Hei kerro, mitä sä teet.
Maissi on aina siellä missä tapahtuu. Aina. Makkara saa sata kertaa päivässä lähtöpassit erilaisista auttamisyrityksistä ja norkoiluista ja aina se on siinä vieressä kyttäämässä. Jos vain jotenkin voisi osallistua. Lähtöpassit saatuaan se huokaisee raskaasti ja laahustaa pois, tullakseen viiden minuutin päästä uudelle tiedustelulennolle. Rankka elämä Makkaralla.
Mikä tää reikä tässä on?
Tänä viikonloppuna Maissi on yrittänyt auttaa chilintaimien istuttamisessa ja linnunpönttöjen maalaamisessa. Vahingoilta vältyttiin, vaikka molempiin hommiin sisältyy pieni riski. Yhtään taimea ei katkennut ja koira on edelleen ruskeanmusta. Valmiita pönttöjä onkin sitten tutkittu huolellisesti. Linnun mentävään reikään voi työntää kuonon ja vetää antaumuksella henkeä. Ei sentään mennyt nuppi sekaisin maalihöyryistä.
3 kommenttia:
Hih! Ihan on siis suvussa tämä perskärpäisyys! Martti on ihan samanlainen.
Helppo pukea tyttöjä kun Martti tulee aina apuun. Entäs vaipanvaihtoapuri? Tai ihon rasvausapuri? No leipomisapuri nyt kelpaa ainakin? Ja sit kun menee hermot niin silmänvalkuaiset vaan vilkkuu häkistä. :D
Tuleeko Makkara kotonakin auttamaan myös vessassa käydessä? Kaupunkilomalla se hätääntyy kun menen vessaan/suihkuun. Jos ovi on auki, tulee perässä, jos ovi on kiinni odottaa oven takana ja ehkä itkee hieman, jos menee liian kauan. Voi toista pientä. <3
Nuoleminen ja perskärpäsyys menee siis suvussa! Niin ja maaninen ilme...
Ei se onneksi tule kotona vessaan mukaan, tosin mä laitan aina oven kiinni. Mut aamulla kun menen meikkaamaan ja ovi on auki, Make tulee siihen matolle nukkumaan. Ja lähtee pois joka aamu samaan aikaan: kun suihkutan hiuslakkaa :D
Lähetä kommentti