15.2.2011

Pipo päässä pakkasella

Näin sen pitäisi olla päässä.

Halkeilevat korvanlehtien päät kävivät huolestuttamaan minua siinä määrin, että päätin hankkia Polkalle pipon. Kyseinen tuote löytyi Amicuksesta Lahdesta, ei nimittäin kuulu peruslemmikkiketjujen suppeisiin valikoimiin.

Kahden päivän koekäytön perusteella Pipo kyllä ajaa asiansa eli korvanlehdet eivät aukea sitä käytettäessä (tosi hienoa!), mutta sitten tuleekin iso mutta: se ei pysy Polkan reippaassa menossa mukana. Pipo valahtaa jopa remmilenkillä ihan vinksin vonksin vaikka vetäisi kiristysnarut miten tiukalle. Vapaana juostessa pipo roikkuu naaman jatkona pitkänä tuubina ja koiraparka törmäilee minne sattuu.



Täytyy vielä kokeilla lisätä kiristyskuminauhaan sellainen rinkassa käytettävä muovinen kiristyslukko. Jospa se auttaisi ja nallenkorvat eivät vinksottaisi minne sattuu. Muutama auto muuten hidasti ihan merkittävästi meidät nähdessään. Ehkä ruskeaan haalariin ja nallekorvaiseen pipoon pukeutunut koira on eksoottinen näky? Oltiin kuitenkin aika reippaita törkeästä pakkasesta huolimatta: lenkkeiltiin eilen 45 min metsässä ja tänään 40 min tiellä. Sen jälkeen oltiin takaneduspaikan tarpeessa koko jengi.

Hehän ovat kuin kaksi marjaa: South Parkin Kenny ja rhodesiankoira Polkka.

3 kommenttia:

Tuija kirjoitti...

ooh - molemmat niiiiin ihkuja <3 tai siis Poks on paras <3

Noora kirjoitti...

Pipo ON liian iso, näistä kuvista sen näkee. Meillä myssyt nuolee päätä - ja pysyvät paikoillaan normimenossa. Itse en käytä kiristyskumpparia ollenkaan, ei tarvitse.

Söpö nallekarhu :))

Riik kirjoitti...

No voihan! Mutta ehkä jopa meikäläinen suoriutuu pipoputken kaventamisesta... :D