Hauenperkuu

Viilto vatsaan ja tutkimusta suorittamaan.

Tulin tiistaina töistä kotiin ja ihmettelin keittiön lattialle saakka ulottuvaa pienten muovikuulien ryöppyä. Koirien huoneen puolella ei näkynyt mitään tuhottua, mutta Polkka istui matolla pienen koiran mielistelevä ilme naamallaan. Sotkun aiheuttaja löytyi mattoon käärittynä - sehän oli Pokemonin kesälahjahauki!

Parempi tarkastelu osoitti, että hauelta oli poistettu yksi vatsaevä ja vedetty pienestä viillosta täytettä ulos. Kala näytti ihan siltä, kuin siinä olisi ollut mätiä ja lapamato. Pieni biologin alku pyöri ympärillä vähän hämmentyneenä.

Tässä on yksi syy, miksi koiralle kannattaisi ostaa vain koiranleluja. Niissä ei ole kaiken maailman muovikuulia sisällä... Onneksi Polkka ei syö mitään tuollaista, levittelee vaan ympäriinsä! Tehtiin siivoamisen jälkeen puolentoista tunnin metsälenkki sienestäen, ehkä koiralle oli päässyt kertymään vähän liikaa virtaa. Intoa riitti vielä lenkilläkin, meidän edestä lähti jänis ja Polkka veti oikein kunnon jänisjahdin. Onneksi oltiin umpimetsässä ja koira tulee kiireen vilkkaa takaisin ajojahdin kohteen hukattuaan.

Pieni toimenpide vain, älä suutu.

Zombieiden suuri ystävä

No siis aihe nyt vaan kiinnostaa mua.

Polkan yksinolo on mennyt viime kesästä asti oikein hyvin. Pokemon on päivät yksin koirahuoneessa portin takana. Aiemmin sillä oli Maissi seurana, mutta syksyisen kahinan jälkeen Maissi on viettänyt päivät keittiössä, portin toisella puolella. Ihan vain varmuuden vuoksi.

Kesällä tapahtuneen ryhtiliikkeen vuoksi olen tullut huolimattomaksi koirahuoneen järjestämisen kanssa. Koska huone toimii alakerran olohuoneena, lojuu tasoilla kaikenlaista tavaraa. Eilen telkkaritasolle oli jäänyt dvd. Antilta unohtunut, Jannelta lainattu Walking dead -telkkarisarjan tuotantokausi.

Kotiin palatessa dvd:n kannet oli avattu ja cd poistettu kotelosta. Kansissa oli kaksi hampaanreikää ja naarmu. Cd:ssä muutama naarmu. Miten koira on voinut saada cd:n ulos kuorista noin siististi? Siinähän saa ihminenkin käyttää näppivoimaa.

Tänään kotiin palatessa lattialla oli taas zombie-dvd! Mitä ihmettä? Avasin laatikoston ja kyllä, cd oli runnellussa kotelossaan. Hetken raivoisan mietinnän jälkeen tajusin, että kotelossa olikin ollut kaksi cd:tä, joista toinen oli jemmattu myöhempää käyttöä varten.

Sitä tarina ei kerro, oliko sankarimme yrittänyt käyttää dvd-soitinta. Ehkä Pokemon on salaa suuri zombieiden ystävä, eikä sellainen nynny pikkytyttö kuin me luulemme?

Kun tekeminen loppuu kesken

Makoilin tässä ja sitten se räjähti.

Minua odotti tänään tosi pitkästä aikaa itsekseen puuhastellut koira. Totta, meidän viime viikot ovat olleet vähän ankeita. Ensin muutama viikko pakkasta, nyt lauhempaa mutta olen ollut töissä sen verran myöhään että koirien on ollut tyytyminen remmilenkkiin. Ja sehän on niiden mielestä aivan ahterista. Treenitkin oli peruttu kolme viikkoa peräkkäin pakkasen vuoksi.

Tänään otettiin vahinkoa takaisin ja käytiin metsälenkillä. Kotiin lepäämään ja agi-treeneihin. Tehtiin kaksi tosi hauskaa hypyistä koottua rataa. Paljon välistävetoja ja takaakiertoja. Polkka teki töitä aivan uskomattoman hyvin. Punainen paholainen oli intoa täynnä! Meillä ei kuulemma ole mitään syytä olla lähtemättä kisaamaan. Yritin inistä jotakin omasta mielestä relevantteja syitä, mutta ne eivät kelvanneet. Ehkä me sitten keväällä?

Kakka ja sitruuna

Vauhdilla kohti ruskeaa kasaa.

Polkka on syönyt paskaa niin kauan kuin muistan. Kaikki koirat (kai?) syövät hevosenkakkaa ja jäniksenpapanoita, mutta Polkka on erikoistunut koiranpaskaan. Tai oikeastaan ihan kaikkeen paskaan. Heppamunkit ja jänispastillit olisivat vielä ihan ok, mutta koiranpaskan syöminen käy omaan hermoon tosi pahasti.

Pentuna Polkka pyörähti kakattuaan ympäri ja vetäisi lämpimäiset kitusiinsa. Kun mäykyt kyykistyivät kakalle, apina tunki kielen alle ja jäi odottamaan. Kotona yksin ollessaan se kävi kakalla ja söi osan tuotoksesta ja heitteli loput pitkin aitauksen seiniä. Kuvottavaa, eikö? Pennut ovat pentuja, ajattelin ja toivoin että hullutus menisi ohi. Neljästä aiemmasta koirasta muuten kukaan ei ole koskaan syönyt paskaa, Polkka on ensimmäinen laatuaan.

Yritin etsiä neuvoja paskansyönnin kitkemiseen. Mikään kieltäminen, edes totaalisten raivareiden saaminen ei auttanut. Polkan mielestä kakka oli niin hyvää, että siitä kannattaa ottaa vähän huutia. Erilaiset artikkelit väittivät ongelmaa esiintyvän elämäänsä kyllästyneillä kennelkoirilla. Polkkapa ei ollut sellainen. Avuliaat ihmiset kertoivat ananaksen ja lehmänmahan auttavan. Ei toiminut tosiammattilaisella. Eläinkaupasta minulle myytiin jotakin jauhetta, joka saa koiran lopettamaan paskan himoitsemisen. Ehkei tarvitse kertoa, että lähinnä merilevää ja yrttejä sisältänyt 20 € hintainen purnukka ei tuottanut tulosta.

Kakansyönti on jollain tapaa kausittaista, nuorempana se paheni aina uhmakauden alkaessa. Olen huomannut myös talven innostavan koiraa tähän älyttömyyteen, jäätyneet kakat tuntuvat inspiroivan sitä suunnattomasti. Kokeilin päällystää kakkoja kaikella pahan makuisella. Tabasco tai wasabi eivät tuottaneet tulosta, vaan maustettu kakka maistui entistä paremmin.

Vuosi sitten jouluna keksin vuokrata kauko-ohjattavan sitruunapannan. Jätin pihaan osuneet mäykyn kakat tarkoituksella siivoamatta ja menin sivummalle odottamaan. Koira meni heti herkuttelemaan ja suorastaan loikkasi ilmaan pannan suhahtaessa. Neljä kertaa se yritti ennen kuin uskoi: kakka oli pilalla ja se hyökkäsi pienen afrikkalaisen kimppuun kauhealla sitruunalla. Kahden viikon pantakuuri tuotti tulosta ja kakkaharrastus väheni aivan olemattomiin.

Kunnes talven tullessa tänä vuonna apina keksi elvyttää hienon harrastuksensa. Kakka maistuu taas erityisen hyvälle! Hain joululoman kunniaksi sitruunapannan lainaan ja elukka muisti hyvin äkkiä, ettei kakkoja kuulu syödä. Se lopetti harrastuksen omassa pihassa, mutta jatkoi lenkillä. Otin pannan mukaan myös lenkille.

Loppujen lopuksi Polkka oppi kakan nähdessään kokeilemaan tassulla, onko kakka sitruunahyökkäyksen tekevää laatua! Koira sorkkii kakkakasaa varovasti tassulla ja jos sitruunaa ei tule niin syömähommiin. Polkkahan ei todellakaan ole mikään tyhmä koira - viime viikolla se (vihdoin) tajusi yhdistää pannan ja sitruunahyökkäyksen toisiinsa. Kakkaa voi syödä ilman pantaa ja pannan kanssa täytyy hillitä himonsa. Eikä koiraa huijata millä tahansa pannalla, sitruunapanta haisee aina sen verran sitruunalle että koira kyllä tunnistaa sen.

Mikähän olisi seuraava liike? Luovuttaa ja antaa koiran syödä paskaa? Vaihtaa taktiikkaa ja alkaa palkita sitä kakan vieressä olemisesta ilman syömäaikeita? Kohta 2,5 -vuotias Polkka on unohtanut oikeastaan kaiken muun pentupöllöilyn, millähän me päästäisiin tästä viimeisestä eroon?

Erityistaitoja: syyllisen lavastaminen

Mäykyt sen tekivät, en minä.

Kävin lenkiltä tullessa sytyttämässä kynttilän rappusilla olevaan lyhtyyn. Olin pois keittiöstä ehkä puoli minuuttia. Takaisin tullessa minua odotti mielenkiintoinen näky: mäykyt nuuskimassa kiinnostuneina keskellä keittiön lattialla lojuvaa pizzapohjaa (muovitettua, onneksi). Polkka puolestaan istuu ryhdikkäänä takan vieressä omalla tuolillaan aavistuksen mielistelevä ilme naamalla "tsekkaa nyt mutsi, miten kauheesti noi mäykyt varastelee".

Normaalilla äänensävyllä esitetty kysymys "mitäs kummaa täällä tapahtuu" saa Polkan kiiruhtamaan keittiöstä omaan huoneeseensa koirasohvalle. Ei sitten pitänyt pokka kuitenkaan loppuun asti mäykkyjen syylliseksi lavastamisessa! Jotenkin kummassa pystyin päättelemään, etteivät matalat saaneet hellan päällä sulamassa ollutta pizzapohjaa lattialle... Sori vaan Pokemon. Ja kiitokset tiistai-illan nauruista, elämä ilman koiria olisi niin kovin tylsää.

Kyseenalaista julkisuutta

Tunnelmia lokakuulta 2010.

Elegantissa sisustusblogissa oli aiheena Reality check eli "kotini on kaaoksessa" -aiheiset kuvat. Sellaiset, joissa jokainen kuppi ja kipponen ei ole aseteltu viimeisen päälle. Suorastaan häpeälliset kaaoskuvat. Selasin kuvia ja suurimmassa osassa sängyn päällä oli pikkuinen kasa vaatteita tai lapsi oli pudottanut muutaman lelun hups vaan lattialle.

Kauhun tasapainon säilyttämiseksi lähetin muutaman kuvan. Kuvasaldoa voi ihastella tästä.

Eikä tarkoitukseni ole dissata kenenkään ihanasti sisustettua kotia, oikeasti olen kateellinen kaikille niille, jotka elävät kauniissa kodissa ilman remonttikaaosta, rapaa ja koirankarvoja. Minäkin alan sisustaa sinä päivänä, kun kaikki aika ja raha ei mene kaiken maailman salaojien kaivamiseen ja lattioiden valamiseen.

Maanantai

Toisinaan sitä on vähän vaikea rakastaa.

Råttien tuho

Planeettojen liikkeet eivät olleet råtille suotuisat.

Ihmettelin tiistaina töistä tullessa runsasta vanun määrää koirien huoneessa. Lähdettiin lenkille sen enempiä ihmettelemättä. Vasta myöhemmin imuroidessa huomasin koirien sängyn alla jotakin outoa: kaksi huolellisesti suolistettua råttaa.

Suolistaja oli tehnyt uskomattoman tarkkaa työtä - molemmat råtat oli käännetty nurinpäin aivan täydellistä tarkkuutta käyttäen. Myös jalat ja pitkä suikula kuono oli käännetty. Vanu oli poistettu viimeiseen pallukkaan saakka ja viikset venytetty pitkiksi. Hännät oli operoitu lyhyiksi jo aiemmin.

Sinne siis menivät tähän saakka Poksun erikoissuojeluksessa olleet råtat! Aiemmin niiltä on vain operoitu hännät ja muuten kanniskeltu suussa ympäriinsä. Olikohan pakkanen ja treenien peruuntuminen liikaa, vai missä lie mättää?

Kuvia ja superlonia

Koko bändi koossa.

