Jouluisia

Joulunpyhät on tällä erää vietetty. Me lomaillaan kuitenkin loppiaiseen saakka. Tai siis perheen työssäkäyvä henkilö lomailee, mutta samalla se on lomaa meille kaikille. Paitsi tietenkin Polkalle, jonka arkirytmi järkkyy kun ihmiset toimii ihan epäloogisesti.

Jouluaattona saatiin vihdoin lunta tänne Hämeeseenkin. Ja sitä tuli sitten kerralla ihan kunnolla. Oltiin lenkillä pahimman myräkän aikaan ja Polkka ei pystynyt pitämään edes silmiä auki, kun kamala lumi satoi suoraan hänen afrikkalaisuutensa naamaan. Ehkä takkatuli, täysi ruokakuppi ja puruluu maistuivat aattoiltana entistäkin paremmalta.

Joulupäivänä lähdettiin sukuloimaan Keski-Suomeen pariksi päiväksi. Sen jälkeen ollaan vaan oltu kotosalla, lenkkeilty ja syöty hyvin. Koirien mielestä parasta on ollut varmasti jouluvieraat ja heidän käsiparinsa - rapsutusta on irronnut melko paljon enemmän kuin normaalisti. Metsälenkit ovat maistuneet kanssa, varsinkin kun ulkoilusäät ovat olleet aaton jälkeen suosiolliset. Paitsi tapaninpäivän -8 astetta kirpaisi näin äkkiseltään erästä nimeltä mainitsematonta afrikkalaista (kuva yllä). Mutta siitäkin selvittiin hengissä.

Näillä lokoisilla eväillä kohti uutta vuotta.

Kaunista ja rauhallista joulua!

Hyvää joulua kaikki te, jotka Polkan tarinoita luette! Olkoon joulunne täynnä ihania herkkuja, kiireettömiä hetkiä, lumisia lenkkejä ja halauksia.

Me syömme possunkorvia ja muita suosikkiherkkuja, ulkoilemme, vähän sukuloimme, nukumme koirasohvapäikkäreitä ja katsomme kerrankin telkkaria tosi myöhään. Eipä sillä, pikkulapsitaloudessa herätys tulee joka aamu samaan aikaan huolimatta siitä, onko arki vai pyhä. Mutta lomailun kunniaksi voi ottaa päivänokoset.

Polkka on muuten ollut jo nyt ihan järkyttynyt siitä, ettei olla lähdetty aamuisin kotoa minnekään. Hänen afrikkalaisuutensa aamupäivänokoset nimittäin häiriintyvät, jos kotona pyörii sinne tänne touhottavia ihmisiä. Pakkaskelit on sen sijaan otettu vastaan innostuneesti - meillä lähdetään taas reippaana lenkille ja se on kiva se.

Joululahjat hankkimatta?

Kuva ja sitten pakettiin!

Joulu on ihan pian täällä ja meidän taloudessa on hankittu joululahjat vain nelijalkaisille perheenjäsenille ("vuoden äiti" -palkintoa odotellessa...). Se nyt on vaan niin helppo homma. Paketoin tyypeille aina possunkorvat ja ostan jotain pientä extraa. Vaikka eipä sillä, alle kaksivuotias lapsi ilahtuu ihan vaikka siitä, että paketoi oman puhelimensa ja antaa kakaran leikkiä sillä puoli tuntia.

Mutta siis jos koirien joululahjat on vielä hankkimatta, niin kannattaa tsekata muutama Peten koiratarvikkeen tarjous. Nimittäin hauskoja pehmoleluja lähtee aika edullisesti. Tällä hinnalla ei harmita, jos lelu on jo joulupäivänä suolistettu.

Treeninameiksi sopivia kaikkia kuivattuja ällötyksiä löytyy tukkupakkauksissa mukavaan hintaan Tilasin meille karitsan maksaa, mutta siellä oli myös lohta ja kania. Tarkemmin ajatellen olisi voinut ottaa useampaa sorttia, pakastekuivatut namit tuskin pilaantuvat kovin nopsaan.

Kantikseksi rekkautumalla välttää postikulut tilauksen loppusummasta riippumatta. Tämä ei muuten ollut maksettu mainos, vaikka siltä kuulostaakin.

Jouluisia

Jouluaattona fb:ssa levisi kuvahaaste: koira ja joulupipari. Toiset postasivat kuvia koirastaan pipari suussa, meille pipari päässä oli ihan maksimi. Ja sekin Polkan suorittamana - mäykyt tyytyivät pyörittelemään silmiä portin takana... Vähän vaati keskittymistä ja sitten se onnistui:

Kyllä ihmiset ON pimeitä!

Toivottavasti uuden vuoden aaton haaste ei ole nakki ja perunasalaatti päässä. Meille tämäkin oli aivan tarpeeksi haasteellista. Ei ehkä tarvitse mainita, että vapaa-käskyn jälkeen pipari lensi päästä suuhun aika pikavauhtia?

Vietettiin siis jouluaatto kotona ja lähdettiin joulupäivänä Keski-Suomeen sukuloimaan. Autoon pakattiin kolme aikuista ja vauva, kolme koiraa ja aivan järjetön määrä tarviketta. Esimerkkeinä mainittakoon potta, matkasänky ja häkit koirille. Joululahjoja ja -kukkia unohtamatta! Ei riittänyt farmari, vaan tarvittiin suksiboksi.

Keski-Suomen keli ei ollut yhtään sen jouluisempi kuin hämeenkään. Vettä satoi ja nurmikko paistoi vihreänä. Plus kaikkialla oli aivan järjettömän jäistä ja liukasta. Onneksi 88-vuotiaan mummon perunalaatikko ei petä koskaan.

Matkan aikana tehtiin muutamia huomioita:

1) Kummitäti kannattaa sijoittaa vauvan kanssa takapenkille. Kun näkee vähän harvemmin, jaksaa viihdyttää koko matkan.
2) Mukaan ei kannata pakata hirnuvaa pehmohevosta. Se hirnahtaa koko (tässä tapauksessa 3,5 h kestävän matkan ajan) jokaisen kuopan kohdalla.
3) Koiran kevythäkki toimii tarvittaessa hoitopöytänä ja leikkikehänä.
4) Webasto on hyvä. Koirat voi laittaa jemmaan autoon ilman huonoa omaatuntoa palelemisesta.
5) Kylässä hyvä, kotona paras.

 

Koirat saivat jouluaattona maksalaatikkoa ja possunkorvat. Papulle joulu oli kuudestoista samoilla tarjoiluilla. Hyvin maistui, ei valittanut yhtään mielikuvituksen puutetta.

Rauhallista joulua!

Rauhallista joulua jokaiselle kaksi- ja nelijalkaiselle! Täällä hämeessä sää on niin epäjoulumainen kuin ikinä mahdollista, sade vaan ropisee ikkunaan. Tehtiin jo joululenkki märässä metsässä ja rapaisella pellolla. Nyt lukittaudutaan sisälle ruoanlaittoon, sytytellään kynttilöitä, herkutellaan ja ollaan vaan.

Joulun tunnelmia

Kotoisaa joulutunnelmaa Keski-Suomessa.

Oltiin joulun aikaan muutama päivä sukuloimassa Keski-Suomessa. Kotoa lähtiessa sunnuntaina iltapäivällä mittari näytti -11 astetta ja määränpäähän Liimattalaan päästyä -27 astetta. Oli siinä koirilla ihmettelemistä! Pissalle suoraan autosta komennettu Polkka seisoi järkyttyneenä hangessa milloin mikäkin tassu ilmassa ja kirkui suoraa huutoa. Mäykyt olivat aavistuksen urheampia.

Jouluaattona sää onneksi lauhtui järjellisiin lukemiin ja päästiin lenkkeilemään. Polkalla oli hyvä meininki, apina löysi samalla lenkillä pöllön tai jonkun muun ison petolinnun viimeiset jäännökset (jalat ja kasan höyheniä) ja pienpedoille asetettuja loukkuja (täynnä jäätyneitä mateita ja ahvenia).

Jouluaaton lenkkijengi.

Olin onneksi pakannut koirille kunnolla vaatetta mukaan. Polkka tarkeni oikein hyvin Hurtan fleecehaalarissa ja ToppaPompassa. Viluiseksi käyneellä Maissilla oli päällä Suvin ompelema talvitakki, isolle makkaralle kun ei kerta kaikkiaan löydy valmista takkia (tiedän, kaapista löytyy neljä epäsopivaa ostosta...). Vanhempien Hertta-airis on astetta säänkestävämpi - se ulkoili aattona ehkä kahdeksan tuntia ihan ilman mitään takkia. Lenkillä karvakasa läähätti kuumissaan. Hertta oli tosiaan laitettu pihalle aamuruoan jälkeen ja takaisin sisälle se suostui tulemaan illalla nälän yllättäessä. Koira juoksi ja istui pihassa koko päivän aivan valtavan tyytyväisen näköisenä.

Hertta on rauhoittunut aavistuksen verran ja koirilla menee sen vuoksi paremmin yhdessä. Tai sitten airis ei vaan jaksanut härkkiä muita koiria ulkoiltuaan työpäivän verran? Se nimittäin retkotti molemmat illat eteisessä aivan reporankana. Ulkona jengillä oli taas tosi hauskaa yhdessä, Polkka ja Hertta painivat, juoksivat rallia ja hakivat keppiä umpihangesta. Maissi onneksi älysi pysytellä aavistuksen sivummalla.

Saunanlämmittäjän apuri.

Aaton metsälenkiltä palatessa Polkka aisti tilaisuutensa tulleen ja vilahti ulkosaunalle lämmittelemään. Joo, siellä se istui pukuhuoneessa erityisen tyytyväinen ilme naamalla ja seurasi lämmitystapahtumaa. Elleivät saunan alimmat penkit olisi olleet kumossa, apina olisi livahtanut aivan varmasti ylimmälle lauteelle.

Koirat saivat joulun kunniaksi maksalaatikkoa (Kennelrehun, ne tykkää siitä ihan uskomattoman paljon!). Äitini oli ostanut jokaiselle apinalle Jumbone-puruluun, minä en ollut varannut niille yhtään mitään herkkuja varsinaisen ruoan lisäksi. Olihan talossa tilaa - koirat jaettiin omiin huoneisiin syömään herkkuja. Varsinaiset joululahjat ne olivat saaneet jo ennakkoon - mäykyt saivat uuden karvapedin ja Polkka Rukan talvitakin. Lisäksi kaikki saivat uudet aktivointilelut.

Parasta joulussa koirien mielestä taisi kuitenkin olla lomailevat ihmiset ja mahdollisuus ulkoilla niin paljon kuin halusivat (tai tarkenivat). Tiistaina kotiin palatessa koirasohvalle pötkähti kolme väsynyttä joulunviettäjää. Ja tämä ilo jatkuu vielä jonkin aikaa, palaan nimittäin töihin vasta loppiaisen jälkeen.

Ihanaa joulua!

Iloista ja rentouttavaa joulun aikaa kaikille teille, ketkä tätä blogia luette! Paljon vapaapäiviä, pitkiä metsälenkkejä, herkkuja ja laiskoja hetkiä torkkupeiton alla. Siitä kaikesta meidän joulumme koostuu.

Ja mitä edelliseen postaukseen tulee, talon tilanne ei muistuta enää Lähi-itää. Täällä pärjäillään oikein mainiosti. Maissi parantelee henkisiä arpiaan vielä jonkun aikaa, mutta ihmisten lisäksi myös koirilla alkaa taas olla hyvä tahto. Tietenkin ollaan tarkkana kaikkien syömisten suhteen, varmasti niin kauan kuin koiria näissä nurkissa pyörii (toisinaan tuntuu, että gerbiilien kanssa pääsisi helpommalla...).

Jouluvalmisteluja

Tästä se lähtee, joulun piparisavotta!

Jouluvalmistelut ovat siirtyneet ulkoa (terassikuusi ja jäälyhdyt) sisätiloihin. Itsenäisyyspäivän ja vapaan perjantain muodostama ihanan pitkä viikonloppu sai aikaan joulun ensimmäiset piparit. Rhodemuottia minulla ei edelleenkään ole, mutta ostin jo viime heinäkuussa lahtelaisessa keittiötarvikekaupassa vastaan tulleen koiramuotin. Ehkä se on tarpeeksi rhode? Mäykkymuotti löytyy jo entuudestaan, mutta ei kai sillä voi tehdä Messarin näyttelyyn rhodekehän laidalle päätyviä pipareita?

Polkka ilmestyy paikalle erittäin kiinnostuneena.

Leipurin pikku apurikin heräsi nokosilta ja laskeutui alas koirasohvalta haistaessaan ekan piparisatsin uunissa. Pasi tarjosi apinoille maistiaiset ja meinasi menettää sormensa siinä samalla. En muistanutkaan, että joulupiparit maistuvat koirille noin hyvin. Ehkä joulufiilis on siirtymässä omistajasta koiriin, vielä kun sen saisi tartutettua talossa elävään mieshenkilöön...

Piparisavotan jälkeen jatkettiin talvitunnelmointia metsälenkillä lumisessa metsässä ja kotiin palattua punaposkisina nautituilla glögimukeilla. Lisää vapaapäiviä duunareille kiitos, sitähän ehtii tehdä vaikka mitä mukavaa kun on kerrankin vähän enemmän vapaapäiviä viikossa!

Ensi haistan ja valvonnan herpaantuessa kielellä maistan...

Valmis koiralauma.

Jouluaatto

Orkesteri joulupakettien kimpussa.

Meidän joulu oli tänä vuonna hauska yhdistelmä perhettä ja kavereita. Saara tuli meille aattona päivällä ja käytiin koirien kanssa joululenkillä Aulangolla. Aivan hullusti kaupungin puolella siksi, että meidän lähitiet ovat järkyttävän rapaisia vesisateesta johtuen. Pellot ovat täynnä vettä ja ylämetsässä kävelee hirviä. Valittiin siisti ja stressitön vaihtoehto. Nähtiin lenkillä kauniita hevosia ja rannalla loikkinut lumikko. Lenkin jälkeen saunottiin ja mentiin Pasin vanhemmille jouluaterioimaan. Koirat jäivät kotiin siksi aikaa.

Ihan vähän juustoa, jooko?

Kotiin palattua koirat saivat jouluateriaksi maksalaatikkoa. Antti tuli meille viihtymään juustojen, punaviinin, glögin ja lautapelien merkeissä. Pelattiin varmaan kahteen asti yöllä, kunnes luovutettiin ja kömmittiin nukkumaan. Ihan hyvä niin, seuraavana aamuna meitä odotti automatka Keski-Suomeen.

Joulupoksu.

Hyvää joulua!

Kuva on otettu tasan vuosi sitten, vähän eri sääolosuhteet.

Hyvää joulua, tyypit! Tänään Suvin lauman kanssa koiralenkiltä tullessani mietin, että Polkka on tuonut mukanaan ihania uusia ystäviä. Olen tutustunut vaikka miten moneen mukavaan ihmiseen punaisen paholaisen myötä! Ihanaa joulua teille kaikille, kuin myös niille jotka tätä lukevat ja joita en ole koskaan tavannut. Niin ja tietenkin kaikille teille, keiden kanssa on tunnettu pidempään.

Me vietetään aattoa kotona ja suunnataan sitten Keski-Suomen visiitille. Aion nukkua pitkään ja syödä paljon. Tietenkin myös ulkoilla, vaikka nämä surkeat kelit eivät siihen kannustakaan... Ajattelin toivoa joululahjaksi pakkasta ja lunta.

Joulukuusimäykky.

Mummo vetäytyi talviunille.

Kaksi yötä jouluun on

Tulkoon joulu, Polkka ja råtta ovat valmiina.

Jouloma on täällä! Menen seuraavan kerran töihin vasta loppiaisen jälkeen ja se jos mikä on hyvä joululahja. Itse itselle annettu tosin, ylitöillä ja muutamalla vuosilomapäivällä ansaittu. Kaksi viikkoa lomaa, eikä juuri mitään suunnitelmia. Kuulostaa rentouttavalta.

Pasi ilmoitti säälivänsä koiria, koska ne raukat saavat joka joulu täsmälleen saman joululahjan: paketoidun possunkorvan. Ne avaavat paketin itse ja syövät lahjan. Papu saa tänä jouluna saman lahjan neljännentoista kerran. Oikeasti koirat saavat joka vuosi Messari-tuliaisina kaikenlaista, mutta en koskaan jaksa paketoida niille muuta kuin possunkorvat. Laiska minä. Oikeasti pakettivuoresta voisi tulla kahina, eikä siinä olisi muutenkaan mitään järkeä.

Löysin vaatehuonetta siivotessa (joskus tavaroiden järjestelystä on konkreettista hyötyä!) vuosi sitten Messarista hankitun koiranlelun. Pitkä pehmomäyräkoira kelpasi Polkalle ja siivousseuraksi yläkertaan tullut Poksu piehtaroi tyytyväisenä karvalankamatolla uusi lelu suussa. Ja jätti sen taktisesti yläkertaan, mäykythän eivät pääse sinne ilman kantamista.

Innostuin hankkimaan vielä muutamia muitakin lahjuksia koirille, vaikka eivät jouluksi ennätäkään. Papu sai vihdoinkin uuden fifipedin Polkan pentuna repimän tilalle. Zooplussalta löytyi hyvä valikoima petejä kohtuuhintaan. Nyt odotellaankin postipoikaa tuomaan kaksi uutta petiä, ruokaa ja keksejä. Onhan meillä lomalaisilla aikaa kytätä!

Nenäpunkkiepäilys osoittautui muuten todeksi viimeistään tiistaina, kun koirat oli lääkitty edellisenä päivänä ja alkoivat jokainen vetää henkeä sisäänpäin (ns. reverse sneezing). Lääkäri sanoi, että oireet saattavat ensin pahentua, koska kuolleet punkit putoavat nenästä. No ei olla nähty kuolleita punkkeja, mutta keskiviikon jälkeen kukaan ei ole enää niiskuttanut tai vetänyt henkeä sisäänpäin. Hyvä niin.

Pikkujoulut

Piparkakkutalokisan voittaja: Piparikennel.

Vietettiin lauantaina pikkujouluja. Jotenkin kummassa lauantaina satoi ihan vähän luntakin, ehkä meidän pikkujoulujen kunniaksi? Yöllä sade oli vaihtunut vedeksi, kuinkas muuten. Epäjouluisesta kelistä huolimatta pikkujoulujen tunnelma oli kohdillaan - olihan ohjelmassa suuri piparitalokilpailu! Loppujen lopuksi minun ja Saaran Piparikennel valittiin kisan voittajaksi. Ja onhan se hieno! Polkka luo taloon sen verran pitkiä katseita, että varmuuden vuoksi taideteos on turvassa takan päällä...

Varastan ihan kohta jotakin, sanoo Polkka.

Vaikka miten siivosin juhlien jälkeen kaiken varastettavaksi kelpaavan pois pöydiltä, löytyi aamulla koirasohvalta pussi Marianneja. Pussia ei oltu avattu, jemmattu vain koristetyynyjen väliin. Kleptomaanikko itse istui turvallisen välimatkan päässä mielistelevä hymy naamalla.

Todellinen hot dog.

Joulun tunnelmia

Vietimme joulua tänä vuonna minun perheen ja mummon kanssa pohjoisessa Keski-Suomessa. Aattoaamuna matkaan ja takaisin joulupäivän iltana. Perille päästessä mittari näytti -26 astetta. Melko kylmää! Onneksi tuvassa oli lämmintä. Toisten vanhat talot on paremmin eristettyjä kuin toisten, hah.

Aaton perinteisen metsälenkin osallistujamäärä kutistui kolmeen. Minä, Pasi ja Polkka oltiin tarpeeksi reippaita lenkkeilemään. Yllätykseksi Polkka ei palellut yhtään fleecehaalarin ja Pompan ansiosta. Se ei nostellut edes tassuja! Kaahasi vaan menemään ihan innoissaan. Mäykyt nauttivat sillä välin takkatulen lämmöstä.

Kuuraparta tuiskutukka.

Ihan ilman ongelmia ei taas vaihteeksi vähän hankalassa iässä olevan Polkan pyhät menneet. Aattona ihmisten silmä vältti sen verran, että se laittoi kappaleiksi salista varastamansa joulukukka-asetelman. Koko koira oli ihan hopeisessa glitterissä. Myös ruokarosvouksen yrityksiä kirjattiin muutamia. Tapaninpäivänä elukka silppusi koirien huoneeseen unohtuneen untuvatyynyn sillä välin, kun me oltiin leffassa. Perkeleen perkele, en todellakaan tiennyt että tästä taloudesta edelleen löytyy vihollisen keksintöjä eli untuvatyynyjä! Tuli todettua sekin, että pakkasella sähköistyvät untuvat ovat vaikeampaa siivottavaa kuin syksyllä.

Mummeli ja joulupaketti.

Väsynyt joulunviettäjä.