31.1.2012

Rati riti ralla...

On talvessa toki kauniitkin puolensa...

Jos me paleltiin viime viikon -13 asteen pakkasessa, niin nyt vasta kunnon talvea tyrkkääkin. Mittari näytti tänään töistä tullessa eli klo 17 maissa -20 astetta. Siitä vaan koirille vaatteet niskaan ja lenkille. Puin Polkalle Hurtan pitkälahkeisen fleecehaalarin ja Pompan paksun talvitakin. Jalkoihin fleecetossut, jotka afrikkalaisen talviahdinkoa ymmärtävä ystävä meille toimitti. Ja arvatkaa mitä: afrikkalainen tarkeni koko lenkin oikein mainiosti! Löydettiin lähipellolle talsittu polku ja siellä se veti kiitolaukkaa pimenevässä tammikuun illassa.



Maissi ei ollut yhtä onnekas. Vaatteet nyt vaan ah-dis-taa Makkaraa. Sille varta vasten pienennetty fleecepusakka on juuri oikean kokoinen, mutta mitä tekee onneton pieni mäyräkoira? Kinkkaa etujalkojaan niin, että ne luiskahtavat takin sisälle ja kaatuu hylkeenä naamalleen. On vaikeaa olla pieni jalaton koira.

Otin Maissilta takin pois kesken lenkin ja se viipotti tyytyväisenä menemään, kunnes muisti pakkasen ja laittoi etutassut suuhunsa. Ei ehkä ihan paras mahdollinen paikka lämmittää varpaita...

Päästä varpaisiin topattuna, enää puuttuu pipo...

Sydäntalven lenkkiahdinko onkin oikeastaan lyhyissä päivissä. Koirat tarkenevat paremmin vapaana juostessaan, mutta ennätän iltalenkille vasta pimeän tultua ja se tarkoittaa remmilenkkiä. Toisaalta polut ovat vähissä, kun täällä ei meidän lisäksi juuri muut taida metsälenkkeillä ja metsäautoteille en pimeällä uskaltaudu. Jospa pakkanen toisi tullessaan kestävät jäät, viime vuoden jäälenkit olivat aivan mahtavia! Ja illat onneksi pitenevät hurjaa vauhtia. Pimeä tulee vasta viideltä, kun vielä kuukausi takaperin jo neljältä oli säkkipimeää.


Pakkanen saa mummokoiran yllättävän sosiaaliseksi.

P.S. Toinen halkokori on ostoslistalla. Siihen saakka puita kannetaan myös kuvassa näkyvällä rumalla ämpärillä. Ei ehkä mikään sisustuselementti...

6 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Jäälenkeistä haaveillaan täälläkin. Viime vuonna sai huoletta kävellä jäillä jo reilusti ennen joulua, nyt ei oikein vieläkään uskalla mennä. Mutta josko pian :)

Riik kirjoitti...

Toivottavasti! Mä muistelen niin kaiholla maaliskuun aurinkoisia ja ah niin keväisiä iltoja, kun koirat kirmasivat pitkin jäätä ja mä nautin orastavan kevään tunnusta.

Sanna kirjoitti...

Nauroin ääneen pienen jalattoman koiran vaikealle elämälle. Sori Maissi, mutta oot aika liikuttava.

Ps. En pysty jostain syystä enää kommentoimaan sulle firefoxilla, enkä lukemaan muiden kommentteja. Sivu välähtää nopeasti näkyviin ja sitten menee valkoiseksi ja googlelta vaan odotetaan vastausta jota ei koskaan tule. Kommentoinnit on siis vähissä kun pitää aina avata Safari sitä varten, mutta nyt jalaton Maissi-hylje aiheutti pakottavan tarpeen jättää puumerkki!

Riik kirjoitti...

Make ei halua olla liikuttava, vaan suuri petoeläin!

En tajua, mitä firefox sekoilee tuon kommentoinnin kanssa. Mulla onnistuu kotona, mutta töissä tulee toi sama ilmiö kuin sullakin. Kummallista.

Anonyymi kirjoitti...

Täälläkin naurettiin ääneen Maissihyljepetoeläimelle ja neronleimaukselle lämmittää varpaat suussa :D Toista minuuttia niin, että rupes jo vesikin valumaan silmistä, ihana, ihana Maissi! <3 -Henna-

Ellen kirjoitti...

Ihana toi mummo, joka on parkkeerannu lämpimän rhodepatterin viereen! :)