Muutaman muovinauhan tähden

Olipa näyttelypainotteinen viikonloppu! Autoiltiin molempina päivinä Tampereelle esittäytymään. Lauantaina Päivi ja Johanna poimivat meidät kyytiin ja suunnattiin KV-näyttelyyn. Jenkkituomari antoi ihan hyvän arvostelun ja kehui Polkan hyvää lihaskuntoa. Poksu sai erinomaisen ja voitti luokkansa SA:lla, mutta ei sen enempää. Olin kyllä ihan tyytyväinen tuohonkin.

Reippaat matkalaiset Neela ja Ego.

Sunnuntaina vuorossa oli rhodesiankoirien erkkari huikealla 79 ilmoitetulla koiralla. Sanna tuli aamusta meille (mukana kassillinen pakastettua lohta Polkan suureksi iloksi!) ja poimittiin kyytiin vielä Suvikin. Polkka olisi jäänyt mieluusti kotiin nukkumaan ja oli muutenkin koko päivän nihkeällä tuulella. Aavistuksen ronski etelä-afrikkalainen tuomaritäti ei Polkkaa miellyttänyt, vaan koira väisti tätiä ja sai siitä hyvästä EH:n ja arvosteluun maininnan "ei rodunomaisesta luonteesta". Olin vähän yllättynyt, ihan ensimmäisten näyttelyiden jälkeen Poksu on antanut kopeloida itseään ihan suosiolla! Tiedä sitten mitä pienen punaisen päässä on liikkunut... Vielä liikkeelle lähtiessäkin se vilkuli, ettei kaamea tuomaritäti lähtenyt perään.

Päivälle tuli kaiken kaikkiaan mittaa matkoineen työpäivän verran ja ei voi olla miettimättä, että tässä oltiin liikkeellä ihmisten, ei koirien iloksi. Koira kököttää koko pitkän päivän häkissään ja käy välillä vähän jaloittelemassa. Koirille järjestetty ulkoilualue sai maalaiskoirassa aikaan niin kauhistuneen ilmeen, että suuntasimme suosiolla ulos hallista kävelytien varteen.

Oli tosi hauskaa nähdä tuttuja ihmisiä ja hienoja koiria, mutta taidan olla koiralle velkaa oikeasti kivan päivän... Vai inhimillistänkö taas liikaa tuota koiraani?

Sisarussarja Sanni, Polkka ja Ego.