Nyt loppui laiskottelu!

Väsyttivät pienen koirapolon ihan kokonaan.

Tällä viikolla päästiin vihdoinkin treeneihin muutaman viikon pakkastauon jälkeen. Laiskottelu ei pue Polkkaa - se muuttuu kauheaksi jos ei tehdä paljon mitään. Ja lenkkeily pakkasten sallimissa rajoissa ei ole paljon mitään. Joo, jotain aktivointileluja voi täyttää ruoalla, mutta ei se kuitenkaan ole sama kuin kunnollinen treeni.

Tiistaina oltiin agility-treeneissä pitkästä aikaa. Aloitettiin aika kunnianhimoisella kahdeksan esteen radalla. Polkka suoriutui hyvin, aivan uskomattoman hyvin. Ainoa joka mokaili, olin minä. Ei hitto miten voi olla vaikeaa muistaa tehdä kaiken maailman valssaukset sun muut ohjauskuviot oikeaan suuntaan. Persjättö on minun juttuni. Siinä käännytään niin että koira jää selän taakse ja painelee ihan muualle kuin pitäisi. Sain vähän huutia mokailustani. Minulla on vahva tunne siitä, että koira käy treenaamassa ilman minua. Miten muuten voi selittää sen, että koira painelee esteet oikein vaikka ohjaaminen on ihan mitä sattuu?

Keskiviikkona treenailtiin tokoa ihan vaan omassa pihassa metsälenkkeilyn jälkeen. Polkalla oli hyvin intoa ja tehtiin muutama pätkä seuraamista, liikkeestä maahanmeno (laakista oikein) ja seisomaan jäämistä (vaatii käsiapua). Olin tyytyväinen.

Torstaina mentiin uuden toko jatko -ryhmän treeneihin. Koiria oli vain kolme meidän lisäksi ja ehdittiin tehdä vaikka mitä. Meidän edellisestä ohjatusta toko-ryhmästä on aikaa yli puoli vuotta (!) ja neuvot tulivat tarpeeseen. Omassa pihassa itsekseen hinkatessa ei mitenkään hoksaa kaikkia ongelmakohtia. Kuten vaikka sitä, että koira pysähtyy liikkeestä seisomaan jäämisessä vinoon tai että seuraaminen on vähän väljää. Saatiin kiitosta hyvästä perusasennosta ja siitä, että liikkeet ovat viittä vaille valmiita. Sehän tosin jo tiedettiin - se viimeinen hienosäätö vaan tuntuu vähän työläältä.

Polkka ja ihanat ystävät Dara ja Bro.

Perjantaina treffattiin Suvi koirineen meidän talvitreenipaikalla. Toivoin agilityn ohjaustreeniä ja sitähän tuli! Perehdyttiin valssaamisen ytimeen ja opeteltiin takaa kiertoja. Polkka teki taas hyvin töitä ja suoritti rataa omaan rauhalliseen tyyliinsä. Ohjaajakin pystyi mokailuiltaan ja kaiken maailman tuumaustauoiltaan ohjaamaan koiraa. Kiitos Suvi, tästä oli taas mahdottoman paljon apua!

Polkan lisäksi Dara ja Sini treenasivat muutamaa estettä ja Dara teki vähän hakutreeniä. Sen jälkeen suunnattiin metsälenkille. Käveltiin ihan kunnon kierros kaiken maailman vesi- ja räntäsateesta huolimatta. Koirilla oli tosi hauskaa ja ne vetivät uskomatonta rallia. Rhodetko muka säänarkoja? Ei meidän koirat ainakaan.