin lähdettäessä tapahtui perinteiset eli silmä alkoi näyttää jo ihan hyvältä. Silmästä löytyi pieni haavauma, joka tulee onneksi kuntoon silmätipoilla. Tänään silmä onkin jo miltei ennallaan. Vähän säikäytti taas!

Apua, kieli putoaa!

17.7.2011

Turistit

Polkka edustaa arvokkaan nähtävyyden äärellä.

Lähdettiin perjantaina aamulla autoilemaan kohti Keski-Suomea. Pasi pysähtyi työasioissa Petäjävedellä ja me leikittiin Saaran ja koirien kanssa turisteja. Juotiin munkkikahvit ja suunnistettiin sen jälkeen katsomaan puukirkkoa. Hieno oli. Paikalla oli myös muita turisteja ja joku ranskalainen miekkonen tuli kyselemään, missä mahtaa olla Petäjäveden keskusta. Me arveltiin, ettei sellaista ole olemassakaan.

Polkka edustavana.

Kun hommat oli saatu päätökseen, matka jatkui kohti Säynätsaloa ja minun vanhempiani. Lähdettiin heti alkuun lenkille koirien kanssa, ettei Maissi saisi Rumba-airiksesta mitään kilareita. Koirien yhteiselo sujui koko viikonlopun ajan tosi hienosti. Tehtiin metsälenkkejä ja uitettiin koko jengiä. Polkka juoksi hepuleita ja pikkuinen Rumba yritti pysyä perässä. Muutenkin koirat muodostavat hauskan nelikon. Metsässä vastaan tullut mies kommentoi laumaamme "No siinä on sitten koiraa joka lähtöön".


Sunnuntaina illalla käytiin kotiin palattua vielä uittamassa koiria Viralassa. Polkka pääsi ensimmäistä kertaa elämässään soutuveneen kyytiin. Apinan ilme oli näkemisen arvoinen, se kelasi ihan selvästi "Oon vedessä mut mun jalat ei kastu, mitä hittoo?". Kun vene meni rantapenkan läheltä, otti Apina vauhtia ja hypätä roiskaisi maihin ja lähti hepulin vallassa täyttä laukkaa eteenpäin. Nauroin melkein pissat housussa sen veneilyä. Ei taida Pokemonissa olla laivakoiran ainesta?

Kiva viikonloppu. Miksei aina voi olla kesä?

14.7.2011

Maissin yllättävä mielenmuutos

Siinä sitä juostaan ilman rähinöitä!

Koska Maissi on kaikkien suureksi yllätykseksi suhtautunut koko kesän vieraisiin koiriin ystävällisesti, päätettiin lähteä lenkille Mörkö-bulldogin kanssa. Polkan hyvä ystävä Mörkö on nimittäin Maken ehdoton inhokki. Ensimmäisestä tapaamisesta saakka Make on halunnut vain antaa hammasta hyväntahtoiselle Mörkölle. En tiedä onko se bulldogista lähtevä rohina vai mikä, mutta jo Mörkön naama saa Maissin raivon partaalle.

Poksu spurttaa onnellisena ystävien kanssa.

Taktiikaksi päätettiin sellainen, että Maissi on alusta saakka irti (se on kaikista raivokkain kytkettynä) ja Mörkö remmissä ihan turvallisuussyistä. Maissi kävi muutaman kerran Mörkön vieressä rähähtämässä, meni siihen aivan tahallaan. Kielsin ja käskin sen siirtymään muualle. Muutaman hetken kuluttua Maissi ei enää välittänyt koko bulldogista, vaan juoksi ja puuhaili omiaan. Uskomatonta, pystyikö tämä käymään näin helposti?

Näin kasassa ja ihan ilman rähäkkää!

Kun meno näytti rauhalliselta, päästettiin Mörkökin irti. Kolmikko juoksi metsäautotietä aivan sovussa. Maissi väisti itse Mörköä, eikä Mörkö ollut siitä edes kiinnostunut. Uros on leikattu viime keväänä ja narttujen kanssa sikailu on päättynyt sen siliän tien! Kun Mörkö ei ollut kiinnostunut Maissista, ei Maissikaan kokenut tarvetta puolustautua hampaat irvessä. Ja vapaana metsässä on aina tilaa väistää toista. Lenkki sujui muutaman alussa kuullun murahduksen jälkeen aivan sovussa.

Olisihan se tosi kivaa, että Maissi pystyisi tulemaan toimeen edes muutamien vieraiden koirien kanssa. Nyt se joutuu aina jäämään kotiin kimppalenkkien ajaksi ja se on tosi tylsää, koska sporttinen mäykky tykkää pitkistä metsälenkeistä. Jos se on vaan vanhemmiten unohtanut vihaavansa vieraita koiria?


Lenkkijengi. Maissin ilme on aavistuksen pelottava.

12.7.2011

Sateen jälkeen


Lauantai-illan sinnikäs sade meinasi vesittää meidän suunnitelmat saunomisesta ja uimisesta Viralassa. Lopulta lähdettiin matkaan sateesta huolimatta ja ilta kirkastui tosi kauniiksi. Aluksi koirat uivat sateessa. Maissia eivät moiset pikkuseikat haittaa ja Polkkakin valitsi uimisen ja riehumisen kuistilla murjottamisen sijaan. Papua huono keli sen sijaan vähän ärsytti.

Hei tulisit jo pois sieltä!

Koirien ulkoiltua oli aika laittaa ne autoon odottamaan ihmisten saunomisen ajaksi. Helpommin sanottu kuin tehty - Maissi ei tullut vedestä houkuttelemalla eikä käskemällä. Edes perinteinen kotiinlähtöhuijaus ei toiminut. Eipä siinä muuta kuin bikinit päälle ja uimaan. Kun uin Maissia kohti, sen silmät laajenivat valtaviksi ja kurkusta kuului hätääntynyt vinkuna "apua apua, minut viedään väkisin järvestä". Tässäpä syy siihen, ettei Maissi ui millä tahansa rannalla. Epäilen, että tämän koiran voisi karkuuttaa uimalla.

Koirat juoksivat hepulin vallassa pitkin ja poikin vielä saunan jälkeen. Pitkästä aikaa viilennyt sää sai ne riehaantumaan oikein kunnolla. Kotiin päästyä koirahuoneen täytti kuorsaus ja ehkä vähän myös märän koiran haju.

Uimisesta viis, mutta anna karkki!

10.7.2011

Maissi täytti yhdeksän!

Hillitsen itseni veteraanin tyyneydellä!

Maissi täytti perjantaina 9 vuotta. Koirasta ei ikipäivänä uskoisi sen ikää ja yleensä lukeman saakin toistaa kysyjälle. Sen verran jouduttiin tekemään myönnytystä iälle, että Make siirtyi Acanan senior-versioon. Adult alkoi nimittäin kertyä vyötärölle. Uusi ruoka on sopinut koko posselle tosi hyvin, Polkan annos on pudonnut 4,5 dl Nutroa 2,5 dl Acanaan. Ehkä sitä nostetaan valeraskauden ja helteiden jälkeen, mutta muutos on kuitenkin aika merkittävä.

Niin ihanaa, ettei pysty katsomaan.

Päivänsankaria juhlittiin grillikekkereiden merkeissä (ei kerrota Makelle, että osasyynä iltamiin saattoi olla kesäperjantai) kotipossen lisäksi Juhon, Antin ja Niinan kanssa. Ihmiset grillasivat rapuvartaita ja ribsejä, koirat saivat maksalaatikosta, lohipullista ja kalkkunaleikkeleistä kootun kakun. Maistui niin hyvin, että päivänsankari meinasi vetää oman osuutensa väärään kurkkuun. Täydellä höyryllä siis kohti seuraavaa etappia, täyttä kymppiä.

Jo riittää poseeraus, korkkaan kakun!

Kun afrikkalainen helteeseen ryytyi

Olen kesälomalla kaikista humputuksista, sanoo Poksu.

Käytiin Suvin ja koirien kanssa keskiviikkona toko-kokeessa Pirkkalassa. Reissussa ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, ainakaan positiivisessa mielessä. Alkuviikon oli ollut pilvistä ja vähän viileämpää ja Polkka oli tehnyt tottista ihan hyvässä vireessä ja iloisesti. Keskiviikkona töistä tullessa mittari näytti taas +25 ja koiran naamasta paistoi raukea helleilme. Lähdettiin kuitenkin matkaan.

Koepaikka oli tumma hiekkakenttä suorassa auringonpaahteessa. Tiesin jo paikalle päästessä, ettei tästä tule yhtään mitään. Mutta ehkä samasta syystä kuin ihmiset lottoavat joka lauantai, päätin olla luovuttamatta. Meidän vuoromme oli melkein viimeisinä. En saanut nostatettua koiraa lelulla, eikä se ollut juuri kiinnostunut makupaloista (kalkkunaleikettä). Tuijotti vaan minua raukeana ja pystyin melkein kuvittelemaan sen pään yläpuolelle hiekkarannan ja aurinkovarjon sisältävän ajatuskuplan.

Eikä siitä mitään tullutkaan. Taluttimessa seuraaminen meni vielä joten kuten, mutta sen jälkeen Poksu päätti ottaa totaalisen rennosti. Muutaman liikkeen jälkeen se kävi kentälle makaamaan ja kääntyi kyljelleen. Joku huusi kentän laidalta hädissään, että onkohan koira kunnossa. Oli se, muttei noussut enää millään käskyllä. Nostin sen ensin etupäästä ja sitten takapäästä ylös. Ei ehkä tarvitse mainita, ettemme osallistuneet viimeisenä liikkeenä tehtävään 2 minuutin paikkamakuuseen. Poksu olisi ensimmäisen kymmenen sekunnin jälkeen vetänyt levyksi ja sulkenut silmänsä, eikä se ole tarkoitus. Me luuserit siis luovutimme.

Eikä helle oikein sopinut seurueemme toiselle afrikkalaiselle Darallekaan. Daran hyytyessä omalla vuorollansa helteeseen varsin huumorintajuinen tuomarimme Riitta Räsänen huusi kehän laidalle, että kyseessä on ehkä rhodesialaisten rotuominaisuus. Vähän ehkä nolotti.

Nyt loppui tsemppi koiranohjaajalta, me lomailemme loppukesän ja palaamme asiaan syksyllä kun kelit ovat viilenneet, eikä koira ole enää valeraskaana. Sillä Poksu kuvittelee edelleen saavansa pentuja, nyt sen nisistä tulee vähän maitoakin. Turha kai se on väkisin lyödä päätä seinään ellei suju?

3.7.2011

Uusia kavereita

Oikeaa kesämeininkiä.

Vietettiin torstaina iltaa kaveriporukalla uiden ja lettuja paistaen. Hiekkaranta, lämmin järvivesi, muurikkalettuja ja mansikoita - ei voi olla mitään parempaa kesätekemistä! Vesi on lämmennyt sellaisiin lukemiin, että jopa minä tarkenen uida pidemmän kaavan kautta.

Polkka oli mukana ja pärjäsi hyvin koirapossen seassa. Mukana olivat buldoggi Mörkö, kultsu Onni ja tolleri Iisa. Kaikki meni hienosti siihen saakka, kunnes Onni huomasi miten ihana nuori tyttö Poksu onkaan ja alkoi jahdata sitä pahat mielessä. Poksulla meni fiilis ja istui nyreänä saunan eteisessä piilossa. Mörkö puolestaan näyttää menettäneen pahimman tyttöjenjahtausvimman pallien viemisen jälkeen ja tyytyi vaan hengailemaan joukon jatkona.

Mörkö raivaa tiensä kohti ruokaa.

Polkka on ihan viileä, mutta Mörkö haluaa tehdä tuttavuutta.

Iisa riehuu vedessä.

Meille ihan uusi tuttavuus, Polkan ikäinen novascotiannoutaja Iisa oli aivan uskomaton vesipeto. Koira juoksi koko illan ajan nurmikentällä ja ui ihan innoissaan. Siitä energiamäärästä olisi voinut siirtää jollakin piuhalla osan Poksuunkin. Vaikka onhan se tällaisissa tilanteissa ihan kätevää, että koira juoksee vähän, käy uimassa ja makaa sen jälkeen äksänä terassilla.


Iisa, Onni, Mörkö ja Polkka.