Polkka oli muutaman päivän Päivillä hoidossa meidän työkiireiden vuoksi. Samalla hoidettiin lonkka-, kyynär- ja selkäkuvat. Niistä lisää myöhemmin, kun Kennelliitto saa aikaiseksi lausua viralliset tuomiot kuvista. Sen verran kuvista voi todeta jo ennakkoon, että voidaan jatkaa harrastamista hyvillä mielin. Ja sehän se on tärkeintä!

Nukutusaineesta tulee rapula.

... joka ei tosin kestä kovin kauan.

Polkka ei malttanut nukkua rauhoituksen aiheuttamaa krapulaa kovin pitkään, vaan oli kammennut nopeasti ylös riehumaan aina yhtä ihanan Neelan kanssa. Mutta mitäs sitten kävikään perjantaina, kun koirat olivat keskenään Päivin työpäivän ajan?

Koirahuoneen sohvassa OLI patja.

Tehotytöt - yhtään ei nolota kumpaakaan.

Mitähän tähän edes voisi sanoa? Kiitos Päiville Polkan hoitamisesta, valokuvista ja huumorintajusta. Neelalla ystävineen saattaa olla vähän kova nukkuma-alusta hetken aikaa.

Lelulaatikko

Ihan vaan istuin tässä koko päivän.

Minua odotti tänään töistä palatessa varsin hullunkurinen näky. Polkan lelulaatikko pystyssä keskellä lattiaa ja kaikki lelut ympäri huonetta. Toisella oli selvästi ollut tylsää!

Mitään ei oltu rikottu, yhtä lelua vaan ihan vähän suolistettu. Hyvä juttu siis. Mutta miten tuo laatikko on saatu tuolla tavalla pystyyn? Ja miksi laatikon omistaja on noin syyllisen näköinen? Minähän vaan nauroin ääneen kotiin palatessa ja otin muutaman valokuvan.

Talvimenoa

Menin torstaina töihin vasta kahteen, eli ennätettiin koirien kanssa kerrankin vaikka mitä! Ensin käytiin Polkan ja Maissin kanssa talvitreenipaikassa ottamassa vähän tottista ja muutamaa estettä. Polkalla oli ihan hulluna virtaa ja se sähelsi vähän miten sattui. Olipahan ainakin tekemisen iloa! Paikkamakuu onnistui, samoin luoksetulo. Liikkeestä maahanmenossa ja sivulletulossa piti vähän sohlata.

Lopuksi tehtiin vähän pujottelukeppejä. Pääsin ensimmäistä kertaa ohjaamaan koiraa menemällä itse etuperin peruuttamisen sijaan. Edistystä on siis tapahtunut! Polkka myöskin hakee oikeaa aloituspaikkaa tosi näppärästi. Hyvä siitä tulee! Treenien jälkeen tehtiin peltolenkki. Lunta on jo niin paljon, että pellolla saa tarpoa ihan tosissaan. Pakkasta ei ollut pahasti, mutta viima oli inhottava. Töihin lähtiessä koirat painuivat tyytyväisinä pehkuihin.




Mutta mitäs tapahtuikaan yölliseen aikaan? Heräsin 4.30 siihen, kun Polkka pyytää ulos. Könysin ihmeissäni pois sängystä, sehän oli hoitanut molemmat asiansa illalla vielä 23 aikoihin. Väliovet olivat auki kylmälle kuistille asti ja lattialla ehkä kolmasosan syöty koirapuuroastia, joka oli siis viety illalla kuistille jäähtymään. Ei siis ihme, jos kakkahätä yllätti!

Ehkä me ihmiset muistamme taas vähän paremmin lukita apinan yöksi koiraportin taakse. Ja juuri kun Poksu on vähän rauhoittunut tuon ruoan varastelun kanssa - se jopa nukkuu nykyisin yöt, eikä keskity skannaamaan ruoanmurusia keittiön työtasoilta. Tai niinhän me ihmiset luullaan. Ei varmaan tarvitse edes mainita, että ruokarosvo jäi ilman aamuruokaa. Ja oli hyvin nyreänä sen johdosta.

Yöpalaa.

Pakkasta ja kepposia

No siis, iltapäivä tuntui niin pitkältä ja tylsältä...

Pakkanen menee taas -20 lukemissa. Agility-treenit oli peruttu tältä viikolta ja lenkkeilynkin kanssa on ollut vähän niin ja näin. Polkkahan osaa kyllä viihdyttää itseään, mutta me ihmiset harvoin ilahdumme omatoimisesta puuhastelusta. Kevättä ja valoisia iltoja odotellessa! Polkka todellakin kaipaa sen tunnin-puolentoista iltalenkkinsä metsässä irrallaan.

Polkka tarkenee näillä keleillä kohtuullisen hyvin, kun pukee ensin alle fleecehaalarin ja siihen päälle talvitakin. Aika topattua meno on, mutta mitä siitä. Polkkaa on puettu pennusta asti ja se suhtautuu takittamiseen tyynesti. Pikapissatukset omalla pihalla ovat tosi pikaisia, ellei koiralle jaksa laittaa kolttua niskaan. Maissi on muuttunut vanhemmiten kylmänaraksi ja ulkoilee kovilla pakkasilla Pompassa. Onni on siis kunnon kamppeet - niin koirilla kuin ihmisilläkin!

Hui mikä pakkanen - valitsen mieluummin takkatulen.

Maanantai

Niin siis se reikä oli päiväpeitossa jo ennen kuin lähdit töihin...

Perkeleen marraskuu. Vettä sataa kaatamalla. Meidän pihaan vievä hiekkatie on saviliejua ja töistä tullessa meinasin kaatua omassa pihassa mutavelliin. Kyllä, täällä odotetaan kovasti lunta ja talvea!

Maissi jäi viikonloppuisella jyväskylävisiitillä vanhemmilleni lievittämään koirakaipuuta, joten talossa on vaihteeksi vain kaksi koiraa. Papun saa kantaa näillä keleillä omalle nurmikolle ja maanitella pissaamaan, Polkka sen sijaan lähtee kyllä lenkille kunhan saa sadetakin niskaansa. Töistä tullessa mentiin sen sortin seinä-katto-lattiaa, että tehtiin tunnin lenkki sateesta huolimatta. Ja Polkka sen kun porhalsi menemään! Käytiin vielä koulun kentällä tekemässä asenneseuraamista, oikeaa seuraamista ja pari luoksetuloa. Koira toimi kaameasta kelistä huolimatta. On se ihme tyyppi!

Papu ei osaa arvostaa kotiinpaluuhepulia.

Tassupesu vetää vakavaksi.

Räjähdys, osa 2

Niinhän siinä sitten kävi.

Kotiin palaajaa odotti tänään luminen maisema - koirien huoneessa. Polkka oli vienyt eilistä tyynynsuolistamista askeleen pidemmälle ja siirtynyt järeämpään ja untuvalla täytettyyn tyynyyn. Olisinhan eilisen perusteella voinut arvata jotakin tällaista tapahtuvan, mutta halusin niin luottaa kuukauden verran siivosti käyttäytyneeseen apinaan.

Tulipa itkettyä ensimmäistä kertaa tuon saakelin elukan ansiosta. Siivosin tunnin töiden jälkeen, kävin lenkillä (apina yritti karata jonkun hajun perään - hetken jo ajattelin että painelkoot menemään) ja agility-treeneissä (apina meni ihan jees) ja palasin kotiin jatkamaan siivoamista. Yhdessä tyynyssä on muuten aika paljon untuvaa! Kolme muovipussillista ja kaksi imurin säiliöllistä. Ja untuva tarttuu suhteellisen tehokkaasti petivaatteisiin.

Keppostelut on nyt hetkeksi kepposteltu, seuraava kuukausi mennään vähän rajoitetummalla tilalla.

Räjähdys

Ensin räjähti tyyny ja sitten yritin etsiä toimintaohjeita Koirat-lehdestä.

Polkka on ollut nyt kuukauden päivät yksin kotona omassa huoneessa koiraportin takana. Markkinoilta ei löytynyt apinankestävää porttia, joten Pasi nikkaroi sellaisen. Portilla on korkeutta 130 cm ja koira on pysynyt sen takana. Toistaiseksi. Ja ollut tosi kiltisti, paitsi tänään. Kotiin palaajaa odotti kappaleiksi revitty tyyny ja kannesta kanteen luettu koiralehti. Sotku oli sen mukainen. Keskellä sotkua istui aavistuksen verran nolon näköinen apina.

Meillä on menty yksinolossa aivan laidasta laitaan aina pentuaitauksesta kodinhoitohuoneeseen, koiraportteihin, sisälle rakennettuun aitaukseen ja häkkiin saakka. Mitään arvokasta Polkka ei ole (tähän mennessä) rikkonut, lähinnä aiheuttanut raivostuttavaa sotkua ja ollut vaaraksi sekä itselleen että mäykyille. Melkoinen houdini se kyllä on - pentuaitaus pidätteli sitä neljäkuiseksi, eläinkaupan korkein portti viisikuiseksi, kompostikehikkoaitauksesta se juoksi sekunnissa yli ja murtautui koirahäkistä noin kahdessa minuutissa.

Ja oikeasti tämä on pientä. Olen nähnyt miljoona kertaa pahempia tuhokuvia ja kuullut karseita juttuja. Maanantaina vaan pelkkä tyynynsilppu voi olla liikaa.

Takana on pysynyt, toistaiseksi.

Polkka pillastuu

No katsokaas, tekevälle sattuu!

Itkin maanantaina ensimmäistä kertaa Polkan ansiosta - kivusta. Oltiin tulossa hienolta metsälenkiltä kotiin päin, löydettiin vanha metsäautotien pohja ja koirat juoksivat siellä minkä kintuistaan pääsivät. Täyttä rallia kuralammikoiden ja rapaojien läpi, koiranelämää, ajattelin.

Tutulla polulla oli lapsiperhe sienestämässä, otin koirat kiinni ja lähdettiin ohittamaan porukkaa vähän puskan kautta polun viertä. En tiedä vielä tälläkään hetkellä (ja tuskin tietää apina itsekään) mitä Polkka pelästyi, mutta hirveän slaagin se joka tapauksessa sai. Kiihtyi nollasta sataan ja lähti kuin ohjus polulla eteenpäin. Remmi pysyi tiukasti kädessä ja käsi vääntyi puun ympäri. Vihdoin hihna irtosi ja koira loikki kymmenen metrin päähän istumaan seuraamaan kun omistaja könyää ylös pusikosta.

Käsi on mustunut ja ruhjeilla, mutta muuten selvittiin säikähdyksellä. Kotimatkalla sormet olivat aivan puutuneet ja käsi ihan liekeissä, niin paljon siihen sattui. Raahauduin kotiin kaksin kerroin tuskasta ja alennuin vielä kotiportilla sanomaan apinalle, ettei mutsi rakasta sitä tällä hetkellä kovin paljon.

Oho, meni rikki!

Näihin ei niinku saanu koskea.

Istutin sunnuntaina hentoisia tuoksuherneen taimia laakeaan ulkoruukkuun. En tiedä mitä ajattelin (ehkä puutarhaoppaan neuvoja?) kun laitoin jokaisen taimen alle puoli kourallista kanankakkaa. Lopputuloksena oli Polkan mielestä aivan mahtavan ihanalle tuoksuva sammiollinen syöntikelpoista kakkaa. Onneksi mies keksi verkottaa istutuksen. Meidän piha on kyllä niin selkeää Viherpiha-ainesta!

Polkka on elänyt viime viikkoina teemaan sopivalla kaikki paskaks vaan -asenteella. Mikään koiranlelu ei kestä ehjänä varttia pidempää! Pehmot purraan hajalle viidessä minuutissa ja vinkulelut kymmenessä. Näyttelystä ostetulta sika-vingulta irtosi pää ja eilen Terrasta tuliaiseksi saatu maissi halkesi raivokkaan leikin päätteeksi. Olisi kivaa pitää koiralla leluja, mutta ainakaan tällä hetkellä mikään ei kestä minkään vertaa.

Paitsi että alkuperäinen råtta on edelleen olemassa! Polkka sai sen viime syksynä meille muuttaessaan ja on käsitellyt råttaa oikein silkkihansikkain (termi kuulostaa hullulta yhdistettynä apinaan...). Råtta on uinut monessa pissalammikossa, mutta pesukonereissun jälkeen se on aina päässyt takaisin leikkeihin. Tosin viime viikolla råtalta poistettiin häntä. Siististi, yhtään repimättä. Häntä oli vain irti ja råtan vieressä kun tulin töistä kotiin. Ehkä Polkka tähtää isona kirurgiksi?

Rikotuista leluista suivaantuneena sijoitin kaikki jäljelle jääneet lelut ulos. Siellä Polkka edes juoksee lelu suussa, eikä vaan räjäytä kaikkea paskaksi mahdollisimman nopeasti.

Ja sitten tuli hätä

Näyttää muuten ihan itseltään.

Päätin eilen agility-treenien jälkeen käydä vielä kukkakaupassa. Tunnin kentällä touhunnut Polkka alias Pokemon istui takapenkillä turvavyövaljaissaan. Kymmenen minuuttia parkkipaikalla ei kuulosta pahalta rastilta treenien päätteeksi. Pokemon päätti toisin. Tulin kukkakaupasta kantamuksineni ja ihmettelin, että mikä parkkiksella vilkkuu. Minun auto! Polkka oli kyllästynyt odottamaan ja laittanut hätävilkut päälle. Siellä se istui ryhdikkäänä takapenkillä silmiään pyöritellen, kun utelin että mikä täällä nyt on hätänä.

Polkallahan muuten riittää huumorintajua. Se heräsi lauantaiaamuna viideltä. Havahduin kolinaan ja menin katsomaan mitä tapahtuu: Polkka oli varastanut mustan tussin ja piirsi sillä olohuoneen valkoiseen mattoon. Sama matto muuten mihin se kaatoi alkuvuodesta ruokaöljyt. Onni, etten ostanut uutta tilalle.

Sunnuntaiaamuna heräsin seitsemältä kamalaan hajuun. Apina oli vääntänyt järkyttävän kokoiset paskat nojatuolinsa taakse. Etsin ja etsin hajun aiheuttajaa, mutta en millään löytänyt. Ihmekös tuo, setti oli niin hyvin jemmattu. Ja Polkka on ollut sisäsiisti öisin varmaan neljäkuisesta.

Näyttelystä ostettu leijonalelu ei muuten toiminut agipalkkana, vaikka olin niin suunnitellut. Edellisellä kerralla pidin palopuheen siitä, ettei Polkkaa kiinnosta kentällä lelut. No nyt se sitten lelulla palkatessa otti sellaisen otteen leijonasta, että lelun pää irtosi ja vanut sekä vinkuosa lensivät kaaressa pitkin kenttää. Se siitä leijonasta sitten. Kouluttaja tosin lohdutti, että siitä voi poistaa vähän vanua ja lelu toimii ilman päätäkin.

Alan hiljalleen uskoa, että Polkka on joku hermojenhallintakurssin minulle antama kotiläksy.

Tunti on pitkä aika

Mä istuin tässä ja sit se laatikko niinku räjähti.

Koirat olivat kokonaisen tunnin keskenään, kun me ihmiset kävimme postissa (hakemassa Kongeja ja koirankeksejä sisältävää pakettia!) ja kaupassa. Tunnissa ehtii kaikenlaista.

Kotiin tullessa suusta pääsi ei-niin-rakentava "Polkka sä v****** mua päivä päivältä enemmän". Juuri kun mä olin miettinyt, että ehkä Polkkaa pystyisi jo pitämään vapaana koko asunnossa myös yksinollessa. Ei sitten pystynyt.

Ai miksei olohuoneeseen sovi nurmikko?

Koirat olivat tänään neljä tuntia keskenään. Polkka oli ehtinyt siinä ajassa vaikka mitä! Kuten pissata aitaukseensa ja selvittää tiensä ulos sieltä. Avata lasikuistin oven ja hakea pussin nurmikonsiemeniä. Ja tehdä kevätkylvöt olohuoneen lattialle. Polkka hei, sulta unohtui lannoitus! Olisit nyt vielä kusaissut koko komeuden päälle!

Onni on Dyson! Siemenet olivat hetkessä pölypussina toimivassa kipossa ja nehän voi ripotella siitä tosi kätevästi nurmikolle.

Puutarhuri itse näytti tältä kun palasin kotiin. Ihmekös tuo, kun on puuhastellut koko pitkän päivän.