Hau-hau-hauskaa vappua!

Polkan jengi toivottaa aurinkoista ja menevää vappua! Meille kotiutui tänään yksi uusi perheenjäsen, helium-mäyräkoira nimeltään Elysee. Kolmas kuvassa esiintyvä koira kuuluu työkaverilleni ja tottelee aavistuksen hienostuneempaa nimeä Cava.

Kyseessä on tietenkin vapun huippu-uutuus, kävelytettävä mäyräkoira ilmapallomuodossa. Kuka tekisi ensi vapuksi rhodepallon?

Mitäs nää kaverit niinku on, kysyy mummokoira.

Kevät

I-ha-naa. Lämpimät kelit kelpaavat Poksulle.

Koirat ovat ihan innoissaan lämpimistä kevätkeleistä, meistä ihmisistä nyt puhumattakaan! Polkka on tehnyt muutaman viikon lähinnä remmilenkkejä, johtuen juoksusta. Punainen paholainen on ollut ihan kevätlomalla, tiistaina tehtiin vähän seuraamista ja jääviä ja siitä löytyi tosi hyvä työskentelyinto. Ehkä lomailu on tehnyt sille hyvää? Eilen tuli tieto kesän agilityryhmästä, eli treenit jatkuvat juoksujen jälkeen.

Polkka on rauhoittunut remmilenkeille yllättävän hyvin. Ajattelin ensin, että se hyppii seinille kun ei pääse juoksemaan kunnolla virtoja pois (miten muka tuollainen koira ulkoilutetaan kunnolla vaan narussa?), mutta se onkin tykännyt rauhallisemmista nuuskuttelulenkeistä. Kiinnostus hajuihin johtuu varmaa juoksuista, samoin kuin tilapäinen velttouskin. Eiköhän me kohta taas mennä entiseen malliin?

Eilen ja tänään käytiin niityllä sen verran, että kaksikko pääsi vetämään muutamat spurtit.

Kevätkoirat.

Alta pois, Äly ja Väläys tulevat!

Ihana yhteinen myyränkaivuu.

Purkuhommaa

Talkoojengiä, mukaan luettuna viralliset valvojat.

Purettiin eilen talkoolaisten kanssa talon julkisivu hirteen saakka. Huh, hommaa riitti kellon ympäri, vaikka tekijätiimissä oli yli kymmenen päätä. Välillä tietenkin kahviteltiin, tehtiin hodareita ja illalla vielä grillattiin. Oli tosi raskas, mutta hauska päivä! Ihanaa kun ihmiset jaksavat tulla tekemään näin raskaita hommia toisten avuksi.

Polkkaa jännittää kun taloa puretaan.

Koirien mielestä oli tietenkin tosi hauskaa, kun talo tuli täyteen tuttuja ihmisiä. Ne sukkuloivat ihan innoissaan keräämässä rapsutuksia. Etupihaa purkaessa koirat olivat tietenkin sisällä, etteivät olisi saaneet mineriittipölyä päällensä. Tosin kolmikko taisi olla siinä vaiheessa jo sen verran väsynyt, että painui tyytyväisenä nukkumaan.

Valvojarivistö.

Elegantti pihavahti.

Mikä päivä: Polkan eka CACIB

Maru (Tarujen Mabaru) ja Polkka.

Oltiin tänään Lahdessa KV-näyttelyssä. Polkka vähän niin kuin putsasi pöydän. Sai laatuarvostelusta arvosanan erinomainen, voitti ainoana luokkansa SA:lla ja kiilasi lopulta parhaaksi nartuksi ohi kokeneiden valionarttujen. Hupsista Pokemon! Parhaan nartun sijoitus tiesi SERTiä ja CACIBia ja nehän meille kelpasivat paremmin kuin hyvin. Polkan toinen sertti ja eka cacib. Rodun parhaan valinnassa Poksu hävisi kokeneelle kehäketulle Marulle, mutta sepä ei harmittanut.

Tuomarina oli Tiina Illukka ja arvostelu meni näin: Erinomainen tyyppi, koko ja mittasuhteet. Kaunis tasapainoinen kokonaisuus, hyvä pää, hieman liikaa poskia, hyvä kaula ja ylälinja. Riittävästi kulmautunut etuosa, hyvä eturinta. Hyvä alalinja, terveet liikkeet mutta toivoisin enemmän draivia.

Voisiko tästä enää arvostelu paljon paremmaksi mennä? Poskia sillä joo vähän on ja esiintymiseen tarvittaisiin vähän lisää vauhtia. Polkalla on edelleen juoksu ja hormonihuuruissaan se esiintyi vähän laiskasti. Muuten olin tosi tyytyväinen siihen, juoksusta huolimatta se antoi tuomarin tutkailla itseään tosi nätisti.

Polkan velipoika Ego oli PU2, SERT, CACIB.

Sisarukset yhteiskuvassa.

Kehän jälkeen nautittiin Ninan ja Liisan tekemistä tarjoiluista, jotka sisälsivät Vilhon valiokakkua. Onnea vaan Vilhollekin vielä!

Päivänsankari itse simahti sohvalleen heti kotiin päästyä.

Pihatöitä

Kukahan kulutti muutaman tunnin kaivamalla kuoppaa?

Tehtiin tänään pihahommia valehtelematta koko päivä. Koirat olivat ulkona myöskin koko päivän. Nyt kun aurinko jo lämmittää, jengi viihtyy hyvin pihalla tien liikennettä tarkkailemassa tai ihan vaan torkkuessa. Maissi kaivoi hillittömän kuopan, onneksi pihan ryteikköiseen kohtaan. Aitaprojektin jatkoa odotellessa, sen jälkeen koirilla tulee olemaan muutama tuhatta neliötä vahdittavaa.

Ihan pienet maistiaiset, jooko?

Pihahommat vaativat myös evästä. Koirat saivat kuivattua naudanmahaa (ostin sitä hillittömän säkin joulukuussa Messarista ja edelleen on puolet jäljellä) ja ihmiset kylmäsavulohella ja aurinkokuivatuilla tomaateilla täytettyjä bageleita ja limepiirakkaa marengilla eli key lime pie:tä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin päivän muuttuessa illaksi myös siiderit.

Yhtään ei olla kerjuulla.

Urakan valmistuttua lähdin vielä jengin kanssa lenkille, mutta se oli vähän turhaa. Porukka lampsi ilta-auringossa tosi laiskan oloisena. Ehkä virrat oli jo kulutettu? Toisaalta kyllä mun mielestä koirien pitää päästä joka päivä myös oman pihan ulkopuolelle. Tai ainakin itselle tulee aina huono omatunto, jos jostain syystä ulkoillaan ihan vaan omalla pihalla...

Pihavahti.

Pääsin toteuttamaan eilen myös yhden pitkäaikaisen haaveeni: sabluunagraffitin! Talon julkisivu puretaan sunnuntaina, joten voiko oivallisempaa hetkeä olla taiteilla ällöttävään mineriittiin muutamaa kuvaa? Irrotin yhden sabluunan Ed Rothin kirjasta ja spreijasin menemään. Aika hieno tuli, vaikka itse sanonkin!

Hyvää pääsiäistä!

Meidän jengi viettää pääsiäistä talon ulkovuorta purkaen. Siinäpä hommaa ylimääräisiksi vapaapäiviksi. Mutta eiköhän me ehditä myös lenkkeillä, syödä kaikkea hyvää ja ottaa rennosti. Niin ja käydä koiranäyttelyssä taas pitkästä aikaa. Pääsiäisen ajan sääennuste näyttää ihan mahtavan hyvältä. Eiköhän tästä hyvä tule!

Ei ne aina pysy rivissä...

Talviloman ensimmäinen päivä

Ja taas mennään!

Minä aloitin talvilomani juuri nyt, kun kevät on toden teolla tullut! Ei haittaa mitään, en ole koskaan kauheasti talvesta pitänytkään. Keväällä voi lenkkeillä kunnolla, tehdä pihatöitä ja muuten nauttia ulkoilmasta. Ihanaa! Tänään oltiin lenkillä ja päiväteellä Leon luona. Kastroituna uroksena Leo on turvallista seuraa juoksunsa aloittaneelle Poksulle.

Seuraan liittyi myös toinen russelimummo, Lilo.

Yllätyksekseni Leo ei ollut tipan vertaa kiinnostunut Polkan takapuolesta, leikki vaan tyttöystävänsä kanssa kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut! Minusta tuli heti jalostukseen käyttämättömien urosten varhaisen kastroinnin puolestapuhuja (mikä sanahirviö!). Leo saa elää koko elämänsä ilman mitään vimmaista tyttöjen perään vinkumista.

Rhodekaksikko.

Välipalan aika! Cecilia palkkaa koiriaan ja Polkka on kätevästi joukon jatkona.

Olen miettinyt jo pidempään, että Polkkaan on ehkä sujahtanut joku labbisgeeni. Ei nimittäin ole sellaista ojaa, josta Poksu pääsisi ohi ihan vähän kahlaamatta. Viime syksyn erikoisuutena se juoksi hepulissa täyttä laukkaa peltojen välissä olevissa kuraojissa! Ja rhodesiankoirien pitäisi olla siistejä ja hienostuneita eläimiä, jotka eivät halua edes kastella tassujaan...

Mennäkö naisen perässä ojaan, miettii Leo.

Vähät ravasta, tuumii Polkka ja suorii ojan poikki. Leon ilme on kauhistunut.

Lenkin lopuksi Polkka ja Lilo kiipeilivät maastoesteen päällä Leon tyytyessä seuraamaan tilannetta maasta käsin. Alimmassa kuvassa Polkan naamasta loistaa kaverilenkkien ilo. Aivan kuin se sanoisi "Katso nyt miten mahtavan hauskaa mulla on näiden kavereiden kanssa".

Juteltiin Cecilian kanssa siitä, miten kunnon tila saa täpäkät russelimmot ja Polkan tulemaan toimeen keskenään. Koirat ovat vapaana ja lukevat toistensa eleitä - Polkka ei härnää mummoja ja mummoilla on tilaa juosta omilla asioillaan. Remmissä jengin dynamiikka olisi aivan erilainen.

Hiekkakuopalla

Tiedättekö sanonnan "juosta peräsuoli pitkällä"?

Käytiin lauantaina hiekkakuopalla koko bändin voimin. En uskalla pitää Polkkaa nyt juoksun aikaan irti, mutta hiekkakuopalla on sen verran hyvä näkyvyys että tein poikkeuksen. Ja kyllä punainen paholainen juoksikin! Laskin, ettei se ollut juossut viikkoon irti. Kielsin nimittäin vanhempiani päästämästä Polkkaa vapaaksi hoidossa ollessaan, koska heidän lähistöllä ei oikein ole tarpeeksi turvallista irtijuoksutuspaikkaa. Akut oli siis ladattu aivan tappiin asti...

Polkka on kyllä kiva irtipidettävä, se juoksee kunnon spurtteja mutta tulee takaisin samalla innolla. Yleensä vielä ihan kutsumatta, se haluaa kuitenkin pitää huolen siitä että pysyttelee minun lähistöllä. Toisin on mäykkyjen laita, niitä juoksuttaessa saa todellakin olla itse se, joka kyttää että pysytään tallessa koko porukka. Vaikka Polkallakin on jonkun verran riistaviettiä, ei se ole mitään mäykkyihin verrattuna.

Mummo ottaa pienet laukat kevään kunniaksi.

Papu on herännyt talviuniltaan ja alkanut lenkkeillä meidän muiden kanssa. Tosin mummelilla on omat vaatimuksensa: remmilenkille se ei halua lähteä ja lenkki pitäisi aloittaa autolla. Tosi ekologinen mummokoira haluaa siis autokyydin hyvän kuivan ulkoilumaaston laidalle ja tarpeeksi juostuaan kyydin takaisin kotiin. Ei ihan joka päivä onnistu, mutta viikonloppuisin ainakin. Remmilenkille joutuessaan mummeli kävelee laiskan nyreänä maksimissaan vartin, tekee stopin ja haluaa kääntyä takaisin kotiin.

Make ja Poke ottavat ilon irti köyhän naisen hiekkadyyneistä.

Huh huh, mummolla on kuuma!

Lammikon sattuessa jatketaan kahlaten.

Bändi ryhmäkuvassa.

Mätsäritunnelmia

Voittajan on helppo tuulettaa!

Olipa mainio mätsärikeli tänään! Tuulista, mutta aurinkoista. Paikalla oli monta rhodea, me bongattiin Polkan lisäksi ainakin Ego, Jumo, Boris, Aura ja turisteina paikalla olleet Neela ja Leo. Koska minä olin kiinni järjestelyhommissa, vei Päivi Polkan muistelemaan kehässä esiintymisen saloja. Polkka esiintyi muuten ihan kivasti, mutta ei oikein jaksanut liikkua kunnolla juoksumasennuksessaan.

Jumo-eno (Malozi Jumoke) puolestaan otti kehässä juoksemisesta kaiken irti ja sijoittui lopulta BIS-kehässä toiseksi. Hyvä Jumo! Olipa mukava katsoa sen esiintymistä. Ja Poksu, toivottavasti otit vähän mallia kehän laidalla notkuessasi!

Polkka ryhdikkäänä kehässä.

Ego osallistui möllitokoon. Paikkamakuu ei ehkä mennyt ihan putkeen, mutta ei voi kuin kadehtia velipojan seuraamista. Meillä on vielä vähän tekemistä, että kontakti pysyy tuollaisena kun palkkiolihapullat on taskussa eikä suoraan nenän edessä.

Leo ja Ego tutustuvat.

Ja miten kävikään: väsy tuli.

Polkka väsähti mätsäripäivästä ihan täysin ja ilta kului torkkuen. Päivän innovaationa Poksu kulkee juoksuhousut suussa - housut pois jalasta ja sitten kävellään leuhkana pöksyt suussa ympäri taloa. Ehkä housut jalassa on so last season.

Aikuinen nainen mä oon!

Polkka aloitti torstaina ensimmäisen juoksunsa. Olihan se jo aikakin - ikää Poksulla on vuosi ja kahdeksan kuukautta! Joskus syksyllä epäilin juoksun alkavan, mutta ei se sitten alkanutkaan. Nyt epäilylle ei ole mahdollisuutta, persaus on aika hmm iso ja tiputtelu sen verran runsasta että juoksuhousut tulevat tarpeeseen. Missä muuten myydään kunnollisia juoksuhousuja? Musti&Mirri myy vaan Hurtan housuja ja ne Poksu riisuu jalasta aika rivakasti. Prismasta ja Tarjoustalosta ei puolestaan löytynyt minkäänlaisia pöksyjä!


Fiilis aikuisella naisella on aika matala. Kotiin paluunsa jälkeen Poksu on lähinnä tyytynyt istumaan omalla tuolillaan. Olin ensin huolissani, että miten me pärjätään kolme viikkoa vaan remmilenkkeilemällä, mutta ehkä tämä tästä kun koirallakaan ei ole oikein meno päällä. Kun loput lumet sulavat pururadalta ja minä saan flunssani hoidettua, valjastan Polkan vetovyöhön ja aletaan treenailemaan koirajuoksua eli canicrossia. Ehkä se unohtaa siinä vaiheessa hormonihuurunsa ja löytää taas isomman vaihteen?

Mummo kaipaa tukanleikkuuta.

Mutta Polkan juoksu laittoi minun lomasuunnitelmat uusiksi! Olen ensi viikon talvilomalla ja viikko piti käyttää agilityä treenaillen ja koirakerhon epävirallisissa agility- ja tokokisoissa. Eihän me nyt voida osallistua eikä käydä treenikselläkään. Kurjuus! Toinen vaihtoehto oli tehdä pihatöitä, mutta myöhässä oleva kevät ei oikein anna mahdollisuutta niihinkään. Eiköhän tässä kuitenkin jotakin keksitä?

Make makkara.