Oltiin viime viikolla syyslomareissulla Pariisissa. Tai siis Pariisissa oli täysi kesä päällä, lauantaina +25 ja aurinkoa. Olipa ihanaa päästä vielä hetkeksi kesään! Kotiin palattua saikin kaivaa esiin pipot, hanskat, pitkät kalsarit ja neonkeltaisen heijastinliivin. Ei sille voi mitään, talvi tekee tuloaan.
Kirjakaupan koira.
Pariisi oli oikeastaan sellainen kuin kuvittelinkin. Kaunis, elegantti ja kallis. Reppureissuihin tottuneelle aika yllättävänkin hintava. Mutta se mikä yllätti, oli että vastaan ei tullut ainoatakaan eläinkauppaa! Ei vaikka miten rinksattiin kaupunkia ympäri. Olin elätellyt mielessäni ajatusta kivoista tuliaiskaulapannoista ja muusta koiratarvikkeesta. Mitään ei löytynyt.
Muutenkin koiria näkyi todella vähän. Ei nyt Pariisin ydin mikään ihannepaikka koiralle olekaan, mutta muissa Euroopan pääkaupungeissa on minusta paljon enemmän koiria! Ehkä Pariisin koirat asustavatkin laitakaupungilla kunnollisten lenkkimaastojen äärellä. Suurimpaan osaan keskustan pikkuisista puistoista oli sitä paitsi koirien vieminen kielletty.
Muutenkin koiria näkyi todella vähän. Ei nyt Pariisin ydin mikään ihannepaikka koiralle olekaan, mutta muissa Euroopan pääkaupungeissa on minusta paljon enemmän koiria! Ehkä Pariisin koirat asustavatkin laitakaupungilla kunnollisten lenkkimaastojen äärellä. Suurimpaan osaan keskustan pikkuisista puistoista oli sitä paitsi koirien vieminen kielletty.
Kuin kaksi marjaa?
Muutamat kerjäläiset harjoittivat työtään koirien kanssa. Yhdellä oli jopa pikkuiset koiranpennut mukana. Minua tuollainen raivostuttaa, etenkin koiranpentujen raahaaminen keskelle katua rahantienausmielessä. Tyypillä on aivan varmasti uudet pennut mukana entisten kasvettua liian epäsuloisiksi. Yksi mummeli kerjäsi kissan kanssa. Kissalla oli kuljetuskoppa jonka katolla se istui, ruoka-alusta täynnä ruokakuppeja ja iltaisin takki päällä (lämmintä oli auringon laskettua vaivaiset +15). Tämä näky oli jopa aavistuksen hellyttävä.
Sillä välin toisaalla:
Polkan lomakuvat saapuivat sähköpostiin reissun toiseksi viimeisenä iltana. Voi miten tulikaan ikävä pientä apinaa! Polkka oli viettänyt lomansa lenkkeillen ja noutokoulutusta saaden. Yksi noutoliike onnistuu muovisella kapulalla, ellei kädessä ole lihapullaa tai muuta liian kiinnostavaa. Mutta miettikää nyt, hoitopaikka koiralle viikoksi ja koulutusta kaupan päälle. Eihän tämä ole enää todellista. Sijoituskoira ei tunnu hassummalta ratkaisulta.
Polkan lomakuvat: Päivi Sormunen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti