Hortonomit vauhdissa

Ensin tässä oli pieni keko, joka haisi myyrältä. Siitä se idea sitten lähti.

Jos maa ei pian jäädy, on meidän vähäinen nurmikko mennyttä. Siis se, mikä tällaisessa vanhassa pihassa enää sammalen seasta jaksaa kasvaa. Kuoppa toisensa jälkeen ilmestyy samalla kaavalla: ensin myyrä tekee nurmikolle keon. Sen jälkeen saapuu paikalle äly&väläys ja muotoilee keosta kraaterin. Koko kauheus valkeni viime lauantaina, kun näki pitkästä aikaa oman pihansa päivänvalossa. Ei ollut mikään Vihepiha-maisema.

Olinkin ihmetellyt, mitä Polkka ja Maissi touhuavat pihan takimmaisessa nurkassa. Olisihan se pitänyt arvata, koska kaksikko saa harvoin mitään oikeasti hyvää ideaa. Siellä olivat varmaan kaivaneet koko viikon pimeät illat kaikessa rauhassa. Ei ihme, että huusholli pysyy siistinä noin päivän verran imuroinnista ja lattianpesusta.


Polkka on vielä ihan tohkeissaan kaivamisesta. Yritin kieltää sitä sunnuntaina pihaa haravoidessa, mutta ei ihan mennyt perille. Afrikkalainen katsoi minua pää kallellaan hölmistyneen näköisenä "etkö sää tajua että tää on KIVAA" ja jatkoi kaivuutansa.

Rhodepentu innostaa kommentoimaan

Uskottava teipillä paranneltu pihavahti.

Rhodesiankoira tuntuu olevan huomiota herättävä rotu. Sen on huomannut jo tämän muutaman kuukauden aikana, mitä Polkka on meillä ollut. Aika vähän me ihmisten ilmoilla pyöritään, mutta niinä kertoina kuulee hauskoja kommentteja. Yksi vastaantulija on tunnistanut rodun. Hän on kuulemma miettinyt rhodea itselleenkin. Muille saa aina kertoa minkä rotuinen koira on kyseessä.

Huvittavin kommentti tuli eräältä mieheltä, jonka mielestä Polkka oli "oikein sopivan kokoinen koira". Ilme oli näkemisen arvoinen, kun kerroin että koiralla on ikää kolme kuukautta.

Kommenttia irtosi myös eräältä tänne eksyneeltä sukulaiselta. Ensin hän epäili Polkkaa vihaiseksi. Kerroin koiralla olevan ikää reilut kolme kuukautta ja että se on oikein kiltti. Vierailulle tullut henkilö katsoi minua järkyttyneenä ja kysyi, aiotaanko me ihan oikeasti pitää se. No ei tietenkään aiota. Otettiin se vaan tänne kuseskelemaan pariksi kuukaudeksi ja myydään Keltaisessa pörssissä pois.

Mutta jos aidan raosta katsoo kaksi naamaa, niin kumpaa sinä pelkäisit?

Eikö tämä ole aika vaarattoman näköinen?

Ainakin tähän verrattuna?

Synkeän päivän mukava lenkki

Sateisen viikon lauantai valkeni sateisena. Kuinka perkeleen kauan tuota vettä on jo tullut taivaalta? Kaiken kukkuraksi kartanolla oli joku Helsingistä rahdattujen tyyppien fasaanisessio ja räiske oli kuin uuden vuoden aattona. Keräävät kuulemma kaikki fasaanit pellolle (ei sentään tuolle meidän lähimmälle) ja räiskivät menemään. Mulla ei ole periaatteessa mitään metsästämistä vastaan, mutta tuollainen ei ihan käy ymmärrykseen. Onneksi Polkka ei välitä ampumisesta tuon taivaallista ja paukkuarkaan Maissiin alkaa siedätyshoito tehota. Papulle on ihan sama vaikka tykillä ammuttaisiin, se nyt ei pienistä säikähdä.


Lähdettiin sateesta huolimatta lenkille (paitsi Papu, jota sohva näytti kutsuvan liikaa) ja märkyys ei tuntunut haittaavan äly&väläys -kaksikkoa tippaakaan! Ehkä energiaa oli kertynyt sen verran, ettei pienen vesisateen kannattanut antaa häiritä. Lähdettiin fasaanijahdin vuoksi toiseen suuntaan kuin tavallista eli hiekkakuopalle. Meilläkin on kuulemma oikeus kuoppaan, eli taisinpa kerrankin juoksuttaa koiria irti ihan laillisesti!


Polkka ja Maissi innostuivat kuopasta ihan kauheasti ja Maissikin pysyi tällä kertaa suhteellisen kivasti tallessa. En tiedä mitä riistaa kuopan laitamilla liikkuu, mutta mäykyn korvat katoavat yleensä pahemman kerran sinne mentäessä. Muutenkin Polkka 4 kk tulee yleensä paremmin luokse kuin Maissi 7,5v. Pitäisikö tästä tuntea häpeää vai onnistumista, en tiedä. Ehkä molempia.





Lenkin jälkeen korviin saakka kurainen Maissi joutui suihkuun ja Polkkakin pääsi harjoittelemaan tassupesua. Se on sata kertaa helpompi puhtaanapidettävä kuin tuollainen matalajalkainen trimmauksen tarpeessa oleva karvaturri. Koirien lisäksi pesua kaipasivat myös omat kengät. Lunta odotellessa.

Apua mikä ralli!

Viime päivien sade yhdistettynä pimeisiin iltoihin ei ole ulkoilun kannalta kovin innostava yhdistelmä. Ei minun eikä koirien mielestä. Mäykyt vihaavat sadetta ja niin näyttää afrikkalainenkin tekevän. Märällä ilmalla se vaan kurkistaa rappusilta pihalle ja yrittää livistää takaisin omaan tuoliinsa.

Huonolla kelillä voi leikkiä aktivointileluilla, syödä puruluita, ottaa olohuonetottista ja heitellä lelua omassa pihassa. Silti energiaa kertyy varastoon ihan liiaksi. Ja sen kyllä huomaa Maissin ja Polkan omaehtoisissa aktivointisessioissa.







Tänään käytiin remmilenkillä huonosta kelistä huolimatta. Jos pimeissä illoissa on jotakin hyvää, niin nyt ainakin tulee talutettua Polkkista narussa. Valoisan aikaan on vaan niin helppoa mennä metsään tai pellolle ja antaa apinan juosta höyryt pihalle.

Hampaat lähtee!

Polkka ihan pian neljä kuukautta on alkanut vaihtaa hampaita. Ensimmäiset kaksi etuhammasta irtosivat maanantaina. Ja hassua kyllä, facebook (on siitä jotakin hyötyä) kertoi myös kahden siskon hampaiden alkaneen vaihtua juuri samaisena päivänä!

Pentu on oikea malliesimerkki hampaiden vaihtumisesta. Korvat alkoivat elää omaa elämäänsä ja teipattiin lauantaina. Tähän mennessä Polkkis ei ole nakerrellut mitään kiellettyä, mutta nyt kaikki näyttää maistuvan. Töissä oli kirjahylly vaaravyöhykkeessä maanantaina ja tänään Pasin tohveli muotoiltiin uuteen uskoon.


Kyllähän ne vanhat hampaat näyttivätkin huvittavan pieniltä nyt jo kasvaneeseen naamatauluun. Huvittavinta on kuitenkin oikeat rotan siimaviikset. Niille voi hihittää ihan loputtomasti afrikkalaista silittäessään.

Sunnuntain metsälenkkeilyä

Viikon kestäneen sinne tänne sinkoilun jälkeen sunnuntaina oltiin vihdoinkin kotona. Ihanaa! Koirat nyt eivät halunneet kovin pitkään nukkua, mutta ei se mitään. Ihanaa juoda teetä kaikessa rauhassa (ellei mukaan lasketa jatkuvaa olohuoneen kyttäämistä ja Polkkiksen toimittamista alas a) sohvalta b) rahilta c) keittiön puusohvalta).



Sää oli ankean harmaa, mutta eipä ainakaan satanut vettä. Iltapäivällä lähdettiin metsälenkille koko jengi. Pelto on vähän niin kuin pois laskuista viikonloppuisin, se tuntuu olevan jatkuvasti fasaanijahdin hot spot. Taas lenkille lähtiessä siellä juoksi kaksi labbista ajamassa lintuja lentoon.



Mäykyt ovat onnistuneet kiitettävästi opettamaan Polkkiksen talon tavoille. Pentu löytää omatoimisesti parhaat jänispastilliapajat ja tappijalkaiset kaverit rynnistävät syömään. Myös älytön sammaleensyöntiharrastus näyttää siirtyneen eteenpäin.



Kuten myös kiinnostus kaikkiin löytyviin raatoihin. Tässä joku oli ehtinyt ensin, eikä Polkkikselle jäänyt muuta haisteltavaa kuin kasa höyheniä. Pentu ei muuten ole toistaiseksi mitenkään kiinnostunut fasaaneista tai riistan jäljistä. Eihän se nyt kovin vanha vielä olekaan, mutta todellakin toivon ettei se olisi ihan niin riistaviettinen kuin Maissi.

Papua puolestaan riista ei voisi vähempää kiinnostaa. Eräänä lauantaina mummeli istui keskellä pihaa ottamassa aurinkoa. Alle metrin päähän koirasta lensi fasaani. Mitä tekee Papu? Katsoo mua sellaisella evvk -ilmeellä. Onnekas fasaani, Maissin eteen tärähtäminen olisi ollut yhtä kuin satavarma hengenlähtö.



Polkka muuten rakastaa kiipeilyä! Kotitarve-agility alkoi aika jyrkistä yläkerran rappusista ja niissä sijaitsevan ruokatynnyrin päälle kiipeämisestä. Ellei huonepalvelu toimi tarpeeksi nopsaan ja päästä pissalla käynyttä afrikkalaista sisälle, se kiipeää pihapöydälle ja liimaa kuonon olohuoneen ikkunaan. Kuten kuvista näkyy, myös kivien päälle kiipeily on kivaa.



Heittelevistä maksa-arvoista kärsinyt mummelikin oli mukana lenkillä ja vielä tosi reippaana. Metsässä juokseminen sopii hyvin tällaiselle sekalaiselle sakille, missä yksi on vielä pentu, yksi vanha mummo ja yksi energinen keski-ikäinen. Jokainen saa juosta ja riehua mielensä mukaan, mutta kävelty matka ei kuitenkaan ole kovin pitkä, jos sen haluaa ihan vaan kävellä rauhassa.

Riehupäivä velipojan kanssa

Polkan pari päivää kestänyt sukulaisvisiitti sai lauantaina arvoisensa päätöksen, kun veli Ego saapui koko päiväksi riehumaan. Kaksikon meno oli ollut hoitotäti-Johannan mukaan melkoista. Kun toinen oli meinannut väsähtää, oli toiselta taas löytynyt lisää virtaa.


Kaksikko on niin saman näköinen, että Polkkaa hakiessa piti vähän aikaa keskittyä arpomaan oma koira. Onhan veli vähän isompi ja rotevampi ja ns. tietyistä piirteistä erottaa veljen siskosta, mutta on ne silti mun silmään tosi saman näköisiä.


Minne lie Polkkis uuvahtanut, mutta Ego poseeraa näin hienosti. Kiitokset Johannalle Polkan päivähoidosta ja valokuvista!

Sukulaisia tapaamassa

Musca-mutsi selällään ja Polkka päällä!

Perheen ihmiset lähtivät muutaman päivän lomaselle Gdanskiin, eli Polkalle koitti toinen peräkkäinen hoitoviikonloppu. Tällä kertaa Polkka pääsi Päivin hoiviin, eli tapasi reissullansa myös sukulaisia. Kuten kuvista voi päätellä, tällä kertaa meno ei ollut hillityn vieraskoreaa. Pitäisi varmaan olla iloinen, kun afrikkalainen on ollut kuin kotonansa?

Jos mä tässä ihan vähän vaan hengailen? Fanny-mummo oli kuulemma murissut, mutta murina ei haitannut Polkkista pätkääkään.

Mehän ollaan niinku sukua?

Tungettelevan tutustumiskierroksen päätteeksi Polkka oli asettunut rallia koirasänkyyn paenneen Jumo-enon viereen. Ihan tuosta vain käynyt viereen pötkölleen.

Ei kai se nyt haittaa jos tulen viereen, olenhan vielä aika pieni?

Isot kiitokset Päiville Polkan hoitamisesta ja ihanista kuvista! Sukulaisvisiitti oli muuten sen verran uuvuttava, ettei perinteistä riehukohtausta näkynyt koko seuraavana päivänäkään.

Polkka viikonloppureissussa

Polkka oli viikonloppuna ensimmäistä kertaa hoidossa. Apinanjakeluauto starttasi perjantaina aamulla, ensin pudotettiin mäykyt Ann-Marille Hämeenlinnaan ja sen jälkeen Polkka mun vanhemmille Jyväskylään. Afrikkalainen matkusti elämänsä tähän saakka pisimmän automatkan koirahäkissä nukkuen. Hienoa.

Hoitopaikkaan päästyämme koira tutki paikat ja kävi nukkumaan. Oli kuulemma vinkaissut kerran meidän perään ja vetänyt kahden tunnin päikkärit. Mitäs sitä turhaan hötkyilemään jostakin paikanvaihdoksesta.

Pieni hoitokoira sai kehuja koko viikonlopun ajan. Kiltti ja rauhallinen pentu, joka on jo sisäsiisti. Ulkonakin oli kävellyt hienosti hihnassa ja ohittanut muut koirat ja ihmiset kiltisti. Eikä kuulemma varastellut pöydiltäkään, kun oli kerran kielletty.

Sunnuntaina haettiin penska kotiin. Kotiinpaluu kirvoitti afrikkalaisessa kaksi tuntia kestäneen raivokkaan hepulikohtauksen. Kun pentu oli jo rauhoittumassa, päätti Maissi lyödä lisää vettä myllyyn. Loppujen lopuksi afrikkalainen pissasi ison lammikon keskelle olohuoneen lattiaa. Oli kiikutettu pihalle kesken hepulin, mutta eihän sitä pystynyt sitä vertaa pysähtymään että olisi pissalla käynyt.

Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko me ei vaan osata olla tuon pennun kanssa, tai sitten se on maailman vieraskorein elukka.

Polkka ja jengi

Koko bändi samassa kuvassa. Uskomatonta!

Hei mitä sä niinku kaivat sieltä?

Ai myyriä! Annapa kun autan vähän.

Myyrät on okei, mutta riehuminen on kuitenkin parasta!

Kaikki kolme samassa kuvassa sekunti ennen kuin Polkka päätti poistua etuvasemmalle.

Kaikki kolme samassa kuvassa kaksi sekuntia sen jälkeen kun kauhukaksikko päätti poistua takavasemmalle. Papu kysyy, että onko taskussa ehkä koirankarkkia.

Yksi ehti karata, yhtä ei kiinnosta ja yksi haluaa nuolaista kameran linssiä.

Vahinko nimeltä sellainen hetki paikallaan, että mutsi ehtii tarkentaa kameran. Maissin lainaama villapaita ei muuten mahdu enää montaa viikkoa.

Maailman ensimmäiseksi suloisin koiramummo.

Toimistokoirailua

Näin se viettää melkein kahdeksan tuntia töissä! Välillä vaan kääntää kylkeä.

Pakkasin aamutoimien jälkeen afrikkalaisen autoon ja lähdin töihin. Jos afrikkalaiselta olisi kysytty, olisi se jäänyt nukkumaan omaan nojatuoliinsa. Nimittäin postilaatikolla käyminen ja muutama pihapissatus olivat saaneet Polkan päättämään pysytellä hetki lämpimissä sisätiloissa. Mutta tällä kertaa ei tunnettu armoa, vaan villapaita ja autovaljaat päälle ja takapenkille istumaan.

En edelleenkään tajua, miten pentu voi olla töissä NIIN rauhallinen. Tänäänkin se nukkui melkein kokonaiset kahdeksan tuntia. Yritin pissattaa sitä puolilta päivin mutta ei onnistunut. Kävimme tähän asti pahimman tahtojen taiston pissaamisesta, afrikkalainen voitti 1-0 koska en kehdannut kuluttaa työaikaa yli kahtakymmentä minuuttia yhden vaivaisen pissan tiristämiseen koiranpennusta. Kuskasin sen takaisin sisälle ja se vetäytyi tyytyväisenä villapaita päällä työpöydän alle nukkumaan. Puoli kahdelta uusi yritys ja sen erän voitto meni minulle. Näemmä afrikkalainen pystyy olemaan pissaamatta viisi tuntia jos vain haluaa.



Ulkona käymisen jälkeen Polkka vaivautui vierailemaan muutamassa työhuoneessa. Kyllä se ihmisistä tykkää, mutta pitää silti tosi matalaa profiilia töissä. Jos se ei olisi minun koirani, väittäisin siinä olevan jotakin vikaa ylirauhallisuuden vuoksi. Kaiken sortin aamu- ja iltahepulit jatkuvasti näkevänä en kuitenkaan ole huolissani. Toki tiesin, että rhodet voivat olla aikuisena rauhallisia, mutta että pentunakin? Vai onko tämä edelleen vain jotain pikkupennun vieraskoreutta?

Iltapäivällä askarreltiin myös koirankeksejä pahvirasiasta. Pieni afrikkalainen rakastaa kaikkia aktivointitehtäviä, vaikka repiminen ja silppuaminen ovatkin toistaiseksi kivempia kuin laatikosta paljastuvat keksit.



Poikien työhuoneesta löytyi jotakin tosi jännää: irtopää! Polkka päätti osoittaa hienoja vahtikoiran elkeitä ja ottaa päältä luulot pois. Lopulta pää piti pelastaa takaisin seinälle (miten niin erikoiset sisustukset meillä töissä...) ettei siitä olisi tullut entinen pää.