Ensin tässä oli pieni keko, joka haisi myyrältä. Siitä se idea sitten lähti.Jos maa ei pian jäädy, on meidän vähäinen nurmikko mennyttä. Siis se, mikä tällaisessa vanhassa pihassa enää sammalen seasta jaksaa kasvaa. Kuoppa toisensa jälkeen ilmestyy samalla kaavalla: ensin myyrä tekee nurmikolle keon. Sen jälkeen saapuu paikalle äly&väläys ja muotoilee keosta kraaterin. Koko kauheus valkeni viime lauantaina, kun näki pitkästä aikaa oman pihansa päivänvalossa. Ei ollut mikään Vihepiha-maisema.
Olinkin ihmetellyt, mitä Polkka ja Maissi touhuavat pihan takimmaisessa nurkassa. Olisihan se pitänyt arvata, koska kaksikko saa harvoin mitään oikeasti hyvää ideaa. Siellä olivat varmaan kaivaneet koko viikon pimeät illat kaikessa rauhassa. Ei ihme, että huusholli pysyy siistinä noin päivän verran imuroinnista ja lattianpesusta.
Polkka on vielä ihan tohkeissaan kaivamisesta. Yritin kieltää sitä sunnuntaina pihaa haravoidessa, mutta ei ihan mennyt perille. Afrikkalainen katsoi minua pää kallellaan hölmistyneen näköisenä "etkö sää tajua että tää on KIVAA" ja jatkoi kaivuutansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti