Kuusi porttia ja melkoinen pätkä aitaa

Marjat pakastimeen ja raitista ilmaa joka nokalle!

Uskomatonta mutta totta - piha on nyt aidattu! Ollaan asuttu tässä kolmisen vuotta ja aita on ollut tekeillä koko sen ajan. Missään vaiheessa se ei ole ollut akuutein homma ja siksi valmistuminen vähän kesti. Ekana kesänä aidattiin etupiha, jossa koirat ovat lähinnä käyneet iltapissalla ja ottamassa aurinkoa. Nyt jokunen sata metriä aidanvetoa ja kuutta porttia myöhemmin aidattua tilaa on reilut pari tuhatta neliötä. Alapelto jäi aitaamatta, ehkä sitten joskus jos tekeminen loppuu kesken...

Alapiha vaati portin, josta pääsee tarvittaessa autolla.

Oman haasteensa projektiin teki porttien määrä. Etupihan aitauksessa on kolme porttia ja alapihalla kolme. Yhdestä täytyy mahtua isolla autolla tyhjentämään likakaivoa ja yhdestä kottikärryillä ja päältäajettavalla ruohonleikkurilla. Lisäksi porttien täytyi olla tarpeeksi korkeita Polkalle ja matalia mäyräkoirille. Ja salpojen sellaisia, ettei Polkka-Houdini saisi niitä auki. Jossakin vaiheessa täytyy miettiä sitäkin, että lapsen pitäisi päästä pihasta omin neuvoin. Onneksi sen aika ei ole vielä hetkeen, Polkan pitävät salvat kun ovat myös melkoisen lapsenpitävät.

Yksi asia porteista vielä puuttu, hienot koiravaroituskyltit nimittäin!

Suuri osa aidasta on vihreää verkkoa tolpilla.

Melkein koko aita on vihreää 150 cm korkeaa puutarhaverkkoa painekyllästetyillä terävillä tolpilla tai vaihtoehtoisesti tylpillä tolpilla ja tolppakengillä. Muutama pätkä on valkoista lauta-aitaa. Ei tarvitse miettiä, kumpi olisi hienompi aitaversio, sillä lauta-aita on aivan järjettömän paljon hitaampi tehdä ja kalliimpi kustannuksiltaan. Suunnitelmissa on muuttaa jossain vaiheessa kaikki näkyvä aita lauta-aidaksi, siihen saakka tuo vihreä verkko on ihan hyvä ratkaisu.

Aitamateriaaleja on ostettu sieltä sun täältä; Agrimarketista, Rautiasta, Puuilosta, Terrasta, Puutavatatalosta... Tarvikkeisiin mennytta summaa on turha miettiä, se on jokunen tuhat euroa. Aitaaminen on aivan järkyttävän kallista! Kaikki portit on vieläpä rakennettu itse ja ison ajoportin metallikehikko appiukon hitsaama. Täytyy vaan lohduttaa itseä ajattelemalla, että kunnolla tehty kestää aikaa.

Tämän aitapätkän korvaa autokatos, sitten joskus.

Olen tosi iloinen aitaprojektin valmistumisesta. Koiria on tarkoitus lenkittää ihan entiseen malliin (säälittää pihalla turhautuneina räksyttävät maalaiskoirat), mutta nyt koirat voivat olla mukana kaikenlaisissa pihahommissa. Ennen tuntui tylsältä tehdä vaikkapa tunti lumitöitä koirien odotellessa sisällä. Nyt ne pääsevät keikkumaan mukaan ja saavat siinä sivussa ulkoilla vähän enemmän.

Pihasta isolle portille päin.

Apina-aitaus

Pienet spurtit pihassa.

Onni on oma aidattu piha. Etenkin näillä rapakeleillä! On ihan parhautta päästää koirat iltapissalle omalle pihalle. Kaikkien kerrostalossa vietettyjen vuosien jälkeen tätä luksusta osaa arvostaa. Eihän piha tietenkään lenkkeilyä poista, mutta sellaiset turhauttavat pissakierrokset kylläkin. Kesällä oli ihan mahtavaa jäädä lenkin jälkeen hengailemaan pihaan. Minä luin lehtiä ja koirat ottivat aurinkoa omalla peitollansa. No paitsi Polkka, jonka vahtipaikka löytyi heinikosta.

Tällä hetkellä aidattuna on vain pieni etupiha, kooltaan joitakin satoja neliöitä. Talo ja piha kokevat ensi kesänä sen verran suuria remontteja, ettei koko pihan aitaaminen ollut vielä mahdollista. Kivikkoinen maa ja erittäin puskainen piha saavat aitaamishomman sen verran rasittavaksi, että sitä tekeekin mielellään pätkissä. Etupihan aitaaminen vaati jo kolmen portin nikkaroimisen, yksi vie roskikselle, yksi takapihalle ja yksi piharakennuksille. Herra aitaaja vaikutti aavistuksen kypsältä jo projektin tässä vaiheessa.

Sitä paitsi aitaaminen on aivan järkyttävän kallista! Verkko, painekyllästetyt tolpat ja tolppakengät maksavat ihan törkeästi. Verkon hinnoissa oli suuria eroja - kalleimmillaan 150 cm korkea verkko maksoi 150 € rulla ja halvimmillaan 80 €. Täsmälleen sama tuote!

Kyltti varoittaa hurjista petoeläimistä.

Minua epäilytti alkuun Polkan pysyminen aidan sisäpuolella. Vanhalla talolla se leiskautti ihan ilman vauhtia yli 100 cm korkeasta verkosta. En tiedä masentuiko se uuden verkon korkeudesta, vai saiko järkeä nuppiin, mutta nykyisestä aidasta se ei ole edes yrittänyt tulla yli. Ja se on tarkoituskin, tontin vieressä menee aika vilkas hiekkatie. Lisäksi piha on jatkuvasti täynnä naapureiden kissoja. Totisesti toivon, ettei yksikään niistä hiippaile aitauksen sisäpuolelle. Muista koirista en tiedä, mutta Maissi ei ainakaan epäröisi käyttää hampaitaan. Sen verran nakkia on riistavietillä siunattu.

Saakeli, miten korkean aidan pystyttivät. Masennun.