Oho, meni rikki!

Näihin ei niinku saanu koskea.

Istutin sunnuntaina hentoisia tuoksuherneen taimia laakeaan ulkoruukkuun. En tiedä mitä ajattelin (ehkä puutarhaoppaan neuvoja?) kun laitoin jokaisen taimen alle puoli kourallista kanankakkaa. Lopputuloksena oli Polkan mielestä aivan mahtavan ihanalle tuoksuva sammiollinen syöntikelpoista kakkaa. Onneksi mies keksi verkottaa istutuksen. Meidän piha on kyllä niin selkeää Viherpiha-ainesta!

Polkka on elänyt viime viikkoina teemaan sopivalla kaikki paskaks vaan -asenteella. Mikään koiranlelu ei kestä ehjänä varttia pidempää! Pehmot purraan hajalle viidessä minuutissa ja vinkulelut kymmenessä. Näyttelystä ostetulta sika-vingulta irtosi pää ja eilen Terrasta tuliaiseksi saatu maissi halkesi raivokkaan leikin päätteeksi. Olisi kivaa pitää koiralla leluja, mutta ainakaan tällä hetkellä mikään ei kestä minkään vertaa.

Paitsi että alkuperäinen råtta on edelleen olemassa! Polkka sai sen viime syksynä meille muuttaessaan ja on käsitellyt råttaa oikein silkkihansikkain (termi kuulostaa hullulta yhdistettynä apinaan...). Råtta on uinut monessa pissalammikossa, mutta pesukonereissun jälkeen se on aina päässyt takaisin leikkeihin. Tosin viime viikolla råtalta poistettiin häntä. Siististi, yhtään repimättä. Häntä oli vain irti ja råtan vieressä kun tulin töistä kotiin. Ehkä Polkka tähtää isona kirurgiksi?

Rikotuista leluista suivaantuneena sijoitin kaikki jäljelle jääneet lelut ulos. Siellä Polkka edes juoksee lelu suussa, eikä vaan räjäytä kaikkea paskaksi mahdollisimman nopeasti.

Ja sitten tuli hätä

Näyttää muuten ihan itseltään.

Päätin eilen agility-treenien jälkeen käydä vielä kukkakaupassa. Tunnin kentällä touhunnut Polkka alias Pokemon istui takapenkillä turvavyövaljaissaan. Kymmenen minuuttia parkkipaikalla ei kuulosta pahalta rastilta treenien päätteeksi. Pokemon päätti toisin. Tulin kukkakaupasta kantamuksineni ja ihmettelin, että mikä parkkiksella vilkkuu. Minun auto! Polkka oli kyllästynyt odottamaan ja laittanut hätävilkut päälle. Siellä se istui ryhdikkäänä takapenkillä silmiään pyöritellen, kun utelin että mikä täällä nyt on hätänä.

Polkallahan muuten riittää huumorintajua. Se heräsi lauantaiaamuna viideltä. Havahduin kolinaan ja menin katsomaan mitä tapahtuu: Polkka oli varastanut mustan tussin ja piirsi sillä olohuoneen valkoiseen mattoon. Sama matto muuten mihin se kaatoi alkuvuodesta ruokaöljyt. Onni, etten ostanut uutta tilalle.

Sunnuntaiaamuna heräsin seitsemältä kamalaan hajuun. Apina oli vääntänyt järkyttävän kokoiset paskat nojatuolinsa taakse. Etsin ja etsin hajun aiheuttajaa, mutta en millään löytänyt. Ihmekös tuo, setti oli niin hyvin jemmattu. Ja Polkka on ollut sisäsiisti öisin varmaan neljäkuisesta.

Näyttelystä ostettu leijonalelu ei muuten toiminut agipalkkana, vaikka olin niin suunnitellut. Edellisellä kerralla pidin palopuheen siitä, ettei Polkkaa kiinnosta kentällä lelut. No nyt se sitten lelulla palkatessa otti sellaisen otteen leijonasta, että lelun pää irtosi ja vanut sekä vinkuosa lensivät kaaressa pitkin kenttää. Se siitä leijonasta sitten. Kouluttaja tosin lohdutti, että siitä voi poistaa vähän vanua ja lelu toimii ilman päätäkin.

Alan hiljalleen uskoa, että Polkka on joku hermojenhallintakurssin minulle antama kotiläksy.

Parasta koiranäyttelyssä on tuliaiset

Polkka kävi lauantaina kolmannen kerran tässä kuussa koiranäyttelyssä. Ja sai kolmannen EH:n. Näyttely oli Helsingin jäähallissa ja ehkä aavistuksen liikaa pahinta peikkoikää läpi käyvälle apinalle. Kaikki meni hyvin siihen saakka, kunnes ämyreistä kajahti kuulutus. Tuomari oli juuri silloin kopeloimassa Polkkaa. Hampaiden katsominen meni ennen kuulutusta hienosti, mutta kuulutussäikähdyksen jälkeen Polkka oli sitä mieltä, että lähtee menemään.

Arvostelu meni näin:

Vielä kovin pentumainen, kaunislinjainen. Niukat etukulmat, hyvät takakulmat. Isokruunuinen ridge. Käyttäytyy muuten hyvin, mutta ei pidä kuulutuksista.

Ja anteeksi nyt vain, mutta tästä lausunnosta me sitten maksettiin jokunen kymmentä euroa! Olihan se iltapäivä jo menossa, mutta kai arvosteluun olisi voinut vielä jokusen sanan pinnistää. Kuulutuskommentti osoittaa kyllä hyvää huumorintajua ja tuomari oli tosi kiva kun suostui vielä vähän kopeloimaan Polkkaa kehän jälkeen. Ja se menikin sitten tosi hyvin.


Parasta Polkan näyttelyvisiitissä olivat kuitenkin tuliaiset. Yhdestä kojusta löytyi viisi lelua kahdellakympillä ja siitä sitten valittiin. Maissi innostui vinkuporsaasta ja leikki vinkulelulla ensimmäistä kertaa noin viiteen vuoteen.


Polkka puolestaan sai ihanan naruleijonan, jonka pää tosin ratkesi saman tien. Kursin lelun kasaan ja siirsin sen treenipalkaksi agilityyn. Saimme viimeksi palautetta siitä, että koiraa pitäisi palkata myös lelulla ja leijona varmasti sopii siihen tarkoitukseen mainiosti. Muuten onkin erittäin epäkannattavaa ostaa leluja tälle bändille. Vinkuporsas purtiin paskaksi kolme päivää näyttelyn jälkeen.


Sunnuntaina kylään tuli Polkan suosikkideitti eli Boris. Koirat riehuivat tunnin verran ja sitten mentiin oman kylän tottistreeneihin. Töihin joutuminen oli pienoinen shokki aivottoman juoksemisen makuun päässeelle pariskunnalle. Olin ottanut kiireessä treenipalkaksi Froliceja ja lihapulliin tottunut Polkka ei ollut kovin mielissään. Ihan kohtuulliset treenit saatiin kuitenkin aikaan ja esimerkiksi paikalla makaaminen ja luoksetulo sujuivat hyvin.

Tottista

Maahan.

Ollaan ryhdistäydytty viime viikkoina tottistreenien kanssa. Polkka oppii huimaa vauhtia ja siitä saa itsekin motivaatiota! Meitä yritettiin houkutella mukaan koirakerhon leikkimielisiin toko-ränkkäreihin itu-luokkaan, mutta en järkytykseltäni pystynyt ilmoittautumaan! Olin katsomassa kisoja ja ihan hyvin oltais voitu mennä mukaan. Voi Polkka raukkaa kun sen mutsi on nynny.

Viime viikon ahaa-elämyksen jälkeen maahanmeno menee nyt ilman käsiliikettä. Polkka jää hyvin paikalleen, eikä ennakoi kun palaan takaisin sivulle.

Paikalla istuminen sujuu sekin jo hyvin, samoin luoksetulo. Oikeaan asentoon tuleminen vaatii vielä pienen käsiavun, kuten kuvasta näkyy. Halusin opettaa Polkan tulemaan suoraan eteen, koska se on jotenkin kätevämpää. Sivulle siirtyminen vaatii sekin pienen käsiliikkeen, tai oikeammin käden pitämisen tietyssä kohdassa. Sitä pitäisi nyt häivyttää.

Käsiliikkeiden pienentämisen lisäksi opettelulistalla on liikkeestä seisomaan jääminen. Sitä ollaan tehty tosi vähän. Seuraamisen alkeitakin voisi viedä vähän eteenpäin.


Varsinaisten treenien jälkeen ollaan pyritty aina leikkimään vähän. Päiviltä saatu patukka toimii tosi hyvin tässä tarkoituksessa. Polkka riepottaa sitä mielellään ja tuntuu innostuvan leikkimisestä koko ajan vaan enemmän. Koska noutokapula ei kauheasti innosta sitä, ollaan tehty noutoalkeita patukalla. Tai siis heitän patukan riehuttamisen jälkeen ja kutsun Polkkaa luokse. Minulle luovutettu patukka on yhtä kuin karkki. Toimii yleensä, tosin välillä patukka jää puolitiehen kun maahan kuivunut kastemato alkaakin kiinnostaa enemmän. Silloin sitä aina muistaa, että tämähän olikin rhode, eikä mikään robottinoutaja.

Viikonloppu omien parissa

Polkalla oli superhauska viikonloppu kirjaimellisesti omiensa parissa, eli Päivin jengin luona Kellokoskella. Viikonloppu oli sijoituskoiran omistajan unelma: Päivi haki apinan lauantaina aamulla ja vei näyttelyyn. Me haettiin Polkka takaisin sunnuntaina illalla kun oltiin selvitty lauantain häähumusta. Ja vielä ihan superväsytetty apina. Ei hassumpaa.

Näyttely oli meidän kotikulmilla eli Turengissa ja siksi oli ihan tosi tyhmää, etten päässyt itse mukaan. Ehkei koiranäyttely ole kovin hyvä syy jäädä häistä pois, heh. Polkan suosikkiveli Ego sai Sertin ja oli vielä VSP. Mahtavaa Johanna ja Ego!

Polkka oli JUN EH2 ja arvostelu meni näin:

Punertava vehnä. Vielä lähellä rajaa oleva. Mittasuhteiltaan oikealinjainen. Hyvä pää. Kirsun pigmentti kehittyy vielä. Kuiva kaula, tiivis jäntevä runko. Pitkä symmetrinen ridge. Korkeat hyvät käpälät. Hyvät kulmaukset. Hyvä luonne.

Typerimmällä ilmeellä varustettu on meidän koira.

Polkan mielestä viikonlopun paras anti taisi alkaa vasta näyttelyn jälkeen. Vuorokausi rallia Muscan, Neelan, Fannyn ja Jumon kanssa. Apina oli sulautunut laumaan hyvin ja leikkinyt varsinkin Neelan kanssa. Ja yrittänyt astua Jumo-enoa! Ei herranjestas Polkka, pitäisikö tässä nyt vähän käsitellä kukkia ja mehiläisiä?

Hundkarusellen.

Apinalla on superväsy.

Kuvat: Päivi Sormunen

Sinne meni talviturkki!

Hei mitä sä teet siellä inhottavassa kylmässä vedessä?

Tänään oli aivan mahtava hellepäivä. Ja parasta kaikessa oli se, että meillä molemmilla oli ylityövapaa. Lähdettiin aamiaisen jälkeen Pasin vanhempien rantaan uittamaan bändiä. Täydellinen tapa laiskalle koiranomistajalle: Maissi ui ja Polkka juoksee ympäri lampea ja Papu pyörii linnunkakassa. Siinä saa kaikki apinat aktiviteettia samalla kun omistaja ottaa laiturilla aurinkoa.

Polkkaa vesi epäilytti tosi paljon. Apina kastoi varpaat veteen ja juoksi kauhuissaan kauemmas. Eikä voinut millään käsittää, miksi Maissi viihtyi vedessä niin kauan. Pasi yritti houkutella Polkkaa koirankeksien avulla edes kahlaamaan, mutta laihoin tuloksin.



Maissi on meidän perheen uimamaisteri, joka on tainnut uida pisimmillään kolme varttia putkeen. Kaikki menee ihan hyvin, kun vaan muistaa tarkkailla koiraa ja kutsua sen pois vedestä kun meno alkaa hidastua ja koira vajota. Maissi ei nimittäin itse huomaa voimiensa uupumista, koska uiminen on siitä niin mahtavaa. Ja sitten moni vielä epäilee, pystyykö muka mäyräkoiran jaloilla uimaan! Pystyy ja moni Maissia hoitanut on kertonut miettineensä kauhuissaan, voiko koira karata uimalla...



Päivä oli niin lämmin, että mummelikin innostui kahlaamaan. Papu oli tosi hyvällä tuulella johtuen varmaan auringosta ja meidän vapaapäivästä ja laukkasi kahlailun jälkeen lampea ympäri. Välillä on vaikea uskoa, että koiralla on ikää yli 12 vuotta!


Papulla on hassu tapa kuivata itsensä nurmikkoon leikkimällä hyljettä. Etuosa maahan ja takajaloilla potkitaan vauhtia.


Juuri kun olimme luopuneet toivosta Polkan uimaan menon kanssa, kuuluu kamala molskahdus ja kas, Apina on hypännyt pommilla lammen takana menevään jokeen! Hetken se oli ihan uppeluksissa, kunnes ui kiireesti rantaan. Eikä muuten mennyt toista kertaa uimaan. Saa nähdä miten käy seuraavalla uimareissulla.


Hieno yhteiskuva uimareissun päätteeksi. Maissi on liian kiireinen istumaan aloillaan ja ui taustalla ympyrää. Polkka päättää pussata mutsia ja Papu tuijottaa taskuja, että järjestyiskö koirankeksi tai joku muu pikku välipala.

Koira osaa, omistaja ei

Kesälukukausi EVVK.

Aloitettiin tänään uudessa tottisryhmässä (Alo/Itu) ja ulkokentällä. Polkka on ollut viikonlopusta saakka aika hankala, johtuen ihan varmasti siitä kun menin lauantaina kehuskelemaan sen helpolla murkkuiällä. Odotukset eivät siis olleet kovin korkealla. Pilkoin paketin nakkeja treeninameiksi ja käveltiin reilun puolen tunnin matka kentälle, että apina ehtisi vähän tasoittua. Matka oli kamalaa sinkoilua ja nykimistä.

Kouluttajakin vaihtui ja uusi osoittautui aika tiukaksi. Tähän mennessä on vaan lähinnä treenailtu vähän jotakin, mutta nyt tuli hommaan kuri ja järjestys! Saimme kaikki esimerkiksi palautetta siitä, että kentällä tehdään koko ajan eikä norkoilla. Olin ja olen edelleen eri mieltä, yhdeksän kuukautta vanha koira ei todellakaan pysty keskittymään suorituksiin tuntia! Selitys ei mennyt läpi, vaan meidän täytyy kuulemma tehdä jotain muuta kuin liikkeitä, mutta ei seisoskella.

Sain henkilökohtaista palautetta käsiliikkeistä. On kuulemma korkea aika päästä niistä eroon! Kaikki näyttivät vuorollaan perusliikkeitä lähtötason määrittämiseksi. Selitin, että Polkka tarvitsee maahanmenoon vielä pienen käsiliikkeen ja päläpälä. Kouluttaja käski tehdä ilman käsiliikettä eli pelkällä käskyllä. Koira meni täydellisesti maahan. Nolo minä.

Toinen samanmoinen oli paikallaan makaaminen. Ei olla tehty sitä vielä niin, että otan askeleita pois koiran luota. Nyt kokeiltiin. Polkka makasi paikallaan, eikä yrittänyt ennakoida edes sivulle palatessa.

Alkujärkytyksen jälkeen olin erittäin tyytyväinen uuteen kouluttajaan. Palautetta ja apua kentälle mennään hakemaankin, eikä mitään pelkkää päänsilitystä. Polkka sai kehuja perusasennosta ja seuraamisen alkeista. Ehkä koiran ohjaaja ottaakin jatkossa sen apinan tittelin itselleen, heh.

Koulutukset ovat nyt kesän ajan isolla hiekkakuopalla aika lähellä meitä. Matka on autolla tosi lyhyt, mutta kävellenkin pääsee reilussa puolessa tunnissa. Ajattelin kävellä aina kun suinkin ennätän. Hihnatreeni ja kaksin Polkan kanssa lenkkeily on tosi hyvä juttu.

Tunti on pitkä aika

Mä istuin tässä ja sit se laatikko niinku räjähti.

Koirat olivat kokonaisen tunnin keskenään, kun me ihmiset kävimme postissa (hakemassa Kongeja ja koirankeksejä sisältävää pakettia!) ja kaupassa. Tunnissa ehtii kaikenlaista.

Kotiin tullessa suusta pääsi ei-niin-rakentava "Polkka sä v****** mua päivä päivältä enemmän". Juuri kun mä olin miettinyt, että ehkä Polkkaa pystyisi jo pitämään vapaana koko asunnossa myös yksinollessa. Ei sitten pystynyt.

Ensimmäistä kertaa junioriluokassa

Olipa kylmä päivä! Hytisimme koiranäyttelyssä Helsingissä Tuomarikartanon vinttikoirakeskuksessa. Ei sentään satanut, mutta kylmää oli ja tuulista. Polkkakin juoksi kehässä vähän palelevan näköisenä. Ensimmäinen virallinen koiranäyttely sujui mallikkaasti ja laatuarvostelussa tuli EH. Rhodeja oli ihan vain muutama ja Polkka ainoa narttu.

Arvostelu meni näin (tuomarina Elina Haapaniemi):

9 kk feminiininen tyypiltään, mittasuhteiltaan hyvä juniori. Hivenen kevyt kokonaisuus tässä vaiheessa. Toivoisin hieman pidemmän pään. Erinomaiset silmät ja ilme. Hieman kookkaat korvat. Hieman vaalentunut kirsupigmentti. Hyvä luusto. Hyvä harjanteen pituus ja hyvin asettuneet kruunut.

Aika odotusten mukaan siis meni, kun palautetta tuli Polkan päälle jääneestä vappunenästä. Jos apinalta kysytään, reissun kohokohtia olivat riehuhetki Ego-veljen kanssa sekä myöhemmin leikkiminen Päivin lauman kanssa. Jumo-enokin lämpeni pienelle sukulaistytölle ensimmäistä kertaa. Ehkä hivenen liikaakin, hih.

Kehno keli ja palkintona kaksi punaista muovinauhaa, mutta silti oli tosi kiva päivä. Kyllä me koiraihmiset sitten ollaan kummallisia!

Riehutreffit komean Boriksen kanssa

Polkka sai tänään uuden ystävän! Olen lukenut Polkkaa muutaman kuukauden vanhemman Boriksen blogia jo pidempään ja sitten jossain vaiheessa hoksattiin Sannan kanssa, että asutaankin suhteellisen lähekkäin (60 km on pieni matka siitä hyvästä, että saa juoksutettua elukasta virrat pois). Tänään vihdoin treffattiin ja voi miten koirilla oli kivaa! Yhteinen sävel löytyi hetkessä ja siinä sitten painettiin puolitoista tuntia ympäri pihaa ja hiekkakuoppaa.


Polkka kutistui taas ihan silmissä, kun Boris asteli ulos autostaan. Koirilla on painoeroa 17 kg, mutta se ei menoa haitannut. Polkka on niin hullu, ettei sitä pienet iskut ja törmäykset haittaa. Lisää vauhtia vaan ja äkkikäännöksiä, niin isompi kaveri ei pysy perässä. Olipa mukavaa katsoa koirien riemua. Polkka nauroi koko naamallaan, kun oli niin mahtavan kivaa juosta kunnolla.

Hei pliis, mä en jaksa enää.

Ei varmaan tarvitse edes mainita, että loppuilta meni aika matalalla profiililla. Kupillinen puuroa ja jauhelihaa ja takkatulen eteen nukkumaan. Polkka ainakin ottaa mielellään treffit uusiksi, meistä ihanan rauhallisen illan viettäneistä ihmisistä nyt puhumattakaan.