Rati riti ralla...

On talvessa toki kauniitkin puolensa...

Jos me paleltiin viime viikon -13 asteen pakkasessa, niin nyt vasta kunnon talvea tyrkkääkin. Mittari näytti tänään töistä tullessa eli klo 17 maissa -20 astetta. Siitä vaan koirille vaatteet niskaan ja lenkille. Puin Polkalle Hurtan pitkälahkeisen fleecehaalarin ja Pompan paksun talvitakin. Jalkoihin fleecetossut, jotka afrikkalaisen talviahdinkoa ymmärtävä ystävä meille toimitti. Ja arvatkaa mitä: afrikkalainen tarkeni koko lenkin oikein mainiosti! Löydettiin lähipellolle talsittu polku ja siellä se veti kiitolaukkaa pimenevässä tammikuun illassa.

Maissi ei ollut yhtä onnekas. Vaatteet nyt vaan ah-dis-taa Makkaraa. Sille varta vasten pienennetty fleecepusakka on juuri oikean kokoinen, mutta mitä tekee onneton pieni mäyräkoira? Kinkkaa etujalkojaan niin, että ne luiskahtavat takin sisälle ja kaatuu hylkeenä naamalleen. On vaikeaa olla pieni jalaton koira.

Otin Maissilta takin pois kesken lenkin ja se viipotti tyytyväisenä menemään, kunnes muisti pakkasen ja laittoi etutassut suuhunsa. Ei ehkä ihan paras mahdollinen paikka lämmittää varpaita...

Päästä varpaisiin topattuna, enää puuttuu pipo...

Sydäntalven lenkkiahdinko onkin oikeastaan lyhyissä päivissä. Koirat tarkenevat paremmin vapaana juostessaan, mutta ennätän iltalenkille vasta pimeän tultua ja se tarkoittaa remmilenkkiä. Toisaalta polut ovat vähissä, kun täällä ei meidän lisäksi juuri muut taida metsälenkkeillä ja metsäautoteille en pimeällä uskaltaudu. Jospa pakkanen toisi tullessaan kestävät jäät, viime vuoden jäälenkit olivat aivan mahtavia! Ja illat onneksi pitenevät hurjaa vauhtia. Pimeä tulee vasta viideltä, kun vielä kuukausi takaperin jo neljältä oli säkkipimeää.

Pakkanen saa mummokoiran yllättävän sosiaaliseksi.

P.S. Toinen halkokori on ostoslistalla. Siihen saakka puita kannetaan myös kuvassa näkyvällä rumalla ämpärillä. Ei ehkä mikään sisustuselementti...

Talvipäivä Kuumassa

Kävin jo pissalla, nyt ajattelin nukkua alkuiltaan saakka.

Polkka oli kaivautunut mukavasti koirapetiin viettämään sunnuntaita, kun kävi käsky pukeutumaan. Ei saakeli, oli afrikkalaisen ensimmäinen ajatus. Siitä vaan haalaria ja takkia niskaan ja autoon kohti talviretkeä Forssan Kuumaan eli Boris-rhoden tiluksille. Seuraksi lähtivät Suvi ja Teemu koirineen, eli meillä oli kasassa komea seitsemän koiran lenkkijengi. Koirat tarkenivat vapaana juostessaan ihan hyvin ja pellolle auratulla baanalla oli hyvä juosta.

Melkein koko jengi samassa kuvassa.

Käveltiin sama polku kahteen kertaan. Ensimmäisellä kierroksella Polkka juoksi innoissaan muiden mukana, mutta kun käännyttiin uudelleen samalle kierrokselle, sen naama venähti. Poksun mielestä lenkki oli jo kävelty ja nyt voitiin mennä sisälle kahvittelemaan. Hullua kävellä samaa rinkiä monta kertaa! Paimenet juoksivat ympäriinsä ihan innoissaan. Dara oli vähän myrtsinä pakkasesta ja Boris alias Fabio lumoutuneena The Nartun eli Poksun persauksesta.

Nyt se kieli pois mun hännän alta!

Fabio kauhistuu komentoa ja hyppää ilmaan.

Polkka ja aavistuksen lumi-kuolainen Bro.

Paimenkivaa hangessa: Bro, Otti ja Igor.

Lenkkeilyn jälkeen mentiin teelle ja mustikkapiirakalle. Polkka tuli sisälle tutustumaan talouden kissoihin. Pikku Pokemonilla olikin edessä haastava paikka: joko tulla toimeen kissojen kanssa tai viettää viiden päivän lomanen koirahoitolan kaltereiden takana. Sanna oli siis lupautunut jo aiemmin ottamaan Polkan hoitoon meidän talvilomareissun ajaksi ja nyt täytyi testata, miten apina suhtautuu kissoihin. Sen kokemukset kyseisistä eläimistä rajoittuvat raivokkaisiin kissajahtiyrityksiin omalla tiellä...

Polkka sai varmuuden vuoksi kuonokopan päähänsä. Valo-kissa askelsi tupaan päättäväisen näköisenä. Mitä tekee urhea pikku Pokemon? Peruuttaa pöydän alle piiloon! Loppujen lopuksi Polkka ei ollut edes kiinnostunut koko kissasta, eikä ainakaan sen jahtaamisesta. Vähän se varmaan mietti, mikä ihme tuo törkeästi silmiin tuijottava pikku hiippari oikein on. Sanna oli siis täsmälleen oikeassa epäilyidensä suhteen siitä, että Polkan mielestä kissa on tylsä tyyppi eikä sitä kannata jahdata. Minä taas olin pelännyt Poksun syöksyvän kohti kissaa. Miten mukavaa onkaan olla väärässä!

Laiska viikko

Polkka palvoo takkatulta.

Meidän viikko on ollut ennätyslaiska. Kylmät ja pimeät illat eivät varsinaisesti innosta lenkkeilyyn. 45 minuutin remmilenkistä tulee huono omatunto, mutta toisaalta koiria ei huvita talsia narun jatkeena yhtään sen kauempaa. Ollaankin täytelty ahkerasti Kongeja ja yritetty keksiä muuta tekemistä. Toivottavasti kevään tullen meillä ei asusta neljä laiskaa paksukaista!

Lenkiltä tullessa Polkka parkkeeraa suoraa päätä takan eteen ja tuijottaa sekä luukkua, että meitä. Palvelusväki, tulet takkaan! Sytytän takan ja raahaan koirapedit siihen eteen. Hetken kuluttua koko orkesteri on kerääntynyt paikalle palvomaan tuota ihanaa lämmöntuojaa. Polkka on kaikista huvittavin - se istuu takan edessä naama lähellä luukkua ja pitää silmiä kiinni.

Läheisyys lämmittää, syksyn riitapukareitakin.

Eilen sentään saatiin jotakin aikaiseksi. Lähdin töistä vähän aiemmin ja ennätettiin talsia Suvin ja koiralauman kanssa metsässä melkein puolitoista tuntia ennen pimeän tuloa. Metsäautotie oli aurattu, varmaankin puunkorjuutöiden vuoksi. Sitähän käveli oikein ilokseen! Polkka keskittyi lähinnä syömään lunta, siitä on tullut sen ykköshuvi. Oltiin takaisin autoilla viideltä, eikä vieläkään ollut aivan säkkipimeää. Sieltä se kevät tulee!

Nyt tänne se ruokakuppi!

On pakkasista jotain iloakin, sain pakastimen sulatettua (sellainen kätevä huurtumattomaksi mainostettu malli!). Koirilla oli onnenpäivä, sillä pakastimesta löytyi kaikenlaista unohdettua. Ne söivät iltaruoaksi lehtipihvit. Rehellisyyden nimissä todettakoon, että esimerkiksi Kennelrehun raaka lohi katoaa kupista nopeammin kuin lehtipihvi...

Hyytymisiä

Elohopea painui tällä viikolla alle -10 asteeseen. Polkka oli kakkaamatta tasan kaksi vuorokautta - eihän sitä nyt vaan tarkene pyllistyä hoitamaan asiat. Tänään jäi agi-treenit väliin, ei mitään järkeä mennä ulkokylmään maneesiin rehkimään -13 asteen pakkasessa. Tuskin tekee koiran fysiikalle kovin hyvää? Pienellä kävelylenkillä käytiin ja sen jälkeen apina asettui nenä kiinni takkaan.

