Niinhän siinä sitten kävi.Kotiin palaajaa odotti tänään luminen maisema - koirien huoneessa. Polkka oli vienyt eilistä tyynynsuolistamista askeleen pidemmälle ja siirtynyt järeämpään ja untuvalla täytettyyn tyynyyn. Olisinhan eilisen perusteella voinut arvata jotakin tällaista tapahtuvan, mutta halusin niin luottaa kuukauden verran siivosti käyttäytyneeseen apinaan.
Tulipa itkettyä ensimmäistä kertaa tuon saakelin elukan ansiosta. Siivosin tunnin töiden jälkeen, kävin lenkillä (apina yritti karata jonkun hajun perään - hetken jo ajattelin että painelkoot menemään) ja agility-treeneissä (apina meni ihan jees) ja palasin kotiin jatkamaan siivoamista. Yhdessä tyynyssä on muuten aika paljon untuvaa! Kolme muovipussillista ja kaksi imurin säiliöllistä. Ja untuva tarttuu suhteellisen tehokkaasti petivaatteisiin.
Keppostelut on nyt hetkeksi kepposteltu, seuraava kuukausi mennään vähän rajoitetummalla tilalla.
Tulipa itkettyä ensimmäistä kertaa tuon saakelin elukan ansiosta. Siivosin tunnin töiden jälkeen, kävin lenkillä (apina yritti karata jonkun hajun perään - hetken jo ajattelin että painelkoot menemään) ja agility-treeneissä (apina meni ihan jees) ja palasin kotiin jatkamaan siivoamista. Yhdessä tyynyssä on muuten aika paljon untuvaa! Kolme muovipussillista ja kaksi imurin säiliöllistä. Ja untuva tarttuu suhteellisen tehokkaasti petivaatteisiin.
Keppostelut on nyt hetkeksi kepposteltu, seuraava kuukausi mennään vähän rajoitetummalla tilalla.
4 kommenttia:
huoh - voi Poke, Poke!
Pää pystyyn Riikkis, kyllä se menee ohi! Vaikka ei sillä, joka kerta täälläkin tullaan käsi silmillä kotiin ja varovasti kurkitaan ovensuusta, onko kämppä ehjänä. Ehkä joskus kolmen vuoden päästä voi tulla vaan reteästi ja olla varma, ettei mitään ole nakerrettu.
Voi ei Polkkis!!! Meillä kans räjähti untuvatyyny Aslanin toimesta ja se on todella kettumaista siivottavaa...osanottoni - myös sille entiselle tyynylle.
Kakaroilla alkaa selvästi olemaan uhmaa - Ego on kans lenkillä meinannu karkailla ja tänään ei kuunnellu mun luoksetulokäskyä ollenkaan...huoh....
T. Johanna
Joo ihan selvästi nyt on menossa jonkun sortin uhmakausi - koira juoksee minne sattuu ja mäykkyjen paska maistuu. Huokaus. Kai tämä tästä taas jossain vaiheessa iloksi muuttuu... Osaa se olla suloinenkin, äsken kiipesi halaamaan minua kun istun tässä tietokoneella.
Lähetä kommentti