Polkka steriloitiin - tähystysleikkauksella

Maailma murjoo, råtta turvaa.

Polkka steriloitiin torstaina. Olin kuullut hyviä kokemuksia tähystyksellä tehdyistä steriloinneista ja ilokseni Hämeenlinnan Animagissa oli menossa tähystysleikkaus tavallisen hinnalla -kampanja. Maksoi se lopulta vähän enemmän, mutta hinta oli kuitenkin järjellinen (514 €) naapuriklinikan ilmoittamaan (n. 900 €) verrattuna. Se olisi ollut roimasti yli kipurajan. Kannattaa näemmä vähän soitella ympäriinsä ja kysellä hintoja näissä ei-niin-kiireellisissä leikkauksissa.

Tähystyksen ja tavallisen leikkauksen ero on pääasiassa siinä, että perinteisessä poistetaan sekä kohtu, että munasarjat. Tähystyksellä yleensä vain munasarjat. Lisäksi tähystysleikkauksessa haavat ovat pienemmät ja toipuminen nopeampaa. Lisäinfoa löytyy vaikka tästä.

Vein Polkan aamulla (lapsi kainalossa, kuinkas muuten) kymmenen aikaan lääkäriin. Oltiin sovittu, että koira saa heräillä kaikessa rauhassa ja haen sen kolmen aikaan (Pasi lupasi tulla ajoissa töistä, ettei tarvitse ottaa lasta mukaan mahdollisesti tokkuraisen koiran hakureissulle). Puolen päivän aikaan tulee sitten jo puhelu, että Polkka on täydessä iskussa ja ulvoo kun on niin lähdössä kotiin. Eipä siinä sitten muuta, kuin lapsi ylös päikkäreiltä ja elukkaa hakemaan.

Ulvominen kuului ulko-ovelle asti. Pokemon oli ihan sitä mieltä, että nyt riittää nämä lääkärihommat ja hyppäsi tyytyväisenä auton perään. Sitä ennen rakas lapseni oli näppäillyt korttimaksupäätettä ja kahmaissut tiskiltä kourallisen koirannappuloita. Mutta kunnialla selvittiin, kaikki kolme.

Leikkaushaava leikkauspäivänä.

Leikkaushaava kolme päivää leikkauksesta.

Toipuminen on todellakin ollut nopeaa. Ensimmäisenä päivänä Polkka piippasi, mutta en mene takuuseen siitä, johtuiko vinkuna kivusta vai kaulurista. Koira on todellakin sitä mieltä, ettei ämpäri päässä kuljeskelu sovi sen imagoon. Kaksi päivää annoin sille särkylääkettä, mutta lähinnä vain siksi kun oli käsketty. Tikit sulavat itsekseen ja rauhassa pitäisi olla kymmenisen päivää. Sehän tässä onkin mielenkiintoista, pitää narussa sairaslomalla olevaa koiraa, joka on mielestään ihan terve juoksemaan rallia pitkin pusikoita.

Agilitystä meinattiin pitää lomaa kolme viikkoa ja mennä sen jälkeen ainakin tekemään joku kevyt treeni.

Kahakka

Ennen...

Meillä tapeltiin viime viikon maanantaina. Maissin ja Polkan väleissä oli joskus aiemmin pientä epäselvyyttä, mutta viimeisen vuoden ajan kaikki on mennyt hyvin. Aiempi epäselvyys oli pientä murinaa tietyissä tilanteissa ja yksi välienselvittely, joka ei vaatinut toimenpiteitä. Nyt Maissi päätyi tikattavaksi päivystykseen.

Kaikki alkoi siitä, kun koirat söivät herkkuja samalla matolla. Niin ne ovat tehneet aina, menneet samalle matolle vierekkäin syömään puruluut ja muut aarteet. Koskaan, ei koskaan tämä ole aiheuttanut mitään kyräilyä, murinaa tai ongelmaa. Tällä kertaa aiheutti. Valvoin puolella silmällä tapahtumaa, enkä nähnyt tarkalleen ottaen, mistä kahakka alkoi. Yhtäkkiä koirat vain olivat toistensa kurkussa kiinni ja aivan raivona.

Sain ne nopeasti irti toisistaan ja tajusin heti, että Maissiin oli sattunut oikeasti. Sillä oli ilkeän näköinen verta vuotava reikä päässä, yksi niskassa ja yksi kaulassa. Otin saman tien puhelun Vethausiin. Vartin kuluttua tapahtuneesta Maissi oli tutkimuspöydällä rauhoituspiikki kankussa. Minä odotin pitkän tunnin sillä välin, kun koiraa ommeltiin. Kun sain vielä nukkuvan koiran takaisin, meinasin oksentaa. Oli se aika hurjan näköinen!

Haavat lähtivät paranemaan hyvin, kahdessa niistä oli muutaman päivän ajan dreeni, joka sai haavaan kertyvän nesteen valumaan ulos. Huuhtelin haavoja betadinella ja ruiskulla dreenin raosta. Maissi oli urhea pieni potilas, vaikka haavojen täytyi olla tosi kipeät. Sai se tietenkin kunnon kipulääkkeet. Dreenien poiston jälkeen haavat arpeutuivat tosi nopeasti. Tikit poistetaan ylihuomenna ja haavat näyttävät jo oikein hyviltä. Henkisten arpien kanssa meneekin varmasti pidempään. Muutaman ensimmäisen päivän koirat välttelivät toisiaan kuin ruttoa ja Maissi oli aivan varma, että Polkka vetää sen välipalaksi hetkellä millä hyvänsä. Polkka puolestaan palautui nopeasti omaksi normaaliksi itsekseen ja ihmetteli Maissin käytöstä.

Nyt reilu viikko tapahtuneesta asiat ovat suhteellisen normaalilla tolalla. Paitsi että minä olen sata kertaa varovaisempi kuin aiemmin! Koirat eivät todellakaan syö enää mitään herkkuja samassa huoneessa, vaan portilla erotettuina. Olen oppirahani maksanut (harmi vain Maissi sai maksaa niistä aika kipeästi), enkä luota enää siihen, ettei koskaan ennenkään ole tapahtunut mitään.

Aivan käsittämätön onni onnettomuudessa on aina auki oleva eläinklinikka Vethaus, jonne on meiltä alle kymmenen minuutin ajomatka! Mitä olisin muuten tehnyt - alkanut selvittää päivystävää eläinlääkäriä, joka olisi ihan varmasti ollut jossain Hauholla leikkaamassa lehmää? Lysti kustansi karvan alle 400 € eikä Maissilla ole vakuutusta. Mutta ihan sama, pääasia että makkara saatiin ehjäksi.

Ehkä alan vähitellen toipua itsekin tapahtuneesta ja rauhoittua itsesyytösten kanssa. Minun vikanihan tämä oli, siitä ei päästä mihinkään. Eläinlääkäri suhtautui tilanteeseen ihailtavasti selittäessäni reikien alkuperän "sen siitä saa kun niille yrittää järjestää jotakin mukavaa tekemistä". Olisinkin pillahtanut itkuun edes puolikkaasta syytöksestä. Näin viime viikon painajaisia verisistä eläimistä ja ihmisistä. Kestän vähän huonosti veren näkemistä ja kaiken maailman ensiapuhommia. Olin tietenkin yksin kotona episodin sattuessa ja ihmettelen vieläkin, miten pystyin toimimaan niin järkevästi. Ehkä sitä pakon edessä pystyy normaalia parempiin suorituksiin?

Tiedän, että useamman koiran taloudessa tällaista voi tapahtua. Mutta kai sitä luottaa omiin koiriin ja toivoo parasta? Eihän meillä ole ennenkään sattunut mitään tuollaista kauheaa. Oma lukunsa ovat tietenkin ne ei-koiraihmiset, joille tapahtumia on joutunut selittämään. Heidän mielestä tilanne on kuta kuinkin sama, kuin pikkulapsi iskisi puukon siskonsa keuhkoon.

Mutta eiköhän tämä tästä. Ehkä jopa pääsen yli ajatuksesta, että Polkan joulupaketista löytyy kasa risuja?

Niisk niisk

Nokkaa kutittaa!

Maissi alkoi vetää henkeä sisäänpäin viime viikolla, sai ns. reverse sneezing -kohtauksia. Epäilykset nenäpunkkitartunnasta heräsivät viimeistään sunnuntaina, kun koko orkesteri alkoi niiskuttaa. Kuonot kutisivat ja niistä valui kirkasta nestettä.

Koko episodi alkoi ketuttaa jo siinä vaiheessa, kun varasin aikaa eläinkäärille. Klinikalla puhelimeen vastannut tyyppi ei tiennyt a) oliko kyseiseen vaivaan reseptivapaita lääkkeitä ja b) riittääkö että tuon vain yhden koiran "tutkittavaksi". Heittomerkeissä ihan vain siksi, että lääke määrätään oireiden perusteella, koska koiran nenästä on niin hankala saada näytettä. Ei ehkä tarvitse mainita, etten olisi todellakaan kuskannut kolmea koiraa paikalle.

Lisäksi koiran tuominen klinikalle oli tärkeää siksi, että lääkäri voi sitten antaa sen lääkkeen. Onhan se todella haastavaa pipetoida nesteampulli koiran niskaan ja tein sen kahdelle kotiin jääneelle kaverillekin! Joskus, ihan vain joskus ikävöin vanhoja kunnon kunnaneläinlääkäreitä, jotka soittivat pikkuvaivojen reseptejä apteekkiin.

Loppujen lopuksi Polkan yleistutkimus ja nenäpunkkidiagnoosi plus lääkkeet (niskaan kaksi kestaa kuukauden välein tyhjennettävä Advocate-ampulli) kolmelle koiralle maksoivat 143 euroa ja summasta oli vielä vähennetty koirakerhon alennus. Vakuutuksen jälkeen maksettavaa jäi 80 euroa. Oli siinä loishäädöllä hintaa!

Olin tosi kypsynyt koko lääkärikeikkaan ja rahanmenoon, kunnes näin naisen tuovan koiran tutkimushuoneeseen ja tulevan hetken kuluttua totaalisen murtuneena itkien ulos pelkän hihnan kanssa. Olisin halunnut mennä halaamaan naista, mutten kehdannut. Loppujen lopuksi oma lääkärikeikka oli aivan mahdottoman hyvä, tultiinhan me sentään kotiin koko orkesterin voimin. Oli ehkä vähän kallis loishäätö, mutta mitä siitä.

Papu hammaslääkärissä

Nyt kyllä heittää päässä.

Mäykyillä oli tänään yhteinen lääkäriaika. Maissi sai rokotukset ja Papulta poistettiin hammaskivet. Hammaskiveä oli aika runsaasti, koska olin lykännyt lääkäriin menoa. Minua hirvittää Papun rauhoittaminen, koska sillä on paha sivuääni sydämessä. Hammaskiven poistamisen hintaskaala on ällistyttävän laaja, sain hinta-arvioita välillä 100-230 €. Juuri sivuäänen vuoksi halusin Papun kuitenkin kunnolliselle asiansa osaavalle klinikalle. Valitsin siis Vethausin. Kyseinen klinikka muuten palvelee nykyisin vuorokauden ympäri noin viiden kilometrin päässä meiltä. Aivan mahtavaa!

Papulle valittiin kevyt ja sydänystävällinen rauhoituskeino ja kaikki menikin hyvin. Mummeli kotiutui heränneenä, mutta melkoisissa pöllyissä. Hampaat olivat hammaskiveä lukuun ottamatta hyvässä kunnossa, ainoastaan kahta vähän lohjennutta poskihammasta täytyy tarkkailla. 13,5 -vuotiaalla mummolla on siis edelleen kaikki hampaat suussa.

Maissin rokotuksille ja Papun hammashoidolle kertyi hintaa yhteensä 252 euroa. Summasta on miinustettu toisen koiran klinikkamaksun alennus ja paikallisen koirakerhon jäsenalennus, yhteensä 34,50 €.

Sairaslomalla

Maailma murjoo, råtta lohduttaa.

Tapaturma-altis Poks rysäytti taas. Kynsi jäi metallisen häkin ristikkoon ja vääntyi. Tällä viikolla otetaan siis rauhallisesti kynttä parannellen. Ei agilityä, ei riehumista kavereiden kanssa. Tosi tylsää, sanoo Polkka ja kerää virtaa sairasloman jälkeiseen elämään. Joka toivon mukaan koittaa jo ensi viikolla.

Homma edistyy - nyt pitäisi osata lisätä silmukoita. Apua!

Nokkosrokko

On siinä näppy poikineen!

Huomasin puolen päivän aikaan Polkan leuassa ihmeellisen paukaman. Selässä oli muutama pienempi näppy. Käytiin kävelyllä ja tekemässä tottista läheisellä kentällä. Polkka oli energinen ja teki hommia tosi hyvin. Kotiin tullessa näppyjä oli enemmän. Hetken kuluttua niitä oli vielä enemmän ja päässä olevat näpyt turposivat ilkeästi. Toinen silmä muurautui miltei kiinni!

Soitin eläinlääkärille (ihana Helmi Tervakoskella, joka palvelee jokaisena viikonpäivänä) ja lääkäri epäili nokkosrokkoa. Käski antaa kolme tablettia kyypakkauksesta ja seurata tilannetta. Mikäli pää alkaisi turpoamaan lisää, pitäisi suoria saman tien vastaanotolle.

Tabletit onneksi alkoivat auttaa tunnin kuluessa, turvotus laski ja kamala kutina helpottui. Koira oli ihan poikki, makasi vaan sängyssä silmät kiinni. Illalla näpyt olivat enää tosi pikkuisia.

Silmäkulma, huuli ja poski turposivat ihan kunnolla.

Pieni googlettelu osoitti, että nokkosrokko on rhodesiankoirilla yleinen ja melkein jokainen koira sairastaa sen jossain vaiheessa nuoruuttaan. Usein näpyt menevät itsestään ohi, mutta kyypakkaus on kelpo lääkintäkeino. Polkalla ainakin paukamat kutisivat niin, että ilman lääkkeitä se olisi rapsuttanut ihonsa rikki.

Taidettiin siis selvitä säikähdyksellä, mutta aika paniikissa olin kun katsoin koko ajan kasvavia näppyjä ja turpoavaa koirannaamaa.

Potilas Poksmon nukkuu.

Synttärihattu vaihtui ämpäriksi

Totaalisen pihalla, mutta syli oli ainoa sopiva paikka.

Käytiin perjantaina aika myöhään iltalenkillä. Huomasin nukkumaan mennessä Polkan siristelevän toista silmää hankalan näköisesti. Puhdistin silmää keitetyllä jäähdytetyllä vedellä ja ajattelin, että kyllä se siitä. Aamulla tajusin, ettei se siitä. Polkka piti silmää koko ajan kiinni ja siitä valui vettä. Sain onneksi soitettua lääriajan Helmiin Tervakoskelle, seudun ainoaan lauantaina auki olevaan eläinlääkäriasemaan.

Minulla oli työvuoden pahin viikko menossa, joten Pasi vei koiran lääkäriin. Tunnin reissu, Polkka oli jouduttu rauhoittamaan että silmään päästiin kunnolla katsomaan. Vilkkuluomen alta löytyi piikin mallinen tikku. Ei siis ihme, että koira aristi silmäänsä pahemman kerran!

Polkka kotiutui kipulääkkeiden ja kaksien erilaisten silmätippojen kanssa. Toista laitetaan kerran päivässä ja toista kahden tunnin välein. Tosin yöllä väliä voi pitää anteliaat neljä tuntia. Alkuun silmää piti myös huuhdella liuoksella, mutta siitä pieni potilas veti sen sortin paniikkikohtauksen, että voinnin kohentuessa unohdimme lääkärin luvalla huuhtelun. Tikut vain lensivät lautalattiasta, kun Polkka meni paniikkiin huuhtelusta!

Onni on koiraystävällinen duuni, mietin tänään sovittaessa silmätippapulloa työpaikan jääkaappiin. Keskiviikkona mennään vielä kontrollikäynnille silmäspelialistille ja onneksi silmä näyttää muutenkin päivä päivältä paremmalta.

Onneksi råtta kulkee kätevästi mukana ämpärissä.

Niin ja Polkka täyttää tänään yhden vuoden! Juhlat joudutaan siirtämään sankarin riehumiskiellon vuoksi tuonnemmaksi, mutta illalla on luvassa kakkua ja possunkorvia omalla porukalla.

Hullun kallis finni

Vähän tuli rapula tosta nukutusaineesta.

Maissilta poistettiin tänään selästä pieni kova patti. Olin katsellut pattia jo hetken aikaa ja vaikka trimmaaja vakuuttelikin sen olevan rasvapatti, halusin asialle kuitenkin varmuuden eläinlääkäriltä. Viime viikolla käytiin näyttämässä pattia ja verikokeissa ja tänään patti sitten leikattiin pois.

Diagnoosi oli tukkeutunut talirauhanen eli suomeksi sanottuna finni. Ihan mahtavaa, ettei kyse ollut mistään vakavasta! En tosin voi olla ajattelematta sitä, että finnin poisto tuli maksamaan arviointikäynteineen kaikkineen noin 360 €. Ei olisi varaa hoidattaa samalla summalla omia näppyjä!

Pieni potilas oli tosi reipas koko päivän. Käyttäytyi heräämössä esimerkillisesti, kotona torkkui pari tuntia minkä jälkeen ilmestyi ruokajonoon ja ilmoittautui lenkille lähtijäksi. Ihan rauhassa kuitenkin otettiin loppuilta. Ikävintä potilaan kannalta on se, ettei se pääse nyt pariin viikkoon uimaan. Toivottavasti uintikelejä jatkuu vielä heinäkuun lopullakin.