30.3.2011

Kevät?

Tuli tunne siitä, että kevät on kuitenkin tulossa.

Lähdin tänään töistä hyvissä ajoin ja ennätettiin lenkkeilemään jäälle kevätaurinkoon. Illathan ovat onneksi jo valoisia, mutta puoli neljän maissa aurinko lämmitti vielä niin ihanasti! Eikä jäälle taida enää uskaltaa kovin pitkään mennäkään, jos nyt muutaman kerran kuitenkin vielä?


Yöllä oli satanut paljon uutta lunta ja kauhukaksikolla oli todellakin meno päällä. Vanha lumi on pakkautunut niin kovaksi, että kaikkialla voi kävellä. Polkan ajatusmaailman mukaan siis juosta isoja hepulispurttiympyröitä. Ja Maissi tulee rähinällä perässä. Melukylästä hyvää päivää, onneksi kukaan ei ollut kuulemassa.


Koska ei ole vielä tarpeeksi luminen, Maissi päättää vähän piehtaroida.

Polkalla on onnellinen hymy naamalla.


Päivän reiluin temppu.

Reilun tunnin rallin jälkeen käveltiin takaisin hihnat löysällä. Onnistuin!

29.3.2011

Treenipäivä Korkeavireellä

Rhoderivistö.

Oltiin sunnuntaina treenaamassa Lahdessa Korkeavireen hallissa rhodeporukalla. Oli kivaa nähdä taas kaikkia ihmisiä ja koiria ja treenailla yhdessä, mutta Polkalla oli elämänsä ensimmäinen huono päivä. Tehtiin ensin tokon alokasluokan liikkeet kokeenomaisesti ja siinä se jaksoi vielä joten kuten tsempata. Tokon jälkeen piti tehdä agilityä, mutta koira muistutti enemmän lahnaa kuin agikoiraa! Olin tosi ihmeissäni - Polkka joka on aina innolla mukana tekemässä töitä!

Mietin tietenkin syitä tähän äkkinäiseen huvittamattomuuteen. Oltiin riehuttu edellisenä päivänä aika perusteellisesti Leon kanssa, olisiko se voinut olla väsynyt siitä? Toisaalta koira tuntui olevan vähän jumissa takaa. Olisiko sillä vaan ollut lihakset kipeinä viikon aiemmista agitreeneistä? Merkkailuinnosta päätellen juoksu on varmaan lähempänä kuin koskaan aiemmin, olisiko se voinut olla siksi niin nuiva?

Paljon kysymyksiä, mutta ei harmi vaan vastauksia. Vaikka ihana harrastuskaveri onkin, ei Punaiselta paholaiselta saa vastauksia moisiin pohdintoihin.

Seuraaminen oli vähän väljää.

Liikkeestä maahanmeno meni nappiin, kuten tavallista.

Liikkeestä seisomaanjäänti tarvitsee vielä vähän lisätreeniä.

Hyppy sujuu, ainakin ellei Päivin moikkaaminen kiinnosta enemmän kuin esteen taakse pysähtyminen.

Koska Polkka tuntui niin haluttomalta ensimmäisen agilityn ratayrityksen jälkeen, päätin viedä sen vähäksi aikaa autoon lepäämään. Lepäämään? Apina huusi ja mellasti autossa niin, että kuului hallin ovelle saakka. Ei mitään toivoa rauhoittumisesta, kun se tietää muiden treenaavan hallissa. Halliin päästyään se näytti hapanta naamaa. Ota nyt sitten selvää apinan aivoituksista.

Noora selittää ohjauskuvioita ja apina on kiivennyt A-esteen päälle seuraamaan tilannetta.

Kenguru?

Puomilla löytyi vähän vauhtia.

Oikeaoppinen A-esteen kontakti, mutta koiran ilme on todella hapan.

Puomin kontakti.

Tämän päivän agility-treeneissä kaikki meni onneksi entiseen malliin ja koirasta löytyi taas vauhtia. Onneksi.

Kiitos kaikille sunnuntain treeniseurasta, erityisesti Nooralle ja Päiville hyvistä neuvoista ja Pinjalle valokuvista. Kerrankin treenikuvia meistäkin!

Kuvat: Pinja Kontala

27.3.2011

Treffeillä Leon luona

Elegantti kaksikko Polkka ja Leo.

Käytiin lauantaina juoksuttamassa Polkan uutta poikaystävää Leoa. Poksu ei ole näissä hommissa mitenkään turhan tarkka, vaan pitää mieluusti yllä lämpimiä suhteita moneen suuntaan. Kollien iälläkään ei ole niin väliä, treffiseuraksi sopii yhtä hyvin Leo (Ikimba G-pentuja) 9 kuukautta kuin pappaosastoa oleva Nandokin. Poksu nuolaisee korvan takaa, haistaa mahan alta ja kutsuu leikkiin.


Kevätpäivä oli mukavan aurinkoinen, vaikka ihan aavistuksen tuulinen. Tehtiin reipas lenkki pitkin metsäpolkuja ja jäällä. Ensin koirat näyttivät jolkottelevan vain peräkkäin, mutta jäälle päästessä alkoi hurja hepulijuoksu. Sitä rallia ja onnea koirakaverista on niin ihana katsoa. Kyllä rhontille paras juoksukaveri nyt vaan sattuu olemaan toinen samanmoinen!



Leo spurttaa.

Polkka on jo melkein hyytynyt.

Fiksun näköinen kaksikko.

Ihana russelimummo Stitch.

Tällä kertaa mukaan lenkille lähti myös russelimummo Stitch. Leon jengihän on aivan samanlainen kuin Polkan - Leolla on kaksi russelimummoa kaverina kun Polkan laumaan kuuluu kaksi mäykkymummoa. Vanhoissa koirissa on jotakin niin ihanaa, Stitchin harmaata naamaa ja itsetietoista ilmettä voisi katsoa vaikka miten kauan...

Vihdoinkin! Leo kuukahti ja Poksu pilkkii.

Lenkin istuttiin vielä hetkeksi teelle. Polkka ja Leo jatkoivat ralliansa myös sisällä. Vähän meinasi jännittää kaksikon - tai oikeammin huonekalujen puolesta. Viime kerralla Polkka bongasi talouden kaikki puruluut (turha kai mainita, että meillä mikään syötäväksi kelpaava ei säily lattialla), nyt vuorossa oli joukko pehmoleluja. Juuri ennen kuin oli kotiinlähdön aika tapahtui jotakin merkillistä: rhodekaksikko kävi lattialle pitkälleen!

Kiitos Cecilia ja Leo hauskasta iltapäivästä!

24.3.2011

Tokoilua ja sikailua

Aina samaa valitusta, en jaksa kuunnella.

Tänään toko-treeneistä kotiutui törkeän väsynyt koira ja tyytyväinen omistaja. Tehtiin paljon erilaisia kontaktiharjoituksia ja Polkka toimi hyvin! Kontakti on sille aika haastava asia, ollaan tehty pitkään ja hartaasti töitä sen eteen, ettei nenä olisi koko ajan kiinni hallin lattiassa. Haistelu on jonkinlainen sijaistoiminto, ainakin tuntuu että mitä enemmän ärsyynnyn nuuskimisesta, sitä enemmän naama on kiinni lattiassa. Tai siis koira tekee hyvin sen mitä vaaditaan, mutta itse suorituksen jälkeen naama liimautuu heti lattiaan.

Polkka oli tosi innokkaalla tuulella ja teki kovasti töitä. Kontakti pysyi vaikka toinen koirakko ohitti meidät läheltäkin. Lihapullilla oli toki osuutta asiaa, mutta kuitenkin! Tehtiin myös ensimmäistä kertaa täysi 2 minuutin paikallamakuu rivissä. Polkka pysyi hienosti, vaikka vieruskaveri nousi ylös ja sooloili. Lisäksi tehtiin vielä kaukokäskyjen alkeita ja ihan vaan liikerataa istu-maahan-seiso.

Meillä oli mukana Suvin antama karvaa sisältävä punoslelu ja Polkka innostui leikkimään sillä ihan kunnolla! Muuten treeneissä leikkiminen ei sitä kauheasti kiinnosta ja palkkana toimii oikeastaan vain makupala. Tänään leikkiminen kuitenkin kiinnosti, siitä on merkkinä hienot hampaannaarmut meikäläisen kädessä. En ihan ajatellut, että koira iskee leluun kiinni sellaisella raivolla!

Ihan kaikki ei ole mennyt nappiin tällä viikolla. Tiistaina Polkka lähti ensimmäistä kertaa mukaan Maissin typerään rähinään. Jäätiin lenkillä juttelemaan vastaantulijan kanssa (kuten täällä maalla kuuluukin) ja Maissi tietenkin kuumeni vastapuolen haukahtelevista koirista. Yllättäen Polkka lähti haukkumiseen mukaan - ei se ole koskaan ennen tehnyt sellaista! Vaikka kaikki muut rähisevät, se vaan seisoo paikallaan patsaan lailla.

Keskiviikkona oltiin Suvin jengin kanssa lenkkeilemässä ja yhtäkkiä meidän luokse pölähti irtokoira. Suvi sai omansa käskyllä luoksen, mutta arvatkaapa kuka ei? Polkka riehaantui ihan täysin ja juosta rallatteli ympäriinsä ihanan sekarotuisen poikakoiran kanssa. Tosin tämän rallattelukaverin omistajilla oli vielä vähemmän otetta koiraansa kuin minulla. Jossain välissä sain Pokemonia kiinni takinpersuksista ja juoksuleikin loppumaan. Ihan saakelin raivostuttavaa.

20.3.2011

Iisi sunnuntai

Jos me ihan vaan pötkötettäis tänään?

Eilisen lumimyräkän jälkeen aamu valkeni ihanan aurinkoisena ja lämpimänä. Mentiin aamusta pihahommiin ja koirat touhusivat mukana - ne alkavat heti kelien lämmetessä viihtyä ulkona omia puuhaillen. Tein Polkan kanssa vähän liikkeestä seisomaan jäämistä (jää seisomaan vähän poikittain ja sitä ratkotaan tekemällä liikettä lumipenkan vieressä), liikkeestä maahanmenoa (kerrasta nappiin), muutaman askeleen seuraamisia (ok) ja kaukokäskyjen alkeita.


Me ihan vaan otettais aurinkoa tässä jäällä.

Käytiin jäällä lenkkeilemässä tunnin verran, mutta koirilta oli jotenkin ihan puhti poissa. Muutaman spurtin jaksoivat juosta, mutta muuten vaan jolkottelivat ympäriinsä. Mitä ihmettä?! Menikö niiltä niin virta loppuun eilisessä agilityä plus kaverilenkkiä -yhdistelmässä? Mietin vielä aamulla lähtemistä agilityn vapaavuorolle jotain pientä harjoitusta tekemään. Polkka seurasi keskustelua vierestä ja kommentoi pohdintaani pitkällä haukotuksella ja laiskalla urinalla. Ehkä ihan hyvä ettei lähdetty.

Onko se saanut talven aikana vähän lihaksia persaukseen?

Päätin tänään, että sitten kun Polkka aloittaa juoksunsa (minkä pitäisi kaiken järjen mukaan tapahtua ihan tässä kohta) se saa pitää kolmen viikon loman kaikesta tekemisestä. Ollaan treenailtu koko talvi aika ahkerasti ja ehkä pieni tekemättömyysjakso voisi tehdä sille hyvää. Lenkkeillään toki normaalisti ja testaillaan koirajuoksua valjaiden ja vetovyön kanssa, mutta ei mitään varsinaisia treenejä.

No joo joo, en kiusaa enempää.

Polkka piiloutuu ympäristöönsä.

Raksakahvit.

Iltapäivällä jatkettiin vähän raksaushommia, tai oikeammin Pasi jatkoi ja minä toimitin melkein piknik-henkiset raksakahvit koko porukalle. Koirat saivat purutikut ja olivat ihan kysymysmerkkeinä ulkoruokinnasta. Lunta maassa ja tässä pitäisi siis syödä jotakin? Herkut olivat liian hyvät hukattavaksi ja niinpä fiinit koirat suostuivat aterioimaan lumella.

Sisälle päästyään kauhukaksikko meni nukkumaan. Jouduin herättämään ne iltaruoalle seitsemältä! Uskomatonta touhua. Tällainen vahinko voi tapahtua vain silloin, kun ruokintamuistuttaja eli mummokoira on reissussa. Mummeli on siis ollut pitkän viikonlopun mökkeilemässä Vaasassa ystävänsä Ann-Marin porukan mukana.


Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin Polkka saa puolisisaruksia ennen kesää! Musca-mutsi kävi nimittäin tapaamassa sulhasta Ruotsissa. Lisää tietoa pennuista löytyy Feanor´sin sivuilta. Jos yhtään tulevat isosiskoonsa Poksuun, tulee pennuista toimeliaita, älykkäitä ja rakastettavia luonteeltaan. Ja luonne jos mikä on tämän kokoisen koiran kanssa tärkeä asia!

19.3.2011

Kevättä ja takatalvea



Maissi on vallannut aurinkoisimman paikan.

Menipä viikko taas vauhdilla. Ehdittiin jopa yhtenä aurinkoisena päivänä jäälle. Oli niin lämmin, että lapasetkin olivat liikaa! Polkka ja Maissi juoksivat puolitoista tuntia niin lujaa kuin tassuista lähti. Erikoiskyytiä saivat jäällä istuskelleet varikset kavereineen.

Tiistaina treenattiin agilityä. Tehtiin ensimmäistä kertaa A-estettä, eikä se aiheuttanut suurempia hämmennyksiä. Polkka juoksi vauhdilla esteen päälle, ainoastaan alakontaktilla istumista etutassut lattiassa piti vähän treenailla. Mutta hyvin meni muuten. Kouluttajan mielestä "Polkka on ollut paikalla silloin, kun älyä jaettiin". Niin on, joskus tuntuu että vähän liikaakin.

Ihana uusi pinkki karvamatto.

Torstaina käytiin koirakerhon toko-treeneissä. Tehtiin paikkamakuuta rivissä niin, että kaikki kävivät välillä palkkaamassa omaa koiraansa. Polkan vieruskaveri nousi paikalta ja seilasi edes takaisin. Mitä tekee Polkka? Makaa patsaana paikallaan. Olin tosi iloinen paikallapysymisvarmuudesta. Lisäksi tehtiin kuulollaolotreeniä ottamalla koira vuorotellen sivulta mukaan parin askelen seuraamiseen ja jättämällä paikalle istumaan. Hyvin meni sekin.

Treenailtiin samaa asiaa vielä peruuttamalla (ihminen siis) ja pyytämällä koira istumaan/maahan/seisomaan. Tuo seisomaan jääminen on selkeästi Polkalle vaikeinta, se pyllähtää yleensä istumaan. Lopuksi kokeiltiin estehyppyä ja ihan hyvällä mallilla sekin. Hyvällä fiiliksellä siis treeneistä Kennelrehulle hakemaan pakastimeen lihaa, lohta ja kalkkunaa.

Lenkkijengi Maissi, Polkka ja Sintti.

Tänään treffattiin pitkästä aikaa Kirsi ja Sintti. Käytiin ensin tekemässä pari agilityrataa. Polkka meni ensimmäistä kertaa kepit ilman minkäänlaista apua ja vielä kaksi kertaa peräkkäin! Sain tiistaina treenikaverilta vinkin rytmittää pujottelua sanomalla "hyvä" joka kerta kun koira kaartaa pujotellessa minua kohti. Se neuvo näyttäisi nyt toimivan! Radat menivät hyvin ja lähdettiin hyvällä fiiliksellä Aulangolta jäälle.

Mietin pitkään, uskallanko ottaa epäsosiaalisena tunnettua Maissia mukaan. Maissihan ei ole koskaan mukana porukkalenkeillä, koska ei oikein siedä muita koiria. Ajattelin kuitenkin, että jäällä on tilaa ja Sintti tosi ystävällinen eikä jahtaa Maissia tai muuten kannusta sitä räyhäämään. Yllättäen Maissi olikin aivan innoissaan uudesta kaverista (ihmeiden aika ei ole siis ohi) ja juoksi isompien perässä kuin olisi aina kuulunut porukkaan. Takatalven lumipyry vaan teki karkkarille tepposet ja pehmeä lumi tarttui inhottavasti tassukarvoihin. Puolentoista tunnin reuhaamisen jälkeen kolmikko käveli kohti autoa hihnat löysällä...

14.3.2011

Uimarikoiria

Aika reteänä lähdössä kylpylään.

Käytiin tänään Suvin ja Teemun jengin kanssa Hyvinkäällä kylpemässä. Tai siis koirat kylpivät ja tasapuolisuuden nimissä myös ihmiset kastuivat... Koskahan pääsisi itse kylpylään kylpemään? Polkka ja Dara olivat kylpeneet ennenkin, mutta beussit Bro ja Sini olivat ensikertalaisia. Uittaja avusti niitä siis alkuun, vaikka Bro oli kyllä sitä mieltä ettei todellakaan olisi tarvinnut uimaopettajaa.


Koirien uittaminen on hauskaa, mutta myös kunnon liikuntaa. Ihan kuin ikiliikkuja-Brokin olisi ollut ihan vähän väsynyt puolituntisen jälkeen? Polkka uiskenteli omaan rauhalliseen tyyliinsä ehkä viisi tai kuusi altaanmitallista ja oli sen jälkeen omasta mielestään erittäin valmis.

Ai miksi niitä kutsutaan bösilöiksi?

Roiskuttelijat Dara ja Bro.

Daran uimarityyli.

Uinnin jälkeen föönataan ja kuivatellaan:



Olipa taas hauska reissu ja kotimatkalla auton takana oli neljä aika hiljaista elukkaa. Kesää ja järviuimareissuja odotellessa, mistähän me vaan löydettäisiin ihana loiva koirien uittamiseen sopiva hiekkaranta?

11.3.2011

Agiliitoa

Auringonlasku Aulangolla keskiviikkona.

Päästiin tällä viikolla tekemään kaksi kertaa kunnollista ratatreeniä. Tiistaina oli meidän ryhmän harjoitukset ja rata koostui yhdestätoista esteestä: hyppy, hyppy, hyppy, kepit, hyppy, hyppy, putki, rengas, hyppy, pussi, hyppy. Kaksi kertaa pääsi valssaamaan ja ihmeiden aika ei ole ohi - sain valssit väännettyä juuri miten pitikin! Saatiin kouluttajalta oikein kehuja tästä ja hän epäili heti että me ollaan vähän treenailtu salaa. Ja ollaanhan me, Suvin opastuksessa nimittäin. Kepeillä Polkka sohlaa edelleen, se osaa kyllä mennä ne, mutta maltti ei riitä pujotella loppuun asti vaan koira sekoaa aina samassa paikassa keppien lopussa.

Tänään treffattiin Suvin jengi samassa paikassa ja ratkottiin alkuun Polkan tapaa loikata puomille niin, että tassut osuvat nippa nappa kontaktille. Sain tiistain treeneissä neuvon laittaa koira maahan puomille mennessä, mutten oikein ollut tyytyväinen ajatukseen. Suvin neuvosta laitoin lihapullanpalan alkukontaktille ja ahneena porsaana Polkka alkoi heti rynnistää esteelle varovaisemmin. Tällä mennään siis jatkossakin.

Suvi oli myös suunnitellut yhdentoista esteen radan meidän päänmenoksi. Meinasin luovuttaa jo siinä vaiheessa kun kuulin, että radan alku oli lainattu tämän viikkoisista kisaavien oikeasti taitavien koirien treeneistä. No hinkkasin ohjausta ilman koiraa niin monta kertaa että kouluttajana toiminut Suvi oli tyytyväinen ja ei kun koira kehiin. Ihan hyvin meni! Radalla oli kaksi takaakiertoa ja ne varsinkin ratkaistiin ongelmitta. Maalisuoralla päästiin vielä tekemään irtoamisharjoitusta kun Suvi palkkasi koiran suoran päässä. Olin ihan tosi tyytyväinen pieneen punaiseen paholaiseeni.

Suvin kolmikko teki vielä pientä treeniä ja sen jälkeen suunnattiin metsälenkille. Puolitoista tuntia lenkkiä meni taas ihan siivillä. Yhteensä kolmetuntisen setin tuloksena oli kovasti väsyneen ja tyytyväisen oloinen rhodesialainen. Ihan hyvä, koska viikonloppu meneekin vähän pienemmällä aktiviteetilla Pasin hoidossa. Itse meinasin suunnistaa kohti Helsingin huvituksia ja sunnuntain GoExpo -messuja.

9.3.2011

Ilta-auringossa jäällä

Onkohan niillä vähän virtaa?

Tehtiin tänään ihana iltalenkki jäällä. Jää on ihan paras paikka juoksuttaa koiria, kun näkee niin pitkälle. Jostain syystä koirat vielä saavat siellä kunnon hepuleita ja juoksuttavat itse itsensä mahtavan väsyksiin tunnissa tai parissa. Maissilla oli tänään joku kummallinen virtapiikki ja se oli ihan mukana Polkan päättömässä riehumisessa. Ei aina muista, että Papun lisäksi myös Maissi on veteraani-ikäinen ja täyttää kesällä 9 vuotta!


Hei hei, älä ala mulle!


Tappajamäyrä hyökkää!

Rhodesiankoirilla on juostessa ihan kummallisia - ja välillä pelottavia ilmeitä! Ei niitä livenä huomaa, mutta anna olla kun selaat valokuvia tietokoneelta. Juostessa on melkein aina suu auki ja hampaat irvessä! Ilosta tietenkin, mutta ehkä saattaisi jotakuta reitille eksynyttä pelottaa...

Oikeasti se on ihan kiltti...


Kuulolla ollaan, molemmat!

Jäällä juoksemisen jälkeen tehtiin vielä sivistynyt kävelyretki Aulangolle. Eipä olla ennen käyty sielläkään, vaikka niin lähellä asutaan. Ihmeteltiin tekosaarta, huvimajaa ja hevosia. Kerrassaan hauska lenkki, ehkä pitäisi vaihtaa maisemaa vähän useamminkin eikä aina vaan suunnistaa samoihin maastoihin tallustamaan? Suunnitelmissa oli ottaa vielä pihatottista lenkin päälle, mutta eihän me jaksettu. Syötiin kuvut täyteen ruokaa ja lösähdettiin telkkarin eteen.