Pakkassekoilua

Enimmäkseen se on näyttänyt tältä...

Toimettomuus ei sovi Polkalle. Meidän normaali arki on ollut ihan hukassa kamalien pakkasten vuoksi jo viikon verran. Normaalisti Polkka juoksee illalla tunnin-puolitoista lenkillä ja käy kerran ohjatuissa agi-treeneissä ja pari kertaa omatoimisissa. Tällä viikolla ollaan lenkkeilty iltaisin pakkasen sallimat 30-60 minuuttia ja se ei kertakaikkiaan riitä. Treenit on peruttu pakkasen vuoksi. Toimettomuus kostautuu kamalana sekoiluna.

... tai tältä.

Kunnolla aktiviteettia saatuaan Polkka tyytyy makoilemaan sisällä. Tekemisen puutteessa se reuhuaa menemään. Ei auta täytetyt Kongit eikä puruluut, pitäisi päästä juoksemaan kunnolla. Ja tekemään kunnon aivotyötä treeneihin. Perjantaina se oli yksin massiiviset 3,5 tuntia ja oli siinä ajassa saanut revittyä koirien huoneessa olevan rautasohvan patjaan kunnon kolon. Voi saakelin elukka! Se siitä luottamuksesta siivoa yksinoloa kohtaan.

Missä missä se nakinpala on?

Lauantaina päästiin onneksi 1,5 tunnin metsälenkille. Tänään elohopea näytti aivan mahtavaa -10 lukemaa, joten käytiin agilityn vapaavuorolla. Kukaan muu ei ollut uskaltautunut paikalle ja tehtiin ihan vaan putken, keppien ja keinun muodostamaa rataa. Oli kuitenkin niin kylmä, etten uskaltanut hypyttää koiraa. Kepit se meni muutaman kerran putkeen ihan oikein ja keinukin alkaa sujua. Lopuksi treenattiin vielä tokon alokasluokan hyppyä. Polkka oli tosi innokas ja teki hyvin töitä. Olisi jaksanut treenata vielä paljon kauemminkin, mutta omat sormet olivat aivan jäässä. Käveltiin takaisin kotiin pidempää reittiä pururadan kautta.

Pihassa piilotin loput nakit ympäriinsä ja päästin koirakolmikon etsimään. Se on ihan niiden suosikkipuuhaa ja ainoa tapa saada harhautettua mummokoira ulkoilemaan pidemmäksi aikaa kuin minuutiksi... Näillä pakkasilla siis.

Nakki? Sanoiko joku sanan nakki?

Lämmiteltiin hetki sisällä ja lähdettiin Polkan ja Maissin kanssa reippaalle tunnin metsälenkille. Aurinko paistoi ihanasti ja lämmittikin jopa. Ei ollut yhtään kylmä. Maissi juoksi ihan sekopäisenä pitkin metsiä, oli näemmä kerääntynyt ekstravirtaa sillekin. Polkka sai hepuleita ja veti täyttä laukkaa haalari suhisten. Mutta homma selvä, kotiin palattua koirat käpertyivät normaaliin tapaan takan eteen nukkumaan. Mikä ihana ääni tuo tasainen kuorsaus!

Tältä sen kuuluisi näyttää, pilkkivältä siis.