Talvipäivä Kuumassa

Kävin jo pissalla, nyt ajattelin nukkua alkuiltaan saakka.

Polkka oli kaivautunut mukavasti koirapetiin viettämään sunnuntaita, kun kävi käsky pukeutumaan. Ei saakeli, oli afrikkalaisen ensimmäinen ajatus. Siitä vaan haalaria ja takkia niskaan ja autoon kohti talviretkeä Forssan Kuumaan eli Boris-rhoden tiluksille. Seuraksi lähtivät Suvi ja Teemu koirineen, eli meillä oli kasassa komea seitsemän koiran lenkkijengi. Koirat tarkenivat vapaana juostessaan ihan hyvin ja pellolle auratulla baanalla oli hyvä juosta.

Melkein koko jengi samassa kuvassa.

Käveltiin sama polku kahteen kertaan. Ensimmäisellä kierroksella Polkka juoksi innoissaan muiden mukana, mutta kun käännyttiin uudelleen samalle kierrokselle, sen naama venähti. Poksun mielestä lenkki oli jo kävelty ja nyt voitiin mennä sisälle kahvittelemaan. Hullua kävellä samaa rinkiä monta kertaa! Paimenet juoksivat ympäriinsä ihan innoissaan. Dara oli vähän myrtsinä pakkasesta ja Boris alias Fabio lumoutuneena The Nartun eli Poksun persauksesta.

Nyt se kieli pois mun hännän alta!

Fabio kauhistuu komentoa ja hyppää ilmaan.

Polkka ja aavistuksen lumi-kuolainen Bro.

Paimenkivaa hangessa: Bro, Otti ja Igor.

Lenkkeilyn jälkeen mentiin teelle ja mustikkapiirakalle. Polkka tuli sisälle tutustumaan talouden kissoihin. Pikku Pokemonilla olikin edessä haastava paikka: joko tulla toimeen kissojen kanssa tai viettää viiden päivän lomanen koirahoitolan kaltereiden takana. Sanna oli siis lupautunut jo aiemmin ottamaan Polkan hoitoon meidän talvilomareissun ajaksi ja nyt täytyi testata, miten apina suhtautuu kissoihin. Sen kokemukset kyseisistä eläimistä rajoittuvat raivokkaisiin kissajahtiyrityksiin omalla tiellä...

Polkka sai varmuuden vuoksi kuonokopan päähänsä. Valo-kissa askelsi tupaan päättäväisen näköisenä. Mitä tekee urhea pikku Pokemon? Peruuttaa pöydän alle piiloon! Loppujen lopuksi Polkka ei ollut edes kiinnostunut koko kissasta, eikä ainakaan sen jahtaamisesta. Vähän se varmaan mietti, mikä ihme tuo törkeästi silmiin tuijottava pikku hiippari oikein on. Sanna oli siis täsmälleen oikeassa epäilyidensä suhteen siitä, että Polkan mielestä kissa on tylsä tyyppi eikä sitä kannata jahdata. Minä taas olin pelännyt Poksun syöksyvän kohti kissaa. Miten mukavaa onkaan olla väärässä!