Sun ystäväsi omasi

Puruluut syödään aina vierekkäin.

Olen miettinyt jo pidempään kirjoittamista Polkan ja Maissin väleistä. On sellainen olo, että jos iloitsee hyvästä tilanteesta, tulee takapakkia. Mutta ei kai se aina niin mene?

Koirilla oli syksyllä pientä kahnausta keskenään. Polkka murisi usein ohi kulkevalle Maissille ja tilanne kulminoitui kahakkaan omalla pihalla - Maissi sai muutaman hampaanreiän ja isot henkiset arvet. Makkara ei uskaltanut tulla kahteen viikkoon pimeällä omalle pihalle samaan aikaan Polkan kanssa. Jos pakotin, se yritti ryömiä portin alta karkuun. Maissi on ollut aina vähän neuroottinen ja tappelu omassa laumassa oli aivan liikaa sen päänupille. Henkiset arvet paranivat kuitenkin samaa vauhtia hampaanreikien kanssa ja tilanne tasapainottui.

Kahakan jälkeen Polkka pudotettiin laumassa selkeämmin omalle paikalleen. Se ei saanut viikkoon mitään huomiota meiltä ihmisiltä ja senkin jälkeen mäykyt huomioidaan aina ensin. Mäykyt saavat ruoan ja kaikki herkut ensin ja pääsevät ulkoa sisälle ensin. Etuileva Polkka palautetaan jonon hännille. Kun koko porukka katsoo sohvalla telkkaria, on Polkka usein lattialla omalla pedillään. Okei, välillä sekin pääsee kainaloon. Mutta jos koko jengi ei mahdu sohvalle, on Polkka aina se joka väistää lattialle.

Parhaaseen petiin kannattaa jonottaa.

Tiedä sitten johtuiko kurinpalautuksesta vai mistä, mutta kahakka ei ole toistunut. Polkka on ehkä kerran tai kaksi murahtanut viereen kampeavalle mäykylle. Se haluaa selvästi pitää vähän etäisyyttä ja omaa rauhaa muihin, paitsi silloin kun hänelle itselleen sopii tunkea muiden viereen. Silloin läheisyys kelpaa kyllä. Tosi reilu kaveri!

Jännä juttu, mutta Maissi ja Polkka ovat aina syöneet puruluut vierekkäin samalla matolla. Sieltä ei ole kertaakaan kuulunut murinaa. Oikeilla luilla en uskaltaisi edes testata, niistä Maissi menee niin sekaisin, että vahtii hampaat irvessä koko pihaa (tai muuta luunsyöntipaikkaa) kaksi päivää...