Viimaa uhmaten

Yksi tiketti Lanzarotelle, kiitos!

Saatiin tänään lenkkiseuraa meillä viikonloppukyläilleestä Saarasta. Lainattiin kaupunkilaiselle vähän lenkkikamppeita ja sitten vaan Aulangolta jäälle. Ihmettelin mennessä, että miksei jäällä näkynyt muita liikkujia, olihan kuitenkin viikon paras lenkkisesonki eli sunnuntai-iltapäivä. Sehän selvisi viimeistään siinä vaiheessa, kun käännyttiin kohti vastatuulta. Huh huh, pakkasta ei ollut kuin muutama aste mutta viima oli jotain ihan järkyttävää.

Talvinen tiimi.

Koirat juoksivat tunnin verran ihan reippaasti, kun ei turhia pysähdelty. Polkalla varsinkin tuntui olevan ylimääräistä energiaa ja se juoksi ympäriinsä skannaamassa verkkomerkkejä ja pilkkireikiä. Onneksi hoksasin laittaa Maissillekin takin päälle, se on trimmauksen jäljeltä edelleen aika lyhyessä karvassa ja olisi varmaan muuten jäätynyt viimaan. Lenkin jälkeen palkittiin Saaran kanssa itsemme paikallisessa thaimaalaisessa ravintolassa tulisella katkarapucurryllä. Ja olihan siinä pöydässä kaikkea muutakin hyvää.

Maissin korva kertoo tuulen suunnan ja navakkuuden.

Voi Makea, mitkä lumipaakut!

Yhtä paakkua koko makkarakoira.