Viikon kestäneen sinne tänne sinkoilun jälkeen sunnuntaina oltiin vihdoinkin kotona. Ihanaa! Koirat nyt eivät halunneet kovin pitkään nukkua, mutta ei se mitään. Ihanaa juoda teetä kaikessa rauhassa (ellei mukaan lasketa jatkuvaa olohuoneen kyttäämistä ja Polkkiksen toimittamista alas a) sohvalta b) rahilta c) keittiön puusohvalta).
Sää oli ankean harmaa, mutta eipä ainakaan satanut vettä. Iltapäivällä lähdettiin metsälenkille koko jengi. Pelto on vähän niin kuin pois laskuista viikonloppuisin, se tuntuu olevan jatkuvasti fasaanijahdin hot spot. Taas lenkille lähtiessä siellä juoksi kaksi labbista ajamassa lintuja lentoon.
Mäykyt ovat onnistuneet kiitettävästi opettamaan Polkkiksen talon tavoille. Pentu löytää omatoimisesti parhaat jänispastilliapajat ja tappijalkaiset kaverit rynnistävät syömään. Myös älytön sammaleensyöntiharrastus näyttää siirtyneen eteenpäin.
Kuten myös kiinnostus kaikkiin löytyviin raatoihin. Tässä joku oli ehtinyt ensin, eikä Polkkikselle jäänyt muuta haisteltavaa kuin kasa höyheniä. Pentu ei muuten ole toistaiseksi mitenkään kiinnostunut fasaaneista tai riistan jäljistä. Eihän se nyt kovin vanha vielä olekaan, mutta todellakin toivon ettei se olisi ihan niin riistaviettinen kuin Maissi.
Papua puolestaan riista ei voisi vähempää kiinnostaa. Eräänä lauantaina mummeli istui keskellä pihaa ottamassa aurinkoa. Alle metrin päähän koirasta lensi fasaani. Mitä tekee Papu? Katsoo mua sellaisella evvk -ilmeellä. Onnekas fasaani, Maissin eteen tärähtäminen olisi ollut yhtä kuin satavarma hengenlähtö.
Polkka muuten rakastaa kiipeilyä! Kotitarve-agility alkoi aika jyrkistä yläkerran rappusista ja niissä sijaitsevan ruokatynnyrin päälle kiipeämisestä. Ellei huonepalvelu toimi tarpeeksi nopsaan ja päästä pissalla käynyttä afrikkalaista sisälle, se kiipeää pihapöydälle ja liimaa kuonon olohuoneen ikkunaan. Kuten kuvista näkyy, myös kivien päälle kiipeily on kivaa.
Heittelevistä maksa-arvoista kärsinyt mummelikin oli mukana lenkillä ja vielä tosi reippaana. Metsässä juokseminen sopii hyvin tällaiselle sekalaiselle sakille, missä yksi on vielä pentu, yksi vanha mummo ja yksi energinen keski-ikäinen. Jokainen saa juosta ja riehua mielensä mukaan, mutta kävelty matka ei kuitenkaan ole kovin pitkä, jos sen haluaa ihan vaan kävellä rauhassa.
4 kommenttia:
Tosta ekasta kuvasta varsinkin näkee miten älyttömästi pentu on kasvanut.
Ja muutenkin koko blogi on ihan mannaa täällä ulkomailla asustelevalle kun oma (porukoiden) koira on kaaaaaukana. :)
-Annika
Ei sitä kasvamista itse jotenkin hoksaa, kun näkee pennun joka päivä! Mutta jos on pari päivää pois, tulee heti paniikki ettei Polkka olekaan enää kauaa pentu :)
Ego-veljellä on samanlaisia agility-taipumuksia...
Toissapäivänä kun lenkin jälkeen istuin sohvalla Gimliä rauputtelemassa niin Ego katseli aikansa ja päätti hakea huomiota; Hyppäsi ensin sohvalta nojatuoliin, sieltä takaisin sohvalle ja vielä sohvan selkänojan päälle ja kävi tökkäämässä seinätauluja. Tämän jälkeen istahti meidän viereen häntä heiluen ja ihan selvästi naureskeli Gimlin ja mun epäuskoiselle ilmeelle :D
T. Johanna
Hyvä Ego! Polkka puolestaan eilen peltolenkillä hyppäsi kaksi kertaa peräkkäin Maissin yli, kerran Papun yli ja katsoi sen jälkeen mua tosi tyytyväisen näköisenä :D
Lähetä kommentti