Perille päästyä Polkka rynnisti ovesta sisälle ja onnistui haukkaamaan palan pöydälle asetetusta patongista. Loistava alku vierailulle! Muuten apina käyttäytyi ihan mallikkaasti. Jopa niin hyvin, että sain mutsilta palautetta apinaksi nimittelystä. Minulla on kuulemma niin hieno ja kiltti koiranpentu, että apinaksi kutsuminen on syytä lopettaa. Laitetaan harkintaan. Mutsi ei nähnyt esimerkiksi sitä viime maanantain hävityksen kauhistusta livenä.
Lauantaina lenkkeiltiin reipas puolitoista tuntia jäällä. Minua jännitti alkuun mahdolliset vastaantulijat (kotona kukaan ei tule IKINÄ vastaan), mutta loppujen lopuksi liikkeellä ei ollut muita. Polkka haisteli muiden koirien jättämiä viestejä ja juoksi Maissin kanssa. Mutta piti selvästi paljon matalampaa profiilia kuin kotimaastoissa. Tai raukkaa pikkuisen jännittää.
Lähdettiin illalla oikein baariinkin. Harvinaista nykyisin. Ja ihan luksusta, kun koirat jäivät hyvään hoitoon siksi aikaa. Olivat kuulemma käyneet kävelyllä ja syöneet possunkorvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti