Maalaislenkkeilyä

Täällä maalla moni asia toimii aivan eri tavalla kuin kaupungissa. Lenkillä tulee harvoin ketään vastaan ja silloin kun tulee, pysähdytään juttelemaan. Eilen tien varressa näkyi liikettä ja kaksi pakettiautoa. Koirat ryhdistäytyivät välittömästi ja tihensivät askellusta. Vähän lähemmäksi päästyämme Maissi alkoi haukkua ja Polkka askelsi kuin paraskin kouluhevonen. Ihanat maalaistollokoirat! Maissi varsinkin on muuttunut alle vuodessa kelvosta kaupunkilaisesta kurittomaksi maalaishurtaksi.

Pakettiautojen luona oli kaksi miestä ja saksanseisojaa. Koirat istuivat kurissa ja nuhteessa paikallaan ilman hihnaa. Maalla kun oltiin, alettiin juttusille. Metsämiesten kanssa se alkaa aina samalla tavalla, eli kysymyksellä siitä onko Maissi kova luolakoira. No eihän se ole. Äijiä naurattaa aina yhtä paljon, kun sanon että se on paukkuarka maanantaikappale. Seuraavaksi miehet kysyivät huvittuneina, että miksi ihmeessä minulla on koirat kiinni. "Kuljetatko niitä aina narussa", uteli toinen. Minä siihen selittämään, että eikun tässä tiellä vaan ja kun oli ihmisiäkin näköpiirissä. Lisäsin vahingossa, että toiset ajavat aika lujaakin tässä. Miehet siihen oikein yhdessä tuumin miettimään, että kuka se muka niin lujaa ajaa ettei koiriakaan uskalla irti pitää. Absurdi tilanne. Kaupungissa tottui valitukseen kun juoksutti koiria irti epämääräisessä pusikossa ja täällä saa perustella niiden pitämistä kytkettyinä!

Todennäköisin vastaantulija on tien päässä asuva saksanpaimenkoira, joka nostaa hirveän mekkalan meidät nähdessään. Maissi vastaa tietenkin samalla mitalla. Mitä tekee Polkka? Istuu keskelle tietä ja katsoo pää kallellaan haukkumista. Maissi ei todellakaan ole nykyisin mikään malliesimerkki asiallisesta ohittajasta ja siksi vähän pelottaakin, että se siirtää käytöstään Polkalle. Onneksi joku tulee vastaan keskimäärin kerran viikossa ja toisaalta Polkka tapaa vieraita koiria lenkkipolkujen ulkopuolellakin.