6.3.2012

Maaliskuun iloja

Aurinko laskee noin kello kuusi.

Me ollaan herätty talviunilta. Pitkä ja pimeä talvi väsyttää koko meidän jengiä, eivätkä koirat edes oikein halua lenkkeillä kylmässä ja pimeässä. Nyt illat ovat valoisia ja me mennään taas! Tänään oltiin rohkeina jäällä. Mietin jo viime viikolla, etten uskalla enää mennä ja siellä oli vettäkin.

Tänään töistä tullessa näin jäällä hiihtäjiä ja pilkkijöitä, joten ajattelin, että mennään nyt sitten. Jäällä ei ollut vettä ja siellä oli muutenkin tosi hyvä kävellä. Jää tosin piti sellaista kummallista huminaa, kuten keväällä yleensäkin. Ihan vähän jännitti.

Pelkuruutta vai viisautta, jäänaskalit?

Lapsuuteni saaressa asuneena (sieltä tosin pääsi siltaa pitkin mantereelle) en osaa pelätä jäällä liikkumista. Se tietenkin kuumottaa, etten oikein tiedä näiden nykyisten järvien virtapaikkoja. Olenkin yrittänyt päästä jutulle pilkkijöiden kanssa ja tiedustella jäätilannetta. Vaikka lähtökohtaisesti pilkkijät ovat aika epäilyttävää porukkaa, nehän istuvat aina jakkaroillaan jossain mahdollisimman sulan paikan reunalla. Tänä keväänä sentään hankin jäänaskalit, tai oikeastaan Pasi hankki ne minulle. Sitä jännittää minun ja koirien päivä päivältä venyvät jäälenkit...

Reilu tunti ennätettiin ulkoilla ennen illan pimenemistä. Polkalla varsinkin oli meininki päällä, Maissi lähinnä juoksi hajujen perässä ja otti kerran hatkatkin. Sieltä se kuitenkin ilmestyi hetken aikaa jotakin mielenkiintoista jälkeä jahdattuaan.

Polkalla on kuvissa Hurtan fleecetakki, tosi kätevä vaate näille keleille. Jäällä tuulee ja tänään illalla oli pakkasta -7 astetta. Paksu talvitakki olisi kuitenkin vähän liikaa.

Polkka edistää kevättä syömällä lunta.






Auringonlaskun jälkeen käännyttiin takaisin kotiin.

Ei kommentteja: