Mikä viikonloppu! Poistuin kotoa 24 tunniksi ja aika vastasi elämystasoltaan jotakin ihanaa viikon kaupunkilomaa. Enkä sentään ollut kuin Helsingissä. Tosin se ei nykyisin ole mikään kuin Helsinki, vaan ihan oikea reissu. Ensin vähän ostoksia ja sushia, sitten tyttöjen ilta siskon ja hänen ystäviensä kanssa ja sunnuntaina aamulla Messariin katsomaan koiria ja ihmisiä. Unet jäi vähän lyhyiksi, mutta siihenhän olen erittäin tottunut tässä viime aikoina.
Rhodekehä ei ollut mikään varsinainen elämys, vaan ennemminkin joku kumma lottorivi. Eikä tämän nyt ole tarkoitus loukata ketään, mutta ainakaan minä en löytänyt mitään punaista lankaa tuomarin touhusta. Tai ehkä juuri sen punaisen langan - mitä punaisempi (tai tummempi) koira, sitä parempi sijoitus. Jos tämän olisi tiennyt, olisi voinut lähteä mukaan lottoon omalla punaisella taskuraketilla. Menen kyllä Messariin paljon mieluummin ilman koiraa. Hassultahan se kuulostaa - vuoden must koiranäyttely ja menen aina ilman koiraa. On vaan niin paljon rennompaa ja toisaalta ilmoittautumismaksut ovat nykyisin niin kamalat, että koiran pitäisi olla aika tähti, että viitsisin ilmoittaa. Sisäistän tietenkin sen, että jos kaikki ajattelisivat näin, ei minullakaan olisi juuri mitään kyttäämistä siinä kehän laidalla.
Kuitenkin, oli tosi hauska nähdä kaikki ystävät ja tutustua uusiin naamoihin. Kävin heti tullessa hakemassa kassillisen aamiasjuttuja Fazerin kahvilasta. Jo rauhallinen aamiainen kehän laidalla istuen on nykyisellään elämys. Kukaan ei nyi lahkeesta, kaada koirien vesikuppia tai kaadu rähmälleen ja ala huutaa. Kyllä, nautin koko rahalla!
Kehän jälkeen nautittiin perinteisestä Messari-piknikistä. Koska olen suhteellisen kaavoihin kangistunut ihminen, teen aina rhodepipareita.Tänä vuonna en ollut aivan parhaimmillani, vaan piparit jäivät vähän vaatimattomiksi (verrattuna vaikka näihin). Syytän siitä leipomispäiväni eli perjantain pitkää sähkökatkosta.
Ostossaldo ei sen sijaan jäänyt vaatimattomaksi, vaan rahdattiin Marjon kanssa junaan ihan kunnioitettavat säkit koiranherkkuja. Hassua kyllä, kolmepäiväisen näyttelyn viimeisenä päivänä meidän mennessä ostoksille oli parhaat tarjoukset jo myyty loppuun. Olin ajatellut ostaa puruluita, mutta niitä ei ollut oikein missään. Hankin sitten hirveän läjän kaikkia kuivattuja herkkuja (naudan keuhkoa ja muuta vähän ällöttävää) aktivointilelujen täytteeksi. Ei ehkä tarvitse mainita, että sain koirilta erittäin lämpimän vastaanoton palatessani kotiin valtaisien herkkusäkkien kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti