Ensilumi

Ensilumi kirvoitti kauhukaksikossa vanhan kunnon pihahepulin.

Juuri kun on tottunut ajatukseen että kesä meni jo, sataa lunta. Täällä on satanut lunta useampana päivänä. Ei sitä paljon maassa ole, mutta taivaalta leijaileva lumi saa olon talviseksi. Ja on ihan saakelin kylmäkin.

Mäykyt palasivat puolentoista viikon kyläilyreissulta vanhempieni luota ja Polkka ilahtui jälleennäkemisestä. Kai sillä oli vähän tylsää ainoana koirana. Mutta yhden koiran kanssa oli ihan uskomattoman rauhallista, melkein kuin ei koiraa olisikaan.

Sain elokuussa synttärilahjaksi ompelukoneen. Viimeisimmät käsityökokemukseni ovat yläasteelta. Ostin kangasta Papun uutta talvitakkia varten ja avasin ompelukonelaatikon (lahja on ollut pahvilaatikossa elokuusta saakka). Tuli ikävä teinivuosien singereitä, uusi koneeni kun muistuttaa enemmän tietokonetta.

Annoin ompelukoneen täällä kyläilleelle mutsille mukaan, koska en osannut edes pujottaa siihen lankoja. Mutsi voi opetella käyttämään konetta ja opettaa sitten minullekin. Hän piirsi myös kaavan Papun takkiin ja otti kankaan mukaansa. Totesin nöyränä, että ompelen sitten vaikka seuraavan omin voimin. Kai se on myönnettävä, en taida olla kauhean kätevää ihmistyyppiä.

Lentävä nakki.

Mummeli ulkoilee.