Ja sitten tuli hätä

Näyttää muuten ihan itseltään.

Päätin eilen agility-treenien jälkeen käydä vielä kukkakaupassa. Tunnin kentällä touhunnut Polkka alias Pokemon istui takapenkillä turvavyövaljaissaan. Kymmenen minuuttia parkkipaikalla ei kuulosta pahalta rastilta treenien päätteeksi. Pokemon päätti toisin. Tulin kukkakaupasta kantamuksineni ja ihmettelin, että mikä parkkiksella vilkkuu. Minun auto! Polkka oli kyllästynyt odottamaan ja laittanut hätävilkut päälle. Siellä se istui ryhdikkäänä takapenkillä silmiään pyöritellen, kun utelin että mikä täällä nyt on hätänä.

Polkallahan muuten riittää huumorintajua. Se heräsi lauantaiaamuna viideltä. Havahduin kolinaan ja menin katsomaan mitä tapahtuu: Polkka oli varastanut mustan tussin ja piirsi sillä olohuoneen valkoiseen mattoon. Sama matto muuten mihin se kaatoi alkuvuodesta ruokaöljyt. Onni, etten ostanut uutta tilalle.

Sunnuntaiaamuna heräsin seitsemältä kamalaan hajuun. Apina oli vääntänyt järkyttävän kokoiset paskat nojatuolinsa taakse. Etsin ja etsin hajun aiheuttajaa, mutta en millään löytänyt. Ihmekös tuo, setti oli niin hyvin jemmattu. Ja Polkka on ollut sisäsiisti öisin varmaan neljäkuisesta.

Näyttelystä ostettu leijonalelu ei muuten toiminut agipalkkana, vaikka olin niin suunnitellut. Edellisellä kerralla pidin palopuheen siitä, ettei Polkkaa kiinnosta kentällä lelut. No nyt se sitten lelulla palkatessa otti sellaisen otteen leijonasta, että lelun pää irtosi ja vanut sekä vinkuosa lensivät kaaressa pitkin kenttää. Se siitä leijonasta sitten. Kouluttaja tosin lohdutti, että siitä voi poistaa vähän vanua ja lelu toimii ilman päätäkin.

Alan hiljalleen uskoa, että Polkka on joku hermojenhallintakurssin minulle antama kotiläksy.