Papu lenkkeili Ruuti-mäykyn kanssa vartin verran tassuja nostellen. Ehkä me mennään kaikki talviunille ja herätään kevätauringon paistaessa?

Talven ekat uinnit

Afrikkalaiset odottavat omaa vuoroa.

Käytiin perjantaina Suvin ja Teemun kanssa uittamassa koiria Hyvinkäällä koirakylpylässä. Se on vaan aina yhtä hauskaa! Uimavuoron aloittivat seniori-Sini ja pentu-Otti, joita uittaja opasti alkuun. Myöhemmin seuraan liittyivät afrikkalaiset ja Bro. Otilla meni alkuun vähän räpiköinniksi (pentu ei ollut uinut koskaan aiemmin), mutta aika nopeasti se alkoi uida rauhallisesti ja melkoisella vauhdilla muuten!

Polkka oli vähän nihkeällä tuulella ja meni veteen hitaasti nyrpeän näköisenä ja tassulla vettä kokeillen. Koska pinkkiä kylpyankkaa ei saanut takaisin sohimalla, apina luovutti ja laskeutui uimasille. Suvi kuvasi Polkasta uimavideon. Kuten videosta näkyy, koiralla on hyvän rauhallinen uimatyyli.

Pinkin kylpyankan pelastus.

Puolen tunnin uima-aika kului tosi nopeasti loppuun, tosin olihan meillä viisi uitettavaa koiraakin. Vaikka puoli tuntia kuulostaa aika lyhyeltä ajalta, koirat väsähtävät siinä aika tehokkaasti. Uinnin jälkeen kuivateltiin ja sain jopa kuivattua Polkkaa föönillä. Viime talvena se hyppeli föönin nähdessään karkuun ja jouduttiin menemään ihan vaan pyyhkeiden avulla.

Afrikkalaiset näyttivät uinnin jälkeen nyrpeää naamaa ja tärisivät. Polkalla ja Daralla onkin ehdotus kylpylän omistajalle: hanki meitä viluisia varten koirasauna. Siellä voisi lämmitellä uinnin jälkeen.

Paimenet uimasilla.

Tuplasuoritus: Dara ja Otti.

Menivät törkeästi kastelemaan pienen afrikkalaisen.

Uimakoppinaapurit.

Sun ystäväsi omasi

Puruluut syödään aina vierekkäin.

Olen miettinyt jo pidempään kirjoittamista Polkan ja Maissin väleistä. On sellainen olo, että jos iloitsee hyvästä tilanteesta, tulee takapakkia. Mutta ei kai se aina niin mene?

Koirilla oli syksyllä pientä kahnausta keskenään. Polkka murisi usein ohi kulkevalle Maissille ja tilanne kulminoitui kahakkaan omalla pihalla - Maissi sai muutaman hampaanreiän ja isot henkiset arvet. Makkara ei uskaltanut tulla kahteen viikkoon pimeällä omalle pihalle samaan aikaan Polkan kanssa. Jos pakotin, se yritti ryömiä portin alta karkuun. Maissi on ollut aina vähän neuroottinen ja tappelu omassa laumassa oli aivan liikaa sen päänupille. Henkiset arvet paranivat kuitenkin samaa vauhtia hampaanreikien kanssa ja tilanne tasapainottui.

Kahakan jälkeen Polkka pudotettiin laumassa selkeämmin omalle paikalleen. Se ei saanut viikkoon mitään huomiota meiltä ihmisiltä ja senkin jälkeen mäykyt huomioidaan aina ensin. Mäykyt saavat ruoan ja kaikki herkut ensin ja pääsevät ulkoa sisälle ensin. Etuileva Polkka palautetaan jonon hännille. Kun koko porukka katsoo sohvalla telkkaria, on Polkka usein lattialla omalla pedillään. Okei, välillä sekin pääsee kainaloon. Mutta jos koko jengi ei mahdu sohvalle, on Polkka aina se joka väistää lattialle.

Parhaaseen petiin kannattaa jonottaa.

Tiedä sitten johtuiko kurinpalautuksesta vai mistä, mutta kahakka ei ole toistunut. Polkka on ehkä kerran tai kaksi murahtanut viereen kampeavalle mäykylle. Se haluaa selvästi pitää vähän etäisyyttä ja omaa rauhaa muihin, paitsi silloin kun hänelle itselleen sopii tunkea muiden viereen. Silloin läheisyys kelpaa kyllä. Tosi reilu kaveri!

Jännä juttu, mutta Maissi ja Polkka ovat aina syöneet puruluut vierekkäin samalla matolla. Sieltä ei ole kertaakaan kuulunut murinaa. Oikeilla luilla en uskaltaisi edes testata, niistä Maissi menee niin sekaisin, että vahtii hampaat irvessä koko pihaa (tai muuta luunsyöntipaikkaa) kaksi päivää...

Hurtan fleecetakit hyvässä alennuksessa!

Käypä takki syksy- ja kevätkeleihin.

Peten koiratarvikkeelta kuului tänään erityisen hyviä uutisia: Hurtan oranssit fleecepusakat ovat -70 % alennuksessa. Alennus koskee vip-asiakkaita, mutta sellaiseksi pääsee rekisteröitymällä sivustolle. Sen jälkeen sisään kirjautumalla klikkaa tarjoukset auki ja sieltä se löytyy. Takille jää hintaa koosta riippuen noin 18-20 € mikä on aivan käsittämättömän vähän.

Tilasin Polkalle 65 cm kokoisen pusakan (kuvassa oleva punainen on kokoa 60 cm ja saisi olla aavistuksen pidempi) ja Maissille mäykkykoon 42 cm sekä yhtä isomman eli 45 cm. Toisen on pakko olla sopiva, palautan epäsopivan tai sitten nihkeästi ulkoileva Papu saa taas yhden takin lisää.

On lunta tulvillaan...

Pakkanen vetää afrikkalaisen vakavaksi.

Tällä viikolla tuli talvi oikein toden teolla. Lumityöt sai tehdä kolmena iltana ja pakkanenkin paukutteli viikonlopun noin -10 asteen lukemissa. Caddyn ovet jäätyivät kiinni heti alkuviikosta. Ensin kuskin ovi, sitten kaksi takaovea. Tänä aamuna vain pelkääjän paikan ovi aukesi. Lopulta auto pääsi sulamaan lämpimään autotalliin ja ovien tiivisteet ja lukkojen kielekkeet saivat jonkun sortin käsittelyn (älkää kysykö siitä enempää, istuin sisällä lämpimässä juomassa teetä).

Miten niin pitkät sääret?

Polkka on kyllästynyt lumeen ja pakkaseen jo nyt. Viikonlopun lenkkeily ei mennyt aivan putkeen. Eilen käveltiin metsässä puolitoista tuntia Suvin porukan kanssa. Metsäautotietä ei oltu aurattu, siellä oli ainoastaan auton renkaan jäljet. Polkka kipsutteli hapan ilme naamalla auton urassa kuin joku sirkusponi. Ei tainnut ottaa yhtään laukka-askelta koko lenkin aikana. Yhtä vaikeaa oli lajitoveri Daralla, kun taas paimenet kirmasivat lumesta välittämättä. Maissi olisi ehkä kirmannut, mutta maavara tuli matalalla vastaan.

Tänään käytiin treeniksellä Ruuti-mäykyn kanssa. Polkka teki valmiiksi pystytettyä rataa (hyppy, hyppy, hyppy, hyppy, kepit, a, putki, puomi. Innostus oli kohdallaan ja työnteko näytti hyvältä. Koira on ollut lomalla reilun kuukauden juoksun, treenitauon ja oman sairasteluni vuoksi. Ensi viikolla pitäisi mennä taas treeneihin ja onneksi koiralla näyttää olevan into päällä. Mäykyt tekivät muutamaa estettä, Maissilla oli hirveä meno päällä ja Ruuti-mäykky paineli putkea tosi reippaasti.

Treenin jälkeen käytiin remmilenkillä. Polkka kinkkasi kolmella jalalla ja jopa Maissin varpaita palelsi. Kyllä ne viime talvena kestivät pakkasta paremmin, eihän tällainen kymmenen astetta ole yhtään mitään! Ehkä näin äkkiä tullut totaalitalvi vaan hyydyttää koirat?

Maissi sai vihdoinkin talvitakin! Pompan takit ovat helmoista sille liian pitkiä (kun selän pituus riittää niin helmat viistävät maata) ja Hurtan mäykkykoko (42) ei mene edes päästä läpi. Make taitaakin olla vähän suurikokoinen mäyräkoira... Suvi pelasti tilanteen ja ompeli makkaralle talvitakin. Ihan mahtavaa, isot kiitokset takista! Maissi ei ole palellut aiempina talvina ollenkaan, mutta ilmeisesti ikä alkaa tehdä tehtävänsä ja 9,5 -vuotiaan koiran pakkasenkestävyys ei ole enää samanlainen kuin nuoren.

Kun tarpeeksi kauan tuijotan, niin ihana lämmittävä tuli syttyy.

Aktivointileluja

Onkohan näitä vähän päässyt kertymään?

Olen toista päivää flunssan kaatamana sängyn pohjalla. Koirat malttavat torkkua iltapäivään, mutta sen jälkeen alkaa lenkille painostaminen. Joku naama tuijottaa jatkuvasti sängyn laidalla ja häntä heiluu kysyvästi. Joo, yleensä omistajan vapaapäivä tarkoittaa aktiviteettia, mutta ei nyt.

Aloin kaivella kaapista aktivointileluja ja päätin tehdä inventaarion. Yllätyin itsekin läjän suuruudesta, kuka lie nuo kaikki haalinut? Osa on vieläpä lainassa Hertta-airiksella, kasasta puuttuu yksi lautapeli ja ainakin kaksi aktivointilelua.

Tungin nakinpaloja kolmeen leluun ja sain ostettua itselleni yli puoli tuntia nukkuma-aikaa.

Ergonominen työasento.

Lelukasan ehdotonta kärkeä on Kongin lelut. Tavalliset Kongit tosin ovat aivan liian helppoja, ne täytetäänkin jauhelihalla ja laitetaan pakastimeen. Koirat saavat iltaruoalla aavistuksen vähemmän lihaa ja myöhemmin illalla vielä Kongit työstettäväksi. Kaikki kolme rakastavat ruoan kaivamista lelun sisältä! Tosin kyllä Kongitkin saavat osumaa ajan kuluessa ja niistä alkaa irrota paloja. Mutta lelut kestävän useamman vuoden jopa tällä kulutuksella! Pyöreän mallinen Kong toimii lihapullilla ja juustojämillä.

Kongin uutuudet Leo ja Mike ovat nekin toimivia, onpa leluille rustattu oma videokin. Hauskan videosta tekee tietenkin se, että vauhdikkain leikkijä on rhodesiankoira! Toisin kuin videossa tungen itse leluihin aina muutaman ison herkun, eli ne saa tyhjäksi vain rauhoittumalla ja nuolemalla eikä ympäriinsä viskomalla. Aktivointilelut ovatkin meillä ehkä sellainen illan rauhoittumisrituaali, eikä kierrosten nostatus.

Tosi kestäviä ovat myös Everlastingin lelut (kuvassa oranssi ja sininen möhkäle sekä vihreä pallo). Ne ovat niin tiukkaa lateksia, ettei niihin tule juuri hampaan jälkiäkään. Kongien tapaan nämäkin lelut saa pestä tiskikoneessa. Ei ole tosin ollut tarvetta, lelut nuollaan puhtaaksi muutenkin. Oranssissa ja sinisessä Everlastingissa oli ostettaessa jotkut niihin suunnitellut keksit kiinni, mutta pidempiaikainen ilo on vaikka nakinpaloista tai juustosiivuista.

Aika amerikkalainen video löytyy näistäkin leluista.

Makkara NIIN osaa nää hommat.

Hauskoja leluja on myös Busy Buddyllä (violetit ufo ja sen vieressä oleva orava). Tuoteperheeseen kuuluu myös pullo, joka on ollut meillä ainoa liian vaativa aktivointilelu (missähän koko pullo muuten mahtaa olla?). Kolmesta koirasta yksikään ei hoksannut, miten namit saa ulos. Polkka teki kaikkensa, heitteli pulloa jopa ikkunoihin... Mahtavan hauska Video opastaa aktivointipullon toiminnasta. Ja oravillekin on omistettu oma video.

Punainen Dog Pyramid on käytössä tosi harvoin. Sen kanssa askartelu menee sen sortin paiskomiseksi, että lelu sopii parhaiten kesällä ulos nurmikolle. Lautapelit ovat tosi hauskoja, mutta koirat oppivat niiden logiikan jo muutamasta kerrasta, eikä peli tarjoa enää haastetta. Innokkaasti sillä halutaan silti pelata.

Ylimmässä kuvassa näkyvät pinkki ja vihreä luun mallinen aktivointilelu on edelleen käyttämättä. Ystävän mäykyt hajottivat omansa atomeiksi jo ensimmäisellä leikkikerralla! Terveisiä vaan sille tarvikemyyjälle Messarissa, joka vakuutit että nämä lelut ovat erittäin kestäviä!

Mummo on vanha kettu näissä jutuissa.

Kakka ja sitruuna

Vauhdilla kohti ruskeaa kasaa.

Polkka on syönyt paskaa niin kauan kuin muistan. Kaikki koirat (kai?) syövät hevosenkakkaa ja jäniksenpapanoita, mutta Polkka on erikoistunut koiranpaskaan. Tai oikeastaan ihan kaikkeen paskaan. Heppamunkit ja jänispastillit olisivat vielä ihan ok, mutta koiranpaskan syöminen käy omaan hermoon tosi pahasti.

Pentuna Polkka pyörähti kakattuaan ympäri ja vetäisi lämpimäiset kitusiinsa. Kun mäykyt kyykistyivät kakalle, apina tunki kielen alle ja jäi odottamaan. Kotona yksin ollessaan se kävi kakalla ja söi osan tuotoksesta ja heitteli loput pitkin aitauksen seiniä. Kuvottavaa, eikö? Pennut ovat pentuja, ajattelin ja toivoin että hullutus menisi ohi. Neljästä aiemmasta koirasta muuten kukaan ei ole koskaan syönyt paskaa, Polkka on ensimmäinen laatuaan.

Yritin etsiä neuvoja paskansyönnin kitkemiseen. Mikään kieltäminen, edes totaalisten raivareiden saaminen ei auttanut. Polkan mielestä kakka oli niin hyvää, että siitä kannattaa ottaa vähän huutia. Erilaiset artikkelit väittivät ongelmaa esiintyvän elämäänsä kyllästyneillä kennelkoirilla. Polkkapa ei ollut sellainen. Avuliaat ihmiset kertoivat ananaksen ja lehmänmahan auttavan. Ei toiminut tosiammattilaisella. Eläinkaupasta minulle myytiin jotakin jauhetta, joka saa koiran lopettamaan paskan himoitsemisen. Ehkei tarvitse kertoa, että lähinnä merilevää ja yrttejä sisältänyt 20 € hintainen purnukka ei tuottanut tulosta.

Kakansyönti on jollain tapaa kausittaista, nuorempana se paheni aina uhmakauden alkaessa. Olen huomannut myös talven innostavan koiraa tähän älyttömyyteen, jäätyneet kakat tuntuvat inspiroivan sitä suunnattomasti. Kokeilin päällystää kakkoja kaikella pahan makuisella. Tabasco tai wasabi eivät tuottaneet tulosta, vaan maustettu kakka maistui entistä paremmin.

Vuosi sitten jouluna keksin vuokrata kauko-ohjattavan sitruunapannan. Jätin pihaan osuneet mäykyn kakat tarkoituksella siivoamatta ja menin sivummalle odottamaan. Koira meni heti herkuttelemaan ja suorastaan loikkasi ilmaan pannan suhahtaessa. Neljä kertaa se yritti ennen kuin uskoi: kakka oli pilalla ja se hyökkäsi pienen afrikkalaisen kimppuun kauhealla sitruunalla. Kahden viikon pantakuuri tuotti tulosta ja kakkaharrastus väheni aivan olemattomiin.

Kunnes talven tullessa tänä vuonna apina keksi elvyttää hienon harrastuksensa. Kakka maistuu taas erityisen hyvälle! Hain joululoman kunniaksi sitruunapannan lainaan ja elukka muisti hyvin äkkiä, ettei kakkoja kuulu syödä. Se lopetti harrastuksen omassa pihassa, mutta jatkoi lenkillä. Otin pannan mukaan myös lenkille.

Loppujen lopuksi Polkka oppi kakan nähdessään kokeilemaan tassulla, onko kakka sitruunahyökkäyksen tekevää laatua! Koira sorkkii kakkakasaa varovasti tassulla ja jos sitruunaa ei tule niin syömähommiin. Polkkahan ei todellakaan ole mikään tyhmä koira - viime viikolla se (vihdoin) tajusi yhdistää pannan ja sitruunahyökkäyksen toisiinsa. Kakkaa voi syödä ilman pantaa ja pannan kanssa täytyy hillitä himonsa. Eikä koiraa huijata millä tahansa pannalla, sitruunapanta haisee aina sen verran sitruunalle että koira kyllä tunnistaa sen.

Mikähän olisi seuraava liike? Luovuttaa ja antaa koiran syödä paskaa? Vaihtaa taktiikkaa ja alkaa palkita sitä kakan vieressä olemisesta ilman syömäaikeita? Kohta 2,5 -vuotias Polkka on unohtanut oikeastaan kaiken muun pentupöllöilyn, millähän me päästäisiin tästä viimeisestä eroon?

Ja sitten tuli talvi

Huuruiset tunnelmat.

Lähdettiin tänään lenkille Ruutin porukan kanssa. Luin aamulla lehdestä sääennusteen -9 astetta ja päätin laittaa Polkan lisäksi myös Papulle takin. Puolessa matkassa huomasin auton mittarin lukeman -15 ja tajusin heti, että oli virhe ottaa mummokoira matkaan mukaan. Polkka esitti paksussa Pompassaan kaltoinkohdeltua afrikkalaista ja juoksi vaikean näköisesti kolmella jalalla. Ja kyllä nuo oikean talven lukemat nipistelivät myös meidän ihmisten kasvoja!

Papu liftasi kyytiin.

Lopulta Papu matkasi melkein koko lenkin kainalossa ja lenkki kutistui muutenkin ajateltua lyhyemmäksi. Yritin saada talvisia valokuvia, mutta sekä kuvattavat että kuvaajan sormet jäätyivät ja lopuksi kamerakin kieltäytyi enää tarkentamasta. Tunnin verran kuitenkin sinniteltiin oudokseltaan aivan hirveän kylmältä tuntuneessa pakkasessa. Sen jälkeen äkkiä kotiin keittämään teetä ja laittamaan takkaan tulet!

Ihana talvimaisema.

Kasa mäyriäisiä.

Pentuhyökkäys.

Kas kummaa: miehet mukana lenkillä!

Yrittänyttä ei laiteta

Mahdun kyllä mäyräkoirien petiin, katsokaa vaikka!

Maastonakit lenkillä

Yksi korkea ja kolme matalaa.

Oltiin tänään lenkillä Ann-Marin ja Ruutin kanssa. Lomalaisen luksusta, tehdä lenkki valoisan aikaan! Papukin pääsi vaihteeksi mukaan. Ensi kuussa 14 vuotta täyttävä mummokoira kyllä jaksaa lenkkeillä, mutta narussa se ei suostu kulkemaan ja irtipidon kanssa on vähän niin ja näin - se kun ei enää kuule tai sitten jaksa välittää mistään luoksetulokutsuista. Aukealla paikalla homma kuitenkin menee ja mummonhan saa melkein juoksemalla kiinni tarpeen vaatiessa... Hyvä kunto sillä edelleen on, tunnin lenkki meni aivan tuosta vain ja mummeli laukkasi koko ajan nuorison mukana.

Tänne!

Hullua rallia vetävää Polkkaa sai vähän tarkkailla, ettei se olisi juossut pikkuista Ruutia kumoon. Polkan käsitys hauskasta leikistä "juokse lujaa ja taklaa", ei ehkä ihan toimi pikkuisten pentujen kanssa. Taklauskielto meni ihan hyvin jakeluun ja koirat tyytyivät juoksemaan peräkkäin. Ihanaa kun on talvi ja lunta!

Äly ja Väläys.

Hampaaton ekaluokkalainen ja harmaa mummo.

Kuka ei kuulu joukkoon?

Väsyhän siitä rallista tuli!