10.8.2010

Polkka pillastuu

No katsokaas, tekevälle sattuu!

Itkin maanantaina ensimmäistä kertaa Polkan ansiosta - kivusta. Oltiin tulossa hienolta metsälenkiltä kotiin päin, löydettiin vanha metsäautotien pohja ja koirat juoksivat siellä minkä kintuistaan pääsivät. Täyttä rallia kuralammikoiden ja rapaojien läpi, koiranelämää, ajattelin.

Tutulla polulla oli lapsiperhe sienestämässä, otin koirat kiinni ja lähdettiin ohittamaan porukkaa vähän puskan kautta polun viertä. En tiedä vielä tälläkään hetkellä (ja tuskin tietää apina itsekään) mitä Polkka pelästyi, mutta hirveän slaagin se joka tapauksessa sai. Kiihtyi nollasta sataan ja lähti kuin ohjus polulla eteenpäin. Remmi pysyi tiukasti kädessä ja käsi vääntyi puun ympäri. Vihdoin hihna irtosi ja koira loikki kymmenen metrin päähän istumaan seuraamaan kun omistaja könyää ylös pusikosta.

Käsi on mustunut ja ruhjeilla, mutta muuten selvittiin säikähdyksellä. Kotimatkalla sormet olivat aivan puutuneet ja käsi ihan liekeissä, niin paljon siihen sattui. Raahauduin kotiin kaksin kerroin tuskasta ja alennuin vielä kotiportilla sanomaan apinalle, ettei mutsi rakasta sitä tällä hetkellä kovin paljon.

Ei kommentteja: