Töissä on ollut viime viikkoina sen verran meluisaa, että päätin tehdä maanantain keskittymistä vaativaa kirjoitushommaa etänä. Olipas muuten mukavaa! Ensin tuntui siltä, ettei tästä tule yhtään mitään. Pian afrikkalaisen aamuhepuli kuitenkin laantui ja se torkahti tuoliinsa. Kolme tuntia tehokasta kirjoittamista (töissä pystyy kirjoittamaan ehkä vartin ilman keskeytymistä), koirat pellolle juoksemaan ja lounasta itselle. Sen jälkeen taas kirjoitushommaa iltaan saakka.
Viime viikon innovaatio: tökätään afrikkalaisen jättipuruluu nojatuoliin pystyyn, niin se saattaa hyvässä lykyssä järsiä sitä jopa puoli tuntia. Tämän puoli tuntia voi käyttää tehokkaasti johonkin sellaiseen hommaan, mihin ei ehdottomasti kaipaa innokasta ruskeaa assaria.
Iltapäivän työasento ei ollut ergonomisimmasta päästä. Tein hommia sohvalla ja Papu halusi välttämättä makaamaan jalkojeni päälle. Nostin mummokoiran kolme kertaa alas. Neljännellä kerralla luovutin ja tyydyin vaan laittamaan koiran päälle ensin tyynyn ja sitten läppärin. Työterveystädit eivät olisi ihastelleet työasentoa. Miten sitä voikin ihminen tulla hellämieliseksi tuollaisen vanhuskoiran kanssa